Mä herään aamuisin ihan rättipoikkiväsyneenä.
Pitää syödä aamupala.
Järki sanoo niin, pakko syödä, muuten koulussa istumisesta ei tule mitään.
Lounas.
Koulun ruokala. Tuntuu, että mun syömisiä tuijotetaan, arvostellaan.
Voiko ruokailun skipata? Vai onko pakko syödä?
Mitä mä voin syödä? Missä ei olisi liikaa mitään?
Mikä ei ahdistaisi jälkeenpäin?
Luennot ohi, kotiinpääsy on yksi päivän kohokohdista.
Poikaystävä kysyy, mitä tänään syödään?
Mä en tiedä, mä en osaa vastata.
Mitä sä haluaisit syödä?
Ihan sama.
Ei, ei, ei, ei se oo ihan sama...
Päivällinen.
Siihen mun hyvin mennyt päivä liian usein kaatuu.
Mmm, onpa hyvää, otan vähän lisää, vielä ihan vähän...
Uskottelen, huijaan itseäni, mä ansaitsen sen, enkä mä niin lihava edes ole...
Olenpas.
Eikä vielä ole edes ilta.
Peili ja vaaka on armottomia.
Ne kertoo sulle totuuden: sä olet lihava, lihavampi, lihavin.
Hyi, älä nyt oikeesti syö, ihan jo sen takia, ettei muitten tarttis jaksaa katsella sua. Läski.
Iltapala.
Saako sen jo skipata?
Syöminen on yliarvostettua. Pärjäisin hyvin vähemmälläkin. Varmasti, mut oon heikko.
Mä haluun vaan takaisin nukkumaan, niin on hyvä.
Ei tarvitse syödä, eikä miettiä jatkuvasti ruokaa, voiko syödä, mitä voi syödä?
Voi nukkua ja nähdä unia.
Kauniita unia.
Joku päivä mäkin haluan olla kaunis.
torstai 29. marraskuuta 2012
tiistai 27. marraskuuta 2012
Miksi kaikki on joko tai?
Mä inhoan itseäni.
Painoa on tullut takaisin, peilikuva ällöttää.
+2 kiloa.
Ainakin silloin kun viimeksi uskalsin vaa'alle astua...
Joko tai.
Mä en osaa enää syödä edes normaalihkosti.
Se on joko tai. Mä mätän ruokaa hulluna naamaan, ahmin, herkuttelen, otan lisää.
Tai sitten välttelen loppuun asti.
Mielellään olisin ilman lämmintä ruokaa. Se herättää eniten halun syödä. Mutta poikaystävän takia en voi välttää sitä. Pakko tehdä yhteinen, kunnollinen päivällinen, koska muuten silläkään ei olisi kunnon ruokaa. Ja poikaystävän on pakko syödä hyvin, koska sillä on diabetes.
Parhaiten pärjäisin, jos saisin syödä vain vihanneksia, hedelmiä, leipää, rasvatonta maitorahkaa, veteen tehtyä ruispuuroa, Lämmin kuppi-pussikeittoja ja ehkä silloin tällöin kananmunia. Ei nousisi päivittäiset kalorit ihan taivaisiin...
Mä oon ehkä vaan niin heikko?
Jos musta tuntuu, että päivän syömiset meni penkin alle (esimerkiksi, söin liian ison lounaan, otin liikaa juustoa leivän päälle, tai vastaavaa...), niin koko loppu päivän ajattelen "hällä väliä, millään mitä syön tänään, ei ole enää merkitystä, homma kusi jo". Siitäpä seuraakin nykyisin tuttua tutumpi syömis-ahmimis-herkuttelu-kierre.
"Ihan sama, syödään vaikka pizzaa. Ihan sama, otan vielä lisää ruokaa. Ihan sama, herkutellaan vaan illalla, sipsejä nam. Ihan sama. Ihan sama. Ihan sama..."
Ja kultaista keskitietä mä en vaan löydä... Miten musta tuntuukin, että jos syön normaalisti (aamupalan, koulussa lounaan, päivällisen ja iltapalan, välillä välipalankin) ja vielä suhteellisen terveellisesti, mä vaan lihoan? Onko mun kropalla joku ongelma, onko mussa joku vika?
Mä toivon, että saan tän syömisen taas hallintaan. Koulussa alkaa joululoma perjantaina. Ehkä mä saan loman aikana syömiset takaisin kontrolliin: ei enää pilviä hipovia kalorimääriä. Lomalla on taas paremmin aikaa keskittyä syömisiin (=syömättömyyteen).
Mä lupaan, että jouluna mä oon kevyempi.
Mä haluun olla laihempi.
Mä en kestä olla tällainen.
Painoa on tullut takaisin, peilikuva ällöttää.
+2 kiloa.
Ainakin silloin kun viimeksi uskalsin vaa'alle astua...
Joko tai.
Mä en osaa enää syödä edes normaalihkosti.
Se on joko tai. Mä mätän ruokaa hulluna naamaan, ahmin, herkuttelen, otan lisää.
Tai sitten välttelen loppuun asti.
Mielellään olisin ilman lämmintä ruokaa. Se herättää eniten halun syödä. Mutta poikaystävän takia en voi välttää sitä. Pakko tehdä yhteinen, kunnollinen päivällinen, koska muuten silläkään ei olisi kunnon ruokaa. Ja poikaystävän on pakko syödä hyvin, koska sillä on diabetes.
Parhaiten pärjäisin, jos saisin syödä vain vihanneksia, hedelmiä, leipää, rasvatonta maitorahkaa, veteen tehtyä ruispuuroa, Lämmin kuppi-pussikeittoja ja ehkä silloin tällöin kananmunia. Ei nousisi päivittäiset kalorit ihan taivaisiin...
Mä oon ehkä vaan niin heikko?
Jos musta tuntuu, että päivän syömiset meni penkin alle (esimerkiksi, söin liian ison lounaan, otin liikaa juustoa leivän päälle, tai vastaavaa...), niin koko loppu päivän ajattelen "hällä väliä, millään mitä syön tänään, ei ole enää merkitystä, homma kusi jo". Siitäpä seuraakin nykyisin tuttua tutumpi syömis-ahmimis-herkuttelu-kierre.
"Ihan sama, syödään vaikka pizzaa. Ihan sama, otan vielä lisää ruokaa. Ihan sama, herkutellaan vaan illalla, sipsejä nam. Ihan sama. Ihan sama. Ihan sama..."
Ja kultaista keskitietä mä en vaan löydä... Miten musta tuntuukin, että jos syön normaalisti (aamupalan, koulussa lounaan, päivällisen ja iltapalan, välillä välipalankin) ja vielä suhteellisen terveellisesti, mä vaan lihoan? Onko mun kropalla joku ongelma, onko mussa joku vika?
Mä toivon, että saan tän syömisen taas hallintaan. Koulussa alkaa joululoma perjantaina. Ehkä mä saan loman aikana syömiset takaisin kontrolliin: ei enää pilviä hipovia kalorimääriä. Lomalla on taas paremmin aikaa keskittyä syömisiin (=syömättömyyteen).
Mä lupaan, että jouluna mä oon kevyempi.
Mä haluun olla laihempi.
Mä en kestä olla tällainen.
torstai 22. marraskuuta 2012
En uskalla ääneen sanoa...
...kuinka paljon sua rakastan... ettet huomaa, kun itken.
Tukahduttava olo.
Voisinko mä vaan käpertyä sänkyyn, peiton alle ja odottaa, että kevät tulee?
Mulla ei nykyisin ole mitään hyvää kirjoitettavaa tännekään.
Ainoastaan jatkuvaa kitinää, kuinka väsyttää ja itkettää...
Joudun nukkumaan yksin lauantai-sunnuntai välisen yön. Ahdistaa jo valmiiksi. Inhoan yli kaiken yksinoloa, pelkään jokaista rasahdusta, tuulta, enkä uskalla poistua asunnosta. Poikaystävä lähtee hautajaisiin, jotka vietetään hyvin pienesti vain perheen kesken. Poikaystävä lähtee lauantai aamuna, joten saatan sen linja-autolle, käyn kaupassa, ostan valtavat määrät läskitys-ängsti-mässyä ja linnoittaudun sohvalle. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta en ahmisi täysin holtittomasti. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta poikaystävä olisi nopeammin kotona.
Tahtoisin vaan tietää, mitä poikaystävän päässä liikkuu. Kysyä miksi? Kelpaanko minä? Miksen? Tahtoisin sanoa "rakastan sua", ilman pelkoa, että en saakaan vastaukseksi tuttua "mäkin rakastan sua."
Mun päivät on nykyisin vain väsyneenä mököttämistä, kyynelten pidättelyä ja kaiken mahdollisen ylianalysointia. En saa aikaiseksi mitään järkevää.
Ja taas itkettää.
Tukahduttava olo.
Voisinko mä vaan käpertyä sänkyyn, peiton alle ja odottaa, että kevät tulee?
Mulla ei nykyisin ole mitään hyvää kirjoitettavaa tännekään.
Ainoastaan jatkuvaa kitinää, kuinka väsyttää ja itkettää...
Joudun nukkumaan yksin lauantai-sunnuntai välisen yön. Ahdistaa jo valmiiksi. Inhoan yli kaiken yksinoloa, pelkään jokaista rasahdusta, tuulta, enkä uskalla poistua asunnosta. Poikaystävä lähtee hautajaisiin, jotka vietetään hyvin pienesti vain perheen kesken. Poikaystävä lähtee lauantai aamuna, joten saatan sen linja-autolle, käyn kaupassa, ostan valtavat määrät läskitys-ängsti-mässyä ja linnoittaudun sohvalle. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta en ahmisi täysin holtittomasti. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta poikaystävä olisi nopeammin kotona.
Tahtoisin vaan tietää, mitä poikaystävän päässä liikkuu. Kysyä miksi? Kelpaanko minä? Miksen? Tahtoisin sanoa "rakastan sua", ilman pelkoa, että en saakaan vastaukseksi tuttua "mäkin rakastan sua."
Mun päivät on nykyisin vain väsyneenä mököttämistä, kyynelten pidättelyä ja kaiken mahdollisen ylianalysointia. En saa aikaiseksi mitään järkevää.
Ja taas itkettää.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Ahdistusängst
Pakko päästä vielä toisen kerran tänään kirjoittamaan, purkaa edes vähän ahdistusta tällainen kirjoittelu... Puhua en huolistani ja ongelmistani osaa, tai välttämättä edes haluaisikaan.
Kouluhommat kaatuu päälle, deadlinet häämöttää - liikaa hommia, eli en tee mitään. Mahtava ratkaisu.
Poikaystävä ahdistaa - se on selkeesti erilainen ku viikko sitten: etäinen, pelaa vaan pleikkaria, ei hali ja hellittele samalla tavalla kuin ennen, ei höpöttele söpöjä... eikä pane. Mä en kestä, en tiedä oonko tehnyt jotain väärin, onko jotain erityistä tapahtunut, oon ihan möks jatkuvasti, koska läheisyydenkipeenä ihmisenä tuntuu ettei se enää rakasta mua eikä halua mua :(
Pelkään myös aina pahinta: lähdin viime torstaina opiskelijoiden pikkujouluristeilylle - poikaystävällä oli samaan aikaan oman luokkansa pikkujoulut. Ja se luokka on täynnä mulle tuntemattomia tyttöjä. Pelkään, että mun poikaystävä pettäis mua, ois kiinnostunut toisesta tai jotain... En mä usko että se satuttais mua, mutta pelkään kuitenkin. Näiden pikkujoulujen jälkeen etenkin poikaystävä on ollut mua kohtaan "kylmempi" kuin ennen.
Itkettää.
Mä itkin eilenkin itseni uneen - poikaystävä kyllä kyseli mikä mulla on hätänä, onko se tehnyt jotain, mutta en mä sille voi sanoa, että "joo, sä et halaa mua tarpeeks, et pane mua, etkö sä enää rakasta mua, onko sulla joku toinen juttu vireillä?" Ei tollasia vaan voi sanoa. "Ei mulla mikään..." Huvikseni mä tässä pillitän joo.
Uskon (tai toivon...), että kyllä tää tästä, tää on vaan joku pieni vaihe. Kyllä tää tästä.
Väsyttää ihan valtavsti.
Nukkuisin mielelläni talviunet, onneksi pian alkaa joululoma, sitten saan nukkua vaikka vuorokauden ympäri.
Paino on taas noussut, ja nousussa.
Ahmin ja mässäilen. Maha pömpöttää ja turvottaa. On paha olla. Koitanko täyttää jotain tyhjiötä kaikella tällä ruualla? Miksen voisi tuntea vastustamatonta himoa vaikka porkkanaan ja omenaan, ei kaikkeen hiilari-rasva-paskaan? Hellyyden voi korvata sokerilla vai? Mun laihdutus sujui niin mahtavasti, olin niin hyvässä alussa, ja nyt oon pilaamassa kaiken. Mun pitää löytää se kadonnut itsekuri. Peilikuvan pitäisi kyllä motivoida jatkamaan...
Kiitos ja anteeksi tää avautuminen.
Kouluhommat kaatuu päälle, deadlinet häämöttää - liikaa hommia, eli en tee mitään. Mahtava ratkaisu.
Poikaystävä ahdistaa - se on selkeesti erilainen ku viikko sitten: etäinen, pelaa vaan pleikkaria, ei hali ja hellittele samalla tavalla kuin ennen, ei höpöttele söpöjä... eikä pane. Mä en kestä, en tiedä oonko tehnyt jotain väärin, onko jotain erityistä tapahtunut, oon ihan möks jatkuvasti, koska läheisyydenkipeenä ihmisenä tuntuu ettei se enää rakasta mua eikä halua mua :(
Pelkään myös aina pahinta: lähdin viime torstaina opiskelijoiden pikkujouluristeilylle - poikaystävällä oli samaan aikaan oman luokkansa pikkujoulut. Ja se luokka on täynnä mulle tuntemattomia tyttöjä. Pelkään, että mun poikaystävä pettäis mua, ois kiinnostunut toisesta tai jotain... En mä usko että se satuttais mua, mutta pelkään kuitenkin. Näiden pikkujoulujen jälkeen etenkin poikaystävä on ollut mua kohtaan "kylmempi" kuin ennen.
Itkettää.
Mä itkin eilenkin itseni uneen - poikaystävä kyllä kyseli mikä mulla on hätänä, onko se tehnyt jotain, mutta en mä sille voi sanoa, että "joo, sä et halaa mua tarpeeks, et pane mua, etkö sä enää rakasta mua, onko sulla joku toinen juttu vireillä?" Ei tollasia vaan voi sanoa. "Ei mulla mikään..." Huvikseni mä tässä pillitän joo.
Uskon (tai toivon...), että kyllä tää tästä, tää on vaan joku pieni vaihe. Kyllä tää tästä.
Väsyttää ihan valtavsti.
Nukkuisin mielelläni talviunet, onneksi pian alkaa joululoma, sitten saan nukkua vaikka vuorokauden ympäri.
Paino on taas noussut, ja nousussa.
Ahmin ja mässäilen. Maha pömpöttää ja turvottaa. On paha olla. Koitanko täyttää jotain tyhjiötä kaikella tällä ruualla? Miksen voisi tuntea vastustamatonta himoa vaikka porkkanaan ja omenaan, ei kaikkeen hiilari-rasva-paskaan? Hellyyden voi korvata sokerilla vai? Mun laihdutus sujui niin mahtavasti, olin niin hyvässä alussa, ja nyt oon pilaamassa kaiken. Mun pitää löytää se kadonnut itsekuri. Peilikuvan pitäisi kyllä motivoida jatkamaan...
Kiitos ja anteeksi tää avautuminen.
Haastetta
Jeij, sain haasteen, haastajana k8askZ
Onkin kiva vältellä jatkuvast kasvavaa kouluhommien vuorta, istua alas, hengittää hetki ja kirjoitella tänne :) Miten marras-joulukuu voikaan olla aina näin kiireinen? Miksi kaikki kouluhommat erääntyy samoihin aikoihin? Ensin hädin tuskin on edes koulussa tunteja tai tehtäviä, nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista....
This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get rocignized.
Onkin kiva vältellä jatkuvast kasvavaa kouluhommien vuorta, istua alas, hengittää hetki ja kirjoitella tänne :) Miten marras-joulukuu voikaan olla aina näin kiireinen? Miksi kaikki kouluhommat erääntyy samoihin aikoihin? Ensin hädin tuskin on edes koulussa tunteja tai tehtäviä, nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista....
This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get rocignized.
1.Each person tagged must post 11 things about themselves.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs.
1. Poikaystäväni on minulle kaikki kaikessa.
Me asutaan yhdessä, ollaan oltu jopa jo jonkun aikaa kihloissa. En ole ennen häntä edes seurustellut. Enkä osaa kuvitella enää elämää ennen, ilman poikaystävääni. Tapasimme hyvin onnekkaasti monen sattuman kautta, ihan vahingossa ja ilman hyvää tuuria ei me oltaisi varmaan koskaan tavattukaan: esimerkiksi, olin muuttamassa alle kuukauden päästä sadan kilometrin päähän.
2. Rakastan ruokaa ja ruuanlaittoa
Tykkään kokkailla, tykkään leipoa, olen jopa ihan hyvä siinä :D En vaan tykkää syödä luomuksiani. Ensinnäkin, olen maailman nirsoin ja valikoivin ihminen ruuan suhteen. Toiseksi, syöminen ahdistaa ja aiheuttaa kamalat omatunnon tuskat. Tosin, usein syön silti ja kärsin valtavista tunnontuskista. Kaikkein suurinta herkkua mulle ovat mm. sipsit, vaalea leipä, pastat - kaikki inhat hiilaripommit.
3. En enää välitä kaydä juhlimassa, juomassa, baarissa jne.
Olen mieluummin vain kotona. Välillä on tietenkin kiva juoda hiukan, lähteä baariin ja tanssia ja juoda vielä hiukan lisää, nollata, mutta enää ei kiinnosta tuo sama joka viikonloppu. Ei edes kerran kuussa... Olen nykyisin ihan liian laiska laittautumaan ja lähtemään ulos sekä liian pihi ja köyhä. Nykyisin saan myös hyvin herkästi krapulan, vaikka en joisikaan hirveitä kännejä. Olen kai tullut vanhaksi :D
4. Rakastan teetä
Tee on hyvää, erityisesti mintun makuinen vihreä tee. Tykkään myös juoda lämmintä mehua, omista marjoista keitettyä. Omnomnom :) Se lämmin tunne juomisen jälkeen on ihana. Palelen aina, joten teetä kuluu parhaimmillaan syksyisin ja talvisin parikin litraa tai enemmän :D
5. Pelkään ihan liian monia asioita
Yli kaiken pelkään ampiaisia. Kaikki pörriäset, kärpäset, perhoset ja kukkakärpäset saavat vatsani kääntymään, kun pelästyn ja luulen niitäkin amppareiksi. Sydän jättää lyönnin välistä, kylmänhiki nousee, itkettää... Pahimmillaan ampiaiset aiheuttaa mulle paniikkikohtauksia.
Pelkään myös mm. yksin jäämistä/hylätyksi tulemista, pimeää, ukkosta, lihomista sairaalloiseksi, ahtaita paikkoja, joskus jopa muita ihmisiä/sosiaalisia tilanteita. Puhelimessa puhumista. Yhh...
6. Haluaisin olla laihempi
Ei mun tarvitsisi olla kokoa XXXS, tiedän, että mun luustolla ja ruumiinrakenteella se on mahdotonta. Mutta edes laihempi. Kevyempi. Kauniimpi. Kiinteämpi. Parempi kuntoinen. Sellainen, jonka päällä vaate kuin vaate näyttää hyvältä, eikä missään kiristä tai pömpötä. Enemmän sellainen, kun olin joskus vuosia sitten... Haluan vain tykätä itsestäni, olla tyytyväinen. En sitten tiedä, tulenko koskaan olemaan tyytyväinen, mutta yritetään...
7. Olen aina myöhässä
"Joo, mä oon jo tulossa, just lähdin..." Ja seison vielä kotona eteisessä peilaten ja miettien, kummat kengät laittaisin... Paha tapa. Koskaan en missään ole ajoissa. Jollen nyt suoranaisesti ole myöhässä, niin menee aika tiukille olenko sovittuun aikaan paikalla. Miten voikin olla niin vaikeaa olla ajoissa? Ei johdu siitä, että esimerkiksi heräisin myöhään, mulla vaan jostain syystä venyy lähteminen aina viime tippaan.
8. Mulla ei ole kunnon kavereita
Muutin puolitoista vuotta sitten 100 kilometrin päähän opiskelemaan. Kauas vanhoista tutuista ja vanhoista piireistä. Nyt tuntuu, että ne kaverit, joita mulla ennen oli, ovat jääneet. Tuntuu, ettei niitä kiinnosta mun näkeminen, ei kuulumiset, ei mikään. Ne on unohtaneet ja hylänneet mut. Jos menen käymään siellä päin, niin hyvä jos joku edes jaksaa nähdä tai lähteä viihteelle pitkästä aikaa mun kanssa.
Ja täällä uudella paikkakunnalla en ole osannut hankkia kunnon kavereita. Olen suht ujo ja en tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin, ainakaan niin "syvällisesti" että tulisi nähtyä muualla kuin koulussa... Nyt syksyllä aloitin uudessa koulussa, ja toivon, että vähitellen saisin täältäkin parempia kavereita. Etten ole aina ihan yksin...
9.Luen mieluummin kirjoja kuin katson leffoja/telkkaria
Kirjat vaan on parempia. Harvemmin leffa on lähelläkään kirjan tasoa. Itse saan kirjoista vaan niin paljon enemmän irti. Olisi vaikea sanoa mun lempikirjoja, koska niitä on oikasti ihan valtavasti, koska nekin on niin eri tavoin hyviä.
10. En jaksa nykyisin panostaa juurikaan ulkonäkööni
Aina ennen, pari vuotta - vuosikin sitten, en voinut lähteä ulos edes lähikauppaan ilman meikkiä ja tukka huonosti. Nykyisin en jaksa välittää niin paljon. Tietenkin haluan näyttää siistiltä, kouluun yms. laitan pienesti meikkiä, tukankin jaksan useimmiten laittaa. Enää en vain panosta niihin niin valtavasti, käytä tunteja ennen uloslähtöä. Riittää, että näytän suht siistiltä ja puhtaalta. Toki sitten onkin kahta kivempi silloin tällöin laittaitua kunnolla, kun se ei ole jokapäiväistä rutiinia. (Minulle siis kunnolla laittautuminen tarkoittaa suihkua, tukan föönaamista, huolellista suoristusta, tyvien tupeerausta, hiuspuuteria, silmiin rajausten tekoa ja ehkä jopa huulipunan tai hieman näkyvämpää luomivärin käyttöä, ei siis silti mitään usean tunnin laittautumista :D)
11. Punaiset hiukset ovat rakkautta
Tykkään punaisista hiuksista yli kaiken. Punapäänä viihdyn parhaiten, väri tuntuu kaikkein omimmalta. Värin on oltava vähintään tummapunertava ruskea, mutta selkeästi vielä punainen - ei ruskea. Välillä iskee turhautuminen jatkuvaan värjäämiseen, värjään vaikka tumman ruskeaksi, mutta palaan aina parin viikon päästä takaisin punaiseen. Punainen väri piristää pimeinä vuodenaikoina, ja kesäisin se on muuten vaan ihana :D Nytkin hiukseni ovat oranssinpunertavat. Hiuksia ja kukkaroa säästän käyttämällä KC:n color mask värihoitoja.
Haastajan kysymykset:
1. Pidätkö oliiveista?
Ehdottomasti en. Hyi. Yök. Se hajukin on kamala. Ei ei ei.
2. Mitä kieliä osaat? Minkä haluaisit oppia?
Suomi on äidinkieli (ylläripylläri), ruotsia ja englantia osaan suhteellisen sujuvasti, näiden lisäksi osaan myös venäjän ja espanjan alkeet.
3. Oletko koskaan luovuttanut verta? Aiotko luovuttaa?
En ole, enkä tiedä uskallanko. Pelkään verta ja piikkejä, ajatus tekee pahaa ja ällöttää. En tiedä edes veriryhmääni :D
4. Kuulutko kirkkoon?
Kuulun, mutta en kyllä usko mitenkään. En vaan saa aikaiseksi erotakaan.
5. Mitä tekisit jos saisit tietää sinulla olevan vain kuukauden elinaikaa jäljellä?
En osaa sanoa, varmaan koittaisin toteuttaa jotain jänniä unelmia, kokea jotain hienoa...
6. Osaatko seisoa käsillä?
En :D
7. Eteläisin paikka missä olet käynyt?
Varmaan Saksa :D En ole kauheasti matkustellut :(
8. Pohjoisin paikka missä olet käynyt?
Kuusamo :D
9. Oletko kotoisin maalta vai kaupungista?
Suhteellisen maalta
10. Annatko rahaa kerjäläisille tai katusoittajille?
En, koska olen köyhä ja pihi
11. Viisi syytä hymyillä tänään?
Ööö... Vaikea keksiä yhtäkään :D No ainakin on hyvää päivällistä luvassa, pääsen ajoissa nukkumaan, nukun jopa päikkärit, ei tarvitse lähteä kauppaan ja tänään(kin) tulee Salkkarit :D
_____________________________________
Olen pahoillani, en haasta ketään :(
Toki tämän saa tehdä jos haluaa :b
torstai 15. marraskuuta 2012
Älä koskaan jätä mua
Mua itkettää, ahdistaa, pelottaa.
Mä rakastan sua.
Mä toivon, että me pysytään aina yhdessä.
Mä en kestäisi, jos en sais olla sun lähellä.
Teen lähtöä opiskelijaristeilylle. Pakkaan, laitan tukkaa, meikkaan.
Pitäisi syödäkin, koska seuraava kunnon ruokailu on laivalla meriaamiainen.
Sitä ennen luvassa vaan ankaraa ryyppäystä.
Mä koitan olla juomatta övereitä.
Tavallaan oon tosi onnellinen, odotan innolla, pääsee kavereiden kanssa pitämään hauskaa ja nollaamaan päätä. Tuulettumaan.
Tavallaan ahdistaa, kaikki ne kalorit, juomat, ruuat. Se, että joudun olemaan erossa poikaystävästä. Oon ihan naurettavan läheisriippuvainen. Tai ainakin läheisyysriippuvainen.
Kouluhommat kaatuu niskaan, mutta antaa kaatua. Pienet sille!
Mä rakastan sua.
Mä toivon, että me pysytään aina yhdessä.
Mä en kestäisi, jos en sais olla sun lähellä.
Teen lähtöä opiskelijaristeilylle. Pakkaan, laitan tukkaa, meikkaan.
Pitäisi syödäkin, koska seuraava kunnon ruokailu on laivalla meriaamiainen.
Sitä ennen luvassa vaan ankaraa ryyppäystä.
Mä koitan olla juomatta övereitä.
Tavallaan oon tosi onnellinen, odotan innolla, pääsee kavereiden kanssa pitämään hauskaa ja nollaamaan päätä. Tuulettumaan.
Tavallaan ahdistaa, kaikki ne kalorit, juomat, ruuat. Se, että joudun olemaan erossa poikaystävästä. Oon ihan naurettavan läheisriippuvainen. Tai ainakin läheisyysriippuvainen.
Kouluhommat kaatuu niskaan, mutta antaa kaatua. Pienet sille!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Matkaa on vielä jäljellä - kuvia
Teen nyt sen kamalan pelottavan kuvapostauksen.
Anteeksi jo etukäteen, että turmelen verkkokalvojanne läskeilläni.
Jos jotain positiivista pitää löytää tästä, niin ainakin parempaan päin ollaan menossa...
Ehkä tällainen kuvapostaus motivoisi mua lisää? Kun olen julkaissut nämä hirvitykset, haluan vielä näyttää, että mä onnistun. Että mäkin voin olla laiha, laihempi...
Tässä ylimmässä kuvassa on mahtava mahani, valtava takamukseni sekä massiiviset reiteni mallia elokuun loppu 2012. Hyi helvetti. Mitään hyvää en keksi, vetää aika sanattomaksi tuo massan määrä. Ja elopainoa tuolloin löytyi se muhkeat 79,5 kiloa.
Keskimmäinen kuva taas on "paremmilta" päiviltäni, vuodelta 2009. Tuohon haluan takaisin, vähintään. Edes tuohon. Miksi näin lähes parikymmentä kiloa painavampana vasta osaa arvostaa sitä, mitä on ollut? Tuolloinkin olin mielestäni hirveä, nyt jälkeenpäin sanoisin itseäni jopa ihan hyvännäköiseksi... Painoa tuolloin taisi olla 60-63 kiloa.
Anteeksi jo etukäteen, että turmelen verkkokalvojanne läskeilläni.
Jos jotain positiivista pitää löytää tästä, niin ainakin parempaan päin ollaan menossa...
Ehkä tällainen kuvapostaus motivoisi mua lisää? Kun olen julkaissut nämä hirvitykset, haluan vielä näyttää, että mä onnistun. Että mäkin voin olla laiha, laihempi...
Tässä ylimmässä kuvassa on mahtava mahani, valtava takamukseni sekä massiiviset reiteni mallia elokuun loppu 2012. Hyi helvetti. Mitään hyvää en keksi, vetää aika sanattomaksi tuo massan määrä. Ja elopainoa tuolloin löytyi se muhkeat 79,5 kiloa.
Keskimmäinen kuva taas on "paremmilta" päiviltäni, vuodelta 2009. Tuohon haluan takaisin, vähintään. Edes tuohon. Miksi näin lähes parikymmentä kiloa painavampana vasta osaa arvostaa sitä, mitä on ollut? Tuolloinkin olin mielestäni hirveä, nyt jälkeenpäin sanoisin itseäni jopa ihan hyvännäköiseksi... Painoa tuolloin taisi olla 60-63 kiloa.
Viimeisin kuvapari onkin sitten nykypäivän tilannetta, 5 kiloa aloituksesta laihtuneena. Itse ainakin kuvittelen huomaavani pientä eroa, toiveajatteluako? Mittanauhassa kuitenkin näkyy senttien lähtö, samoin vaa'alla painon katoaminen. Vielä on kuitenkin matkaa jäljellä, mutta oikealla polulla ollaan?
(painamalla kuvia saa isommaksi, jos joku haluaa makkaroitani lähietäisyydeltä tutkailla...)
Ehkä vielä joku päivä voin tehdä kunnon ennen-jälkeen -kuvapostauksen. Sitten kun olen oikeasti saanut itseäni kadotettua reilusti. Kunhan nyt pysyisi motivaatio yllä.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Sattuu, sattuu, muttei haittaa?
Positiivista ajattelua:
Suussani on maailman valtavin ja kipein afta ikinä. Ei haittaa kauheasti.
Poskeen sattuu, tuntuu hiukan siltä, että olisi viisaudenhammas puskemassa läpi.
Eikä edes sekään suuresti haittaa.
Sattuu kyllä ihan saatanasti koko ajan kumpikin, nukkuminen on yhtä helvettiä, koulussa ei pysty keskittymään, mutta pitää ajatella positiivisesti:
Elän lähinnä "pehmeällä" ruokavaliolla kivun takia: pilttiä, pussikeittoja, viiliä, raejuustoa ja rahkaa. Ämpärillisiä teetä yms. kuumaa, joka helpottaa kipua. Omnomnom.
Ei pitäisi ainakaan painon nousta näillä syömisillä.
Tänäänkin menuun on kuulunut mm. piltti, viili, pussikeitto, hiukan pastaa ja kanaa, raejuustoa ja iltapalaksi on pakko saada leipää. Kyllä, olen suurin hiilarirohmu ikinä, rakastan yli kaiken leipää yms. :D
Paino onkin jumittanut plusmiinus puoli kiloa jo jonkun aikaa, nyt viimein on sellainen fiilis, että se voisi lähteä taas alas päin...
Sunnuntaina taas salille. Huomennakin oli tarkoitus mennä, mutta alkava flunssa vie voimia ja tää kipu suussa valitettavasti häiritsee olemista niin paljon, etten kykene.
Parantelen itseäni vielä sunnuntaihin, silloin on pakko päästä puntille :D
Suussani on maailman valtavin ja kipein afta ikinä. Ei haittaa kauheasti.
Poskeen sattuu, tuntuu hiukan siltä, että olisi viisaudenhammas puskemassa läpi.
Eikä edes sekään suuresti haittaa.
Sattuu kyllä ihan saatanasti koko ajan kumpikin, nukkuminen on yhtä helvettiä, koulussa ei pysty keskittymään, mutta pitää ajatella positiivisesti:
Elän lähinnä "pehmeällä" ruokavaliolla kivun takia: pilttiä, pussikeittoja, viiliä, raejuustoa ja rahkaa. Ämpärillisiä teetä yms. kuumaa, joka helpottaa kipua. Omnomnom.
Ei pitäisi ainakaan painon nousta näillä syömisillä.
Tänäänkin menuun on kuulunut mm. piltti, viili, pussikeitto, hiukan pastaa ja kanaa, raejuustoa ja iltapalaksi on pakko saada leipää. Kyllä, olen suurin hiilarirohmu ikinä, rakastan yli kaiken leipää yms. :D
Paino onkin jumittanut plusmiinus puoli kiloa jo jonkun aikaa, nyt viimein on sellainen fiilis, että se voisi lähteä taas alas päin...
Sunnuntaina taas salille. Huomennakin oli tarkoitus mennä, mutta alkava flunssa vie voimia ja tää kipu suussa valitettavasti häiritsee olemista niin paljon, etten kykene.
Parantelen itseäni vielä sunnuntaihin, silloin on pakko päästä puntille :D
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
En tiedä, lukeeko tätä kukaan, mutta kysyn kuitenkin:
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
Kuvia ei ole tosin paljoa, mutta tältä vuodelta löytyisi ~3kk:n laihdutuksen -5kg ennen/jälkeen -kuvat, sekä vanhoja vuosien 2010 ja 2011 kuvia (joiden mittoihin haluaisin näin aluksi takaisin...).
Tänään on tullut käytyä taas salilla, oli mukavan tyhjänä, eikä ahdista julkinen liikunta niin paljoa, kun on vähemmän yleisöä. Puolitoista tuntia siellä viihdyttiin :)
Oon myös yrittänyt venytellä vähintään kerran päivässä, jos tästä vähän notkistuisi.
Nykytila kun on lähinnä notkea kuin näkkileipä :D
Tosin huomaan jo pientä edistystä, enää ei ole ihan yhtä kankeaa, mutta saa tässä vielä jonkun aikaa venytellä, jos haluan saada sormet varpaisiini (kuva).
Tänään syömiset menee suunnilleen 1200 kaloriin. Syötynä on munakas ja loput jauhelihakeitosta (tehtiin siis yksi valtava pata sitä, riitti n. 3 päiväksi). Illalla syödään veilä kanaa ja tummaa riisiä, sekä leipää iltapalaksi. Ehkä joku hedelmäkin.
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
Kuvia ei ole tosin paljoa, mutta tältä vuodelta löytyisi ~3kk:n laihdutuksen -5kg ennen/jälkeen -kuvat, sekä vanhoja vuosien 2010 ja 2011 kuvia (joiden mittoihin haluaisin näin aluksi takaisin...).
