Nukahdistus

Hukassa.

Ihan pihalla ja sekaisin.

Mihin mä oon kadonnut?

Se vanha minä, joka jaksoi, jaksoi uskoa, tsempata ja laihtua?
Se, joka sai itseään uudelleen niskasta kiinni, kun epäonnistui?
Se, joka jaksoi yrittää uudestaan ja uudestaan, eikä välittänyt epäonnistumisista?

Mä haluan vanhan itseni takaisin.

Myös sen itseni, joka jaksoi olla positiivinen, pukeutua kuten haluaa, tykätä itsestään ja elää huoletta.

Mulla on mennyt syömiset ja liikkumiset niin huonosti koko kesän, etten ole kehdannut tulla blogin puolelle edes vilkaisemaan. Olen varmaan (/varmasti) lihonnut, vaa'alle en uskaltaudu kuin ehkä ensiviikon loppupuolella... Pelottaa.

Tänään yritän ottaa itseäni niskasta kiinni uudelleen, tehdä ruokasuunnitelman jota noudattaa ja alan huomenna käymään salilla taas kunnolla. Lupaan itselleni.

Syömiset kusee, liikunta kusee ja ihmissuhteet kusee - ihanaa.

Kivahan se on istua kotona vaan kesätyöttömänä ja köyhänä opiskelijana, kaverit ties missä. Sosiaalisina kontakteina lähinnä kaupan kassat ja poikaystävä, jonka kanssa saan aina vaan uuden ongelman/ahdistuksen kehitettyä. Miksi mä en voi päästä vaan yli vanhoista?

Se tunne, kun miettii miten hyvin mulla paino putosi talvella... Se fiilis, kun vaaka näytti pienempiä ja pienempiä lukuja... Mä haluun sen takasin.

Se tunne, kun meillä meni poikaystävän kanssa oikeasti hyvin, kun mä pystyin luottamaan siihen täysin... Se mitä meillä oli ennen helmikuuta. Sen mä haluan takaisin. Nykyään ei mene päivääkään, ilman ahdistusta. Joskus ahdistaa paljon ja liikaa, joskus vähemmän... Ja asiasta kun yrittää keskustella, poikaystävä sanoo kaiken olevan hyvin.

"Kaikki on hyvin."

No mutta kun mulla ei ole.

Kukkakaupan kulmalla

Mun suunnitelmat on pitäneet ihan kohtuullisesti; liikunta on sujunut, syömisissä vielä vähän parannettavaa... Myös päätös olla ilman alkoholia juhannukseen asti on hieman rakoillut, koska kesäkelit ja terassit <3

Syömiset menneet niin ja näin, ei hyvin, muttei _kauhean_ huonostikaan... Annoskoot alkaa olla ok, mutta pääsisipä vaan noista ylimääräisistä houkutuksista eroon :-// Liian helposti tulee lähdettyä jätskille, ostettua suklaapatukka, otettua ylimääräistä välipalaa jne. Nyt tosin ostin pussillisen kiivejä ja porkkanoita, jos niitä sitten napostelisi välipaloina, jos tekee mieli herkutella :-))

Ja olen jopa onnistunut juomaan reilusti vettä, iso mukillinen melkeinpä koko ajan vieressä ja siitä sitten hörpin, namnam.... Ja tämä on saavutus, koska mielestäni meillä tulee pahan makuista vettä hanasta. Erittäin kylmänä ja parilla jääpalalla höystettynä sekin onneksi menee alas.

Salilla ollaan tosiaan jaksettu käydä lähes päivittäin, joskus jopa kahdesti: välillä iskenyt iltaisin hirmuinen tylsyys ja ollaan extempore lähdetty vielä hetkeksi salille polkemaan kuntopyörää tai crosstrainerille... Ihanaa, kun on tuo meiän sali ihan naapurissa, tien toisella puolella ja auki 24/7 :-D

Olen jopa huomannut pientä kehitystä tuolla salilla, mulla on tainnut päästä jonkinlainen haba kasvamaan, vaikka mitään ei ulospäin huomaakaan eikä näykään... Mutta jaksan tehdä huomattavasti isommilla painoilla liikkeitä, kun verrataan siihen, mitä tein kun reilu puolisen vuotta sitten aloitin salilla käymisen. Ehkä mullakin joku kaunis päivä erottuu jotain lihaksia :---D En mitään kisakireetä treenattua kroppaa tavoittele, mutta sellainen timmi olisi kiva, ei mikään laihaläski you know :--)

Viisaus ei asu meissä

Aamupaino taas tasan 70,0 kg.

Ok, vähän on tullut lisää, mutta ei pahasti.... Järkevästi yritän selitellä itselleni, ettei tollanen parin kilon painonnousu masentuneisuudesta johtuneen syömättömyyden (tai siis en pystynyt syömään mitään, mikään ei mennyt alas...) jälkeen ole paha, kun nyt on syönyt kuitenkin ihan suhteellisen normaalisti, en ole pahemmin edes ahminut tai herkutellut. Nousu voi myös johtua suhteellisen reilusta alkoholinkäytöstä viime aikoina... Ja paino on kuitenkin nyt pysynyt melkeen jatkuvasti tossa samassa, ettei ole heitellyt ylös ja alas. Että joo, tästä on hyvä lähteä alaspäin.

Kovat on ainakin suunnitelmat mulla ja poikaystävällä:

• ei alkoholia ennen juhannusta 
• salille, joka päivä mahdollisuuksien mukaan, sen ajan ainakin kesästä kun ollaan täällä kotona
• aloitetaan yhdessä lenkkeily, edes kävelylenkit
• ei ylimääräistä herkuttelua (esim. mieluummin illalla leffaa katsoessa viinirypäleitä kuin sipsejä)
• muutenkin pyritään syömään suht terveellistä kotiruokaa, annoskoot kohtuullisiksi
• juodaan paljon vettä

Saa nyt nähdä, mitenkä hyvin tuo listaus tulee onnistumaan, mutta kunhan edes osa noista onnistuisi, niin varmasti sekin edistäisi painon putoamista.

Tavoite olisi ainakin se -5 kiloa kesän loppuun mennessä, sekä kiinteytyä tietenkin.

(Poikaystävä taas haluaa parempaa kuntoa, lisää lihaksia ja timmiyttä.)

Mä haluan ensi syksynä koulussa ja muutenkin elämässä olla varmempi itsestäni, ulkonäöstäni, pitää itsestäni... Kerrankin.