Oikeasti nyt

Paino 83,0 kiloa.

Mitat otettu.

Before-kuvat otettu.

Tänään hakemaan kaverin kanssa salijäsenyys ja tekemään eka punttijumppa varmaan kolmeen kuukauteen.

Tästä se lähtee.

Tällä kertaa mä oikeasti onnistun.

Itsekuriton.

Nyt ei oikein ole kirjoittaminen sujunut. 

Oon tässä lähiaikoina tuntenu itteni lähinnä vain huonoksi ja epäonnistuneeksi. 
Laiskaksi ja saamattomaksi. 
Itsekurittomaksi läskiksi.

Se ruokapäiväkirjan pitäminenkin on vähän jäänyt.

Vähän on jäänyt myös mun tsemppi ja motivaatiokin... mistä voisikin vaan taikoa lisää kuria itselleen? Tahtoa on, mutta totautus kusee, pahasti.

Paino oli maanantaina 83 kiloa.

BMI 26,2 - lievä lihavuus.

Painoa siis tällähetkellä eniten I K I N Ä.

Hyi.

Hävettää.

Maanantaina haetaan kaverin kanssa vihdoin salikortit. Jos edes kunnostautuisi liikunnan saralla...

Oon koittanu lisätä "oikean ruuan" syömistä ja sen kaloreita, jos mättöhimot pienenisi. Enpä vielä oo huomannu suurta vaikutusta, mutta annan muutaman päivää tällekin kokeilulle aikaa.

Onneksi on sentään tuo poikaystävä. Sen ollessa kotona en kehtaa syödä ihan jatkuvasti, enkä pitää hillittömiä mättöjä. 

Oon miettiny, psytyisinkö ikinä elämään (=syömään) normaalisti. Ilman, että tunnen huonoa omaatuntoa joka suupalasta. Ilman mättöjä. Ilman ahdistusta. Ilman paastoilua. Ilman tarkkaa kalorien laskemista. Ilman syyllisyyttä. Ilman inhoa itseäni kohtaan.

Tämän painoisena - rehellisesti sanottuna en. En sitten tiedä toisiko laihuus mukanaan onnen? Mutta ainakin vaatteet mahtuisi taas päälle ja peilikuva muuttuisi siedettävämpään suuntaan.

Asialle pitää tehdä jotain.

Pitäisi varmaan kaivaa Jutan Superdieetin ohjeet laatikon pohjalta ja yrittää mukailla niitä omaan suuhun sopivaksi. Olisihan tuossa SDssä vähän enemmän kaloreita, mutta laadukkaampaa ruokaa, sekä myös liikuntaa... Tuloksia ehkä tulisi hitaammin, mutta oon niin epätoivonen et kelpaisi myös sekin.

Oon taas ihan umpikujassa ja pää hajalla.

Höpöhöpöä

Aamupaino 81,5 kg.

Tänään olen syönyt:

- aamupala: ruispuuroa, mustikoita, mehukeittoa
- lounas: 2 kananmunaa, skyr vihreä omena
- päivällinen: italianpataa, grillijuustoa, kirsikkatomaatteja
- iltapala: skyr mustikka

Yhteensä n. 1015 kcal.

Homma luistaa, toivottavasti viikonloppu sujuu samaan malliin, perjantain tyttöjen illasta ja lauantain yksinolosta huolimatta.

Mulle suurimpia sudenkuoppia dieetin yllpäitämisessä on just noi kosteat ja herkuilla höystetyt bileillat sekä yksin olo.

Baareilua oon vähentäny nyt kesällä ihan huomattavasti, aiemmin oon käyny lähes poikkeuksetta kerran tai parikin viikossa, etenkin nyt keväällä tuntuu että aina oli jotkut kissanristiäiset, joihin oli pakko osallistua. Ja kun juodaan niin juodaan kunnolla, mieluummin överit ku vajarit, jotta ei mene "hukkaan" koko reissu. Järki hoi... Nyt oon viimeks ollu baarissa juhannuksena, ja silloinkin aika rauhallisesti liikenteessä.

Ja noi yksin olot... On se kumma kun aikuinen ihminen ei kestä olla yksin, ilman että pitää tuhota kaappien sisältö; sipsipussi, karkkia, paketti jäätelöä, levy suklaata, pizzaa... you name it, mä syön sen. Ei mulla normi arkipäivinä iske tällaisia himomättöjä, vaikka Poikaystävä onkin päivät töissä (no joo, ehkä välillä, vähän, mutta harvoin kuitenkin!). Tavallisesti nää iskee kun Poikaystävä lähtee pidemmäksi aikaa pois, esim. viikonlopuksi kyläilemään sukulaisillaan tai lähtee viihteelle kavereidensa kanssa. Joo oon tyhmä ja ahdistunut ja kaikkea, mutta ruoka ilmeisesti paikkaa sitä "tyhjiöö" minkä yksinolo tuottaa, ja turruttaa sitä pelkoo, et jään oikeesti YKSIN. Miten niin naurettava lähimmäisriippuvuus-menettämisen pelko-ongelma? >:D En osaa selittää tätä sen paremmin, mut kuitenki.

Mut oon yrittäny tosissani työstää näit ongelmia, etenki nyt ku alan oikeesti tiedostaa nää. Ehkä mä voisinkin nauttia illasta baanalla vähän vähemmillä juomisilla, ehkä ilman niitä baarin jälkeen haettavia mättöjä ja darran vaatimia lohtusafkoja. Ehkä mä voisin opetella kestämään yksinoloa. Ehkä...

Ehkä mun itsevarmuus ja olo kohenee kun peilikuva alkaa taas näyttää miellyttävämmältä.

Uudet tuulet

Paino 81,8 kiloa.

Alaspäin ollaan tultu 800 gramman verran siitä, mitä paino vielä perjantaina ennen viikonloppua oli. Suunta on siis oikea, vaikka vaa'an lukema onkin vielä liian iso.

Pahin turvotus alkaa kadota, ja uskaltauduin ostamaan kavereiden häitä varten uuden mekonkin. Kunhan jatkan tiukasti mun "ruokavaliolla", niin kai mä kehtaan pukeutuakin siihen. Häihin on aikaa enää vajaa pari viikkoa, joten ihmeitä mä en odottele, mutta turvotuksesta kun pääsisi niin sekin jo parantaisi oloa.

Niin mikä mun "ruokavalio" nyt sitten oikein on?

Periaatteessa yritän syödä ihan normaaleja kotiruokia, mutta painottaen proteiineja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Hiilareita maltillisesti. Ja kalorit melko alhaalla, suurin piirtein tonnissa. Yli 1200 ei saisi mennä.

Ruokapäiväkirja ti 7.7.

- aamupala: neljän viljan puuro, mustikoita, mehukeittoa
- lounas: kananmuna, 3 pientä hapankorppua, oivariinia
- välipala: mansikoita
- päivällinen: makaronilaatikkoa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, raejuustoa
- iltapala: smoothie: rahkajogurtti, mansikkaa, ananasta, banaania, mehukeittoa, hunajaa

yhteensä n. 1040 kcal

Ruokapäiväkirja ke 8.7.

- aamupala: smoothie: rahkajogurtti, mansikkaa, ananasta, banaania, mehukeittoa, hunajaa
- lounas: kaksi kananmunaa
- päivällinen: makaronilaatikkoa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, raejuustoa
- iltapala: smoothie, samanlainen kuin aamulla

yhteensä n. 1155 kcal

Tätä about tonnin linjaa yritän pitää kaverien häihin asti, ainakin.

Vielä kun saisi lisättyä liikuntaa ja hankittua sen salikortin, niin kaikki alkaisi olla melko hyvin.

Positiivisin mielin eteenpäin, nyt tuntuu pitkästä aikaa sitä, että mä vielä onnistun! :)

Ahdistusmättö

Taaskaan en tiedä mitä kirjottelisin.

Hiljaiseloa vietellään, niin blogissa kuin kotonakin.

Ahdistaa vaihteeksi ihan helvetisti.

Ahdistaa olla kesätyötön, ahdistaa olla rahaton.

Ahdistaa "elää poikaystävän siivellä". Ahdistaa ettei sossusta kuulu mitään, vaikka lähettelen liitteenliitteenliitteitä, jotta saatais poikaystävän kanssa pakolliset laskut ja menot ja ruuat edes maksettua. Vanhemmilta en kehtaa jatkuvasti pyytää rahaa.

Ahdistaa olla vaan kotona neljän seinän sisällä. Ei tule kauheasti lähdettyä päivisin minnekään, kun poikaystävä on päivät töissä ja iltaisin väsynyt, kavereita mulla ei juurikaan ole ja ne vähäisetkin on myös töissä, eikä vapaa-ajalla kauheasti pysty tekemään mitään, mihin vaadittaisiin rahaa... terassit, kahvittelut, jätskillä käymiset, shoppailut, reissailuista tai festareista puhumattakaan on tänä kesänä turha edes haaveilla.

Ahdistaa, etten saa opparia etenemään. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksaisi tehdä, eikä vaan saa otettua itseään niskasta kiinni ja lähdettyä a) hankkimaan kirjastokortti, b) lainaamaan materiaalia tai c) kirjoittamaan mitään. Papereitakin pitäisi lähetellä ties minne...

Hain äsken kaupasta kassillisen herkkuja. Mättöä. Tämän viikonlopun poikaystävä on isänsä luona, joten voin syöpötellä rauhassa. Mä oon yrittäny pitää tiukempaa linjaa, päästä siedettävämpään kuntoon kaverien häitä varten, päästä edes turvotuksesta eroon. Ehei, ei onnistu, tietenkään. Päässä napsahtaa ja visa vinkuu lähikaupan kassalla, liukuhihnalla siirtyy eteenpäin sipsejä, dippiä, mansikoita, suklaata, pakastepizza... Ja kotona odottaa paketti jäätelöä, keksejä, colalightia, karkkia, lisää suklaata, leipää, juustoa, hapankorppuja... Valinnanvaraa löytyy.

Nyt vaan odotan, et saan koiran ulkoilutettua, käytyä saunassa ja sitten voin "vähän herkutella".

Täyttää tyhjiön ruualla?

En oikeen tiedä mitä pitäis ajatella. Tai tehdä.

Ahdistaa.