Tänään on tullut käytyä taas salilla, oli mukavan tyhjänä, eikä ahdista julkinen liikunta niin paljoa, kun on vähemmän yleisöä. Puolitoista tuntia siellä viihdyttiin :)
Oon myös yrittänyt venytellä vähintään kerran päivässä, jos tästä vähän notkistuisi.
Nykytila kun on lähinnä notkea kuin näkkileipä :D
Tosin huomaan jo pientä edistystä, enää ei ole ihan yhtä kankeaa, mutta saa tässä vielä jonkun aikaa venytellä, jos haluan saada sormet varpaisiini (kuva).
Tänään syömiset menee suunnilleen 1200 kaloriin. Syötynä on munakas ja loput jauhelihakeitosta (tehtiin siis yksi valtava pata sitä, riitti n. 3 päiväksi). Illalla syödään veilä kanaa ja tummaa riisiä, sekä leipää iltapalaksi. Ehkä joku hedelmäkin.
tiistai 6. marraskuuta 2012
9. päivä - uusia päätöksiä
Väsyttää ihan hirveästi.
Kaipa tää väsy johtuu alialialikaloreilla elämisestä?
Päätin tänään, ettei mulle sovi liian tiukat dieetit, riittää, että syön terveellisesti ja vähän.
Kunhan kalorit on siinä 1000 kieppeillä, ei ole mitään hätää.
Laihtuminen vaan on mahdollisesti hitaampaa.
Mutta eikös sanotakin: hitaasti, mutta varmasti :)
Tänään olen syönyt aamupalaksi munakkaan, lounaaksi pussikeittoa, välipaloina light-mehukeittoa, päivälliseksi sitä jauhelihakeittoa ja iltapalaksi leipää. Plus about litra teetä pitkin päivää, olo ollut vähän nuutunut ja flunssainen.
Kalorit on aikalailla tuhannen paikkeilla.
Huomenna ehkä sitten pirteämpänä salille, nautin vapaapäivästä hyvän kirjan ja kasan mm. Me Naiset -lehtiä kanssa. Miten niitä lehtiä onkin päässyt kertymään kauhea kasa, kun ei sen saapuessa ehdi lukea, ja sitten lukeminen vain jää? :D
Sovittelin tänään vanhoja farkkuja - jotka menivätkin yllättävän hyvin jalkaan.
Enää ei kertynyt yhtä valtavia jenkkakahvoja tai mahamakkaroita, ei tuntunut siltä että farkut kiristävät ja puristavat, että pursuan niistä.
Peilistä katsoi jopa ihan ok-hyvännäköinen minä.
Nyt nukkumaan.
Kaipa tää väsy johtuu alialialikaloreilla elämisestä?
Päätin tänään, ettei mulle sovi liian tiukat dieetit, riittää, että syön terveellisesti ja vähän.
Kunhan kalorit on siinä 1000 kieppeillä, ei ole mitään hätää.
Laihtuminen vaan on mahdollisesti hitaampaa.
Mutta eikös sanotakin: hitaasti, mutta varmasti :)
Tänään olen syönyt aamupalaksi munakkaan, lounaaksi pussikeittoa, välipaloina light-mehukeittoa, päivälliseksi sitä jauhelihakeittoa ja iltapalaksi leipää. Plus about litra teetä pitkin päivää, olo ollut vähän nuutunut ja flunssainen.
Kalorit on aikalailla tuhannen paikkeilla.
Huomenna ehkä sitten pirteämpänä salille, nautin vapaapäivästä hyvän kirjan ja kasan mm. Me Naiset -lehtiä kanssa. Miten niitä lehtiä onkin päässyt kertymään kauhea kasa, kun ei sen saapuessa ehdi lukea, ja sitten lukeminen vain jää? :D
Sovittelin tänään vanhoja farkkuja - jotka menivätkin yllättävän hyvin jalkaan.
Enää ei kertynyt yhtä valtavia jenkkakahvoja tai mahamakkaroita, ei tuntunut siltä että farkut kiristävät ja puristavat, että pursuan niistä.
Peilistä katsoi jopa ihan ok-hyvännäköinen minä.
Nyt nukkumaan.
maanantai 5. marraskuuta 2012
8. päivä
Heräsin sitten ihan oikeasti tänään puoli kuudelta ja lähdettiin poikaystävän kanssa salille kuuden paikkeilla. Tänään varmaan väsyttää kohtalaisen aikaisin.
Pirteinä (oikeasti, ei edes väsyttänyt!) aherrettiin tunnin verran. Salilla oli yllättävän monta ihmistä noinkin aikaisin, olin ihan yllättynyt :D Kulutettua on tullut tänään suunnilleen 300 kaloria, salin ja pyöräilyn ansiosta. Huomenna hyvin ansaittu lepopäivä liikunnasta.
Salilla onnistuin myös mystisesti katkaisemaan verisuonen vasemmasta kämmenestäni, juuri keskisormen alta. Aijaijai, vieläkin vähän arka... Kaunis mustelma kämmenessä. Enkä pysty avaamaan vesipulloa oikealla kädellä yhtä sujuvasti, kun tottunut aina vasempaan... kamala ongelma :DD
Kouluun mun on nykyisin pakko taiteilla jonkinlaiset eväät (yleensä jonkinlainen salaatti), jos sattuu olemaan niin pitkä päivä että joutuu jäämään lounaaksi kouluun, tai en ehdi käydä kotona tuntien välillä syömässä. Ahdistaa, jos pitää syödä kouluruokaa, josta en tiedä tarkkoja ainesosia sekä kalorimääriä. Eivätkä ole edes kovin hyviä nuo meidän ruokalan tarjottavat... hintaakin on opiskelijan budjetille liikaa. Hinta-laatu-suhde ei myöskään ole mielestäni kovin hyvä: esimerkiksi, ei houkuta paljoa maksaa melkein kolmea euroa harmaasta jauhelihakastikkeesta ja keitetyistä perunoista...
Tänään olisi 900 kalorin päivä. Syömiset näyttää tältä:
Mun on varmaan pakko palata HSG-dieetin alkuperäiseen ideaan:
syö päivän kalorit ja "ilmaiseksi" vihanneksia ja hedelmiä, kaloreita laskematta. Pelottavaa. Oon vaan alkanut sen verran liikkua, ja koulua on aiempaa enemmän, joten noin pienillä kaloreilla syöminen vaikeuttaa oloa. Eikä niistä hedelmistä yms. kuitenkaan kriittisesti pääse ylimääräisiä kaloreita kertymään, eihän? Kohtuudella kuitenkin syön niitä...
Pirteinä (oikeasti, ei edes väsyttänyt!) aherrettiin tunnin verran. Salilla oli yllättävän monta ihmistä noinkin aikaisin, olin ihan yllättynyt :D Kulutettua on tullut tänään suunnilleen 300 kaloria, salin ja pyöräilyn ansiosta. Huomenna hyvin ansaittu lepopäivä liikunnasta.
Salilla onnistuin myös mystisesti katkaisemaan verisuonen vasemmasta kämmenestäni, juuri keskisormen alta. Aijaijai, vieläkin vähän arka... Kaunis mustelma kämmenessä. Enkä pysty avaamaan vesipulloa oikealla kädellä yhtä sujuvasti, kun tottunut aina vasempaan... kamala ongelma :DD
Kouluun mun on nykyisin pakko taiteilla jonkinlaiset eväät (yleensä jonkinlainen salaatti), jos sattuu olemaan niin pitkä päivä että joutuu jäämään lounaaksi kouluun, tai en ehdi käydä kotona tuntien välillä syömässä. Ahdistaa, jos pitää syödä kouluruokaa, josta en tiedä tarkkoja ainesosia sekä kalorimääriä. Eivätkä ole edes kovin hyviä nuo meidän ruokalan tarjottavat... hintaakin on opiskelijan budjetille liikaa. Hinta-laatu-suhde ei myöskään ole mielestäni kovin hyvä: esimerkiksi, ei houkuta paljoa maksaa melkein kolmea euroa harmaasta jauhelihakastikkeesta ja keitetyistä perunoista...
Tänään olisi 900 kalorin päivä. Syömiset näyttää tältä:
- Aamupala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja pieni porkkana
- Lounas: "Salaatti": puolikas paprika ja vihreä omena paloina, pieni porkkana
- Välipalat: Pussikeitto, pala ruisleipää sellaisenaan, satsuma, omena
- Päivällinen: Jauhelihakeitto
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua
Mun on varmaan pakko palata HSG-dieetin alkuperäiseen ideaan:
syö päivän kalorit ja "ilmaiseksi" vihanneksia ja hedelmiä, kaloreita laskematta. Pelottavaa. Oon vaan alkanut sen verran liikkua, ja koulua on aiempaa enemmän, joten noin pienillä kaloreilla syöminen vaikeuttaa oloa. Eikä niistä hedelmistä yms. kuitenkaan kriittisesti pääse ylimääräisiä kaloreita kertymään, eihän? Kohtuudella kuitenkin syön niitä...
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
7. päivä
Aamulla vaaka näytti plussaa 0,5kg, jonka laitan ravintolaruuan ja turvotuksen piikkiin. Hyi.
Se kuuluisa itsekuri saisi tulla mun luo vierailulle pidemmäksikin aikaa...
Kyllä tuo pois lähtee, mutta hidastaa vaan ikävästi tavoitteeseen pääsyä.
Jouluun ei ole enää kauan, haluan silloin olla toisessa välitavoitteessani; painaa 70 kiloa.
Olisi ollut tänään 1100 kalorin päivä, mutta johtuen eilisestä ravintolaillasta, söin reilusti alle.
Plus sitten se smoothie. Mutta ei siinäkään paljoa kaloreita ole. Eli ihan jees mennyt tänään syömiset.
Käytiin taas salilla. Lähdettiin heti salin aukeamiseksi sinne, jotta vältytään pahimmalta ruuhkalta. Onneksi lähdettiin ajoissa, kun oltiin melkein valmiita, oli sali jo melko täynnä.
Tunti siellä taisi suunnilleen kulua, kaloreita paloi suunnilleen 270.
Ja siihen lisäksi kävelymatkat salille ja lyhyt pikku iltakävely.
Päätettiin herätä huomenna jo puoli 6, jotta päästään kuudeksi salille. Olen ihan hullu.
Parempaa en tiedäkään kuin pitkään nukkuminen, ja nyt oon heräämässä jonnekin salille :D
Urheilukärpänen on puraissut kunnolla, toivottavasti tää innostus nyt sitten kestää.
Rantakuntoon 2013 ;)
Se kuuluisa itsekuri saisi tulla mun luo vierailulle pidemmäksikin aikaa...
Kyllä tuo pois lähtee, mutta hidastaa vaan ikävästi tavoitteeseen pääsyä.
Jouluun ei ole enää kauan, haluan silloin olla toisessa välitavoitteessani; painaa 70 kiloa.
Olisi ollut tänään 1100 kalorin päivä, mutta johtuen eilisestä ravintolaillasta, söin reilusti alle.
- Aamupala: 2 paistettua munaa, kinkkusuikaleita
- Lounas: Lämmin kuppi välimerenkeitto krutongeilla, pala ruisleipää sellaisenaan
- Välipalat: Proteiini-smoothie, kiivi, omena
- Päivällinen: Jauhelihakeitto
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, kinkkua, tomaattia
Plus sitten se smoothie. Mutta ei siinäkään paljoa kaloreita ole. Eli ihan jees mennyt tänään syömiset.
Käytiin taas salilla. Lähdettiin heti salin aukeamiseksi sinne, jotta vältytään pahimmalta ruuhkalta. Onneksi lähdettiin ajoissa, kun oltiin melkein valmiita, oli sali jo melko täynnä.
Tunti siellä taisi suunnilleen kulua, kaloreita paloi suunnilleen 270.
Ja siihen lisäksi kävelymatkat salille ja lyhyt pikku iltakävely.
Päätettiin herätä huomenna jo puoli 6, jotta päästään kuudeksi salille. Olen ihan hullu.
Parempaa en tiedäkään kuin pitkään nukkuminen, ja nyt oon heräämässä jonnekin salille :D
Urheilukärpänen on puraissut kunnolla, toivottavasti tää innostus nyt sitten kestää.
Rantakuntoon 2013 ;)
lauantai 3. marraskuuta 2012
6. päivä
Lyhyesti pikainen päivitys, mitenkäs sujui tänään.
No ei kovin hyvin.
Aamulla mentiin poikaystävän kanssa salille, jossa hikoiltiin puolitoista tuntia.
Siellä oli kivaa ja olo oli mahtava.
Illalla sitten mentiinkin poikaystävän pyynnöstä naapurissa sijaitsevaan siipiravintolaan syömään. No, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kalorit hipoo taivaita. Huomisia vaa'an lukemia odotellessa...
Että sinne meni sekin 1100 kalorin päivä.
Huomenna sitten paremmin.
Ja huomattavasti pienemmillä kaloreilla, vaikka olisi uudestaan tuo 1100 kalorin päivä.
Tehdään päivälliseksi kevyttä jauhelihakeittoa, josta ei niin hurjasti pääse kaloreita kertymään.
Ja muun päivän ajan pidän oikeasti sen kuuluisan itsekurin.
Lähdetään huomenaamuna taas salille :))
Kiva, että poikaystäväkin tykkää käydä, joten pääsen polttamaan läskiä ilman ylimääräisiä kyselyjä.
Vielä kun uimaan pääsisi, niin olisi tosi jees. Vaikka toisaalta, uimahallit ahdistaa ylipaljon. Mutta ehkä mä kestäisin sen, kun tiedän, että kaloreita kuluu?
No ei kovin hyvin.
Aamulla mentiin poikaystävän kanssa salille, jossa hikoiltiin puolitoista tuntia.
Siellä oli kivaa ja olo oli mahtava.
Illalla sitten mentiinkin poikaystävän pyynnöstä naapurissa sijaitsevaan siipiravintolaan syömään. No, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kalorit hipoo taivaita. Huomisia vaa'an lukemia odotellessa...
Että sinne meni sekin 1100 kalorin päivä.
Huomenna sitten paremmin.
Ja huomattavasti pienemmillä kaloreilla, vaikka olisi uudestaan tuo 1100 kalorin päivä.
Tehdään päivälliseksi kevyttä jauhelihakeittoa, josta ei niin hurjasti pääse kaloreita kertymään.
Ja muun päivän ajan pidän oikeasti sen kuuluisan itsekurin.
Lähdetään huomenaamuna taas salille :))
Kiva, että poikaystäväkin tykkää käydä, joten pääsen polttamaan läskiä ilman ylimääräisiä kyselyjä.
Vielä kun uimaan pääsisi, niin olisi tosi jees. Vaikka toisaalta, uimahallit ahdistaa ylipaljon. Mutta ehkä mä kestäisin sen, kun tiedän, että kaloreita kuluu?
perjantai 2. marraskuuta 2012
5. päivä
Ei mitään erityistä tänään. Tylsiä tällaiset kouluviikot kun vain yhtenä päivänä koululla pari tuntia (nytkin olin siis vain keskiviikkona koulussa). Toisaalta, ihan kiva pitää "rankan" syysloman jälkeen vielä pieni lisäloma :)
Poikaystävä osti tänään säkillisen jotain proteiinijauhetta, joka masituu suklaalta. Poikaystävä kun on enemmän käynyt salilla ja tykkäisi saada vähän enemmän habaa :DD Ei mitään Schwarzenegger-tyyliä, mutta pikkuisen puntimmaksi. Kokeilee nyt sitten onko mitään vaikutusta tuollaisilla jauheilla.
Itsekkin haluan kokeilla sekoitella tuota jauhetta esimerkiksi smoothieen, tai ihan vaan rasvattomaan maitoon. Viimeisin on melkein kuin kaakaota joisi :D Varmaan ihan käypä välipala urheilun jälkeen.
Tänään ollut dieetissä 950 kalorin päivä, mutta saldo jää 920 kaloriin.
Onneksi lähdetään taas huomenna salille, pumppaamaan rautaa ja karkottamaan mun julkisen liikunnan kammoani :D Melkein jo innolla odotan salille pääsyä, viimeksi oli kivaa. Olo on edelleen ihanan motivoitunut. Oon päättänyt, että teen tästä salilla käymisestä edes jonkinlaisen rutiinin. Jos edes kerran viikossa yrittäisi käydä. Yksi hyvä syy käymiseen on, että jälkeenpäin olo on mahtava, olen voittanut itseni sekä kuluttanut kaloreita. Jeejee :))
Poikaystävä osti tänään säkillisen jotain proteiinijauhetta, joka masituu suklaalta. Poikaystävä kun on enemmän käynyt salilla ja tykkäisi saada vähän enemmän habaa :DD Ei mitään Schwarzenegger-tyyliä, mutta pikkuisen puntimmaksi. Kokeilee nyt sitten onko mitään vaikutusta tuollaisilla jauheilla.
Itsekkin haluan kokeilla sekoitella tuota jauhetta esimerkiksi smoothieen, tai ihan vaan rasvattomaan maitoon. Viimeisin on melkein kuin kaakaota joisi :D Varmaan ihan käypä välipala urheilun jälkeen.
Tänään ollut dieetissä 950 kalorin päivä, mutta saldo jää 920 kaloriin.
- Aamupala: Satsuma
- Lounas: Lämmin kuppi kana tandoori -keitto, pala ruisleipää sellaisenaan
- Välipala: Omena, 5 itse tehtyä broileri-sitrus-pyörykkää
- Päivällinen: Jauheliharisottoa
- Iltapala: 2 ruisleipää, beceliä, kinkkua ja kurkkua
Onneksi lähdetään taas huomenna salille, pumppaamaan rautaa ja karkottamaan mun julkisen liikunnan kammoani :D Melkein jo innolla odotan salille pääsyä, viimeksi oli kivaa. Olo on edelleen ihanan motivoitunut. Oon päättänyt, että teen tästä salilla käymisestä edes jonkinlaisen rutiinin. Jos edes kerran viikossa yrittäisi käydä. Yksi hyvä syy käymiseen on, että jälkeenpäin olo on mahtava, olen voittanut itseni sekä kuluttanut kaloreita. Jeejee :))
torstai 1. marraskuuta 2012
4. päivä
Jeij, oon löytänyt taas mun liikuntamotivaation ja -innostuksen!
Lähdettiin aamupäivällä poikaystävän kanssa uimahallin salille, jossa sitten vedettiin n. tunti + vartti treenit. Hiki ainakin tuli ja laskurin mukaan kaloreita olisi palanut suunnilleen 340. Olen niin tyytyväinen, ja olo on ihan mahtavan energinen. Olisi tehnyt mieli käydä salin jälkeen vielä uimassa, mutta uikkareita ei tullut mukaan... Huomenna tosin saattaa paikat olla jumissa ja kipeänä, venyttelyistä huolimatta... Mutta ehdottomasti haluan alkaa käydä säännöllisemmin salilla!
Mun pitää oppia pois tästä kummallisesta julkisen liikunnan pelostani. Ahdistaa, jos ihmiset näkee mut urheilemassa, en tiedä miksi... Ehkä mä ajattelen, että ne nauraa mulle? Ettei tällaisen läskin kannata edes yrittää liikkua, näytän vaan nololta, en osaa, en sovi joukkoon... tai jotain. Se, että vertaan itseäni muihin paikallaolijoihin, ahdistaa myös. Siksi en yleensä tykkää käydä saleilla, joista tihkuu testosteroni ja joka on täynnä jotain bodareita pumppaamassa rautaa ja fitnessmalleja piukeissa jumppatrikoissa :D
Tänään on dieetin 4. päivä, eli saan syödä 1000 kaloria. Menu näyttää tältä:
Aamulla kävin (taas) vaa'alla, joka näytti painon taas laskeneen hieman. Jeejee :)
Alusta asti laskien multa onkin jo painoa lähtenyt 4,9 kiloa.
Ja pääsin ensimmäisen "vitosen" ohi: paino on enää 74,6 kiloa. Bmi 23.55. Vielähän tästä on matkaa tavoitteisiin, mutta ensimmäinen etappi on menty. Elefantti on helpoin syödä paloina, ja sitä rataa. Jos jouluksi pääsisin seuraavan ohi, niin se olisi todella mahtava joululahja itselleni :)
Lähdettiin aamupäivällä poikaystävän kanssa uimahallin salille, jossa sitten vedettiin n. tunti + vartti treenit. Hiki ainakin tuli ja laskurin mukaan kaloreita olisi palanut suunnilleen 340. Olen niin tyytyväinen, ja olo on ihan mahtavan energinen. Olisi tehnyt mieli käydä salin jälkeen vielä uimassa, mutta uikkareita ei tullut mukaan... Huomenna tosin saattaa paikat olla jumissa ja kipeänä, venyttelyistä huolimatta... Mutta ehdottomasti haluan alkaa käydä säännöllisemmin salilla!
Mun pitää oppia pois tästä kummallisesta julkisen liikunnan pelostani. Ahdistaa, jos ihmiset näkee mut urheilemassa, en tiedä miksi... Ehkä mä ajattelen, että ne nauraa mulle? Ettei tällaisen läskin kannata edes yrittää liikkua, näytän vaan nololta, en osaa, