Ehkä?

Karkkia.

Sipsipussi. Enemmänkin olisi mennyt.

5 suklaamuffinsia. 
Itsetehtyä rieskapohjaista pizzaa, jauheliha-tuplajuusto.

Useampi näkkileipä, voita, juusto, leikkelettä.
Jäätelöä.

.

.

.

Paljon.

Ja nämäkin tässä ihan vaan muutaman tunnin sisällä.

Yksin. Salaa.

Voinko mä nyt jo ääneen myöntää, että mulla on ongelmia. 

Ruuan kanssa. Syömisessä. Syömisen kontrolloinnissa. Tunnesyömisessä. Syömättömyydessä. Ruuan määrissä.

Ahmimishäiriö.

Kuulostaa omaan korvaan pahalta, häpeälliseltä. Ällöttävä läski mättää suuhunsa esim. kaiken mikä eteen tulee. Vatsa turpoaa ja olo huononee joka suupalalla, mutta jokin saa vaan syömään lisää ja lisää. Ikään kuin pää yrittäisi paikata jotain mustaa aukkoa ruualla. Olo on tyhjä, vaikka maha olisi kuinka täysi. Session jälkeen tai sessioiden välillä, tunnen häpeää ja toivottomuutta. Tunnen epäonnistuneeni. Hävettää. Päivittäin mietin oksentamista, mutta en kykene. En. Vielä. Enhän? 

Ulospäin ei kukaan sitä huomaa. Vähän on tyttö päässyt pyöristymään, mutta normaalin rajamailla mennään vielä. Paha olo peittyy huumoriin ja sarkasmiin, biletykseen ja nollaamiseen, asioiden mitätöimiseen ja väistelemiseen. Itsetunto on hyvinkin miinuksella, stressi- ja ahdistuskerroin ovat taas valtavat. Hävettää. Enkä todellakaan osaisi puhua tästä kenellekään, eihän mua otettaisi tosissaan.

"Mila me tykätään niin paljon hyvästä ruuasta ja juhlia, ei meillä ainakaan voisi olla syömishäiriötä!"  

Syömishäiriö. 

Sitäkö tää on? Jos niin, niin siinäkin sitten olen epäonnistunut. Syömishäiriöinen = laiha, anoreksia = itsekuri, kontrolli, eikö vain? Siten ainakin suurin osa ajattelee. Laihuus on ihailtavaa, pullukat on itsekurittomia luusereita. Mä en pysty edes onnistumaan missään. Huono syömishäiriöinen. Läski. 

Hävettää kirjoittaakin tätä.

Itkuja

Ne hetket, kun ei vaan jaksais.

Itkettää ja väsyyttää. Ahdistaa. Kaikki huolet ja kiireet kaatuu päälle.

Paino.

Ihan liian suuri. Muuttokiireiden ja turhien pippaloiden takia syömiset menneet ihan huolella päin sitä itseään. Iltaisin on myös kiva lohduttautua herkuilla, kun päivä on muuten vaan ollut huono, olo väsynyt, tai jokin muu loistava tekosyy X.

Raha.

Ei ole. Eikä ole tulossakaan. Kesätöitä ei löydy hakemisesta huolimatta, sossun toimeentulotukipapereiden täyttely kaikkine tulostettavine ja hankittavine liitteineen tuntuu ylivoimaiselta. Ehkä mä makaan koko kesän yksin kotona, kun ei ole varaa lähteä minnekään. Olettaen myös voivani elää poikaystävän siivellä. Vituttaa olla persaukinen opiskelija.

Muutto.

Kiire, sekasorto, tavarat väärässä kaupungissa, kaiken mahdollisen hankaluus. En suosittele kenellekään muuttoa ensin 100km päähän ja neljän vuoden päästä takaisin. Tavaramäärä viisinkertaistaa (vähintään) itsensä. Ja hamstraajaluonne kun on, niin mistään ei raaskisi luopua... Rahanmeno on myös aina jees...

Parisuhde.

Laimeaa. Stressaa. Ikävä. Ahdistaa. Pelottaa. Rakastan. Liikaa. Kelpaanko?

Kaikki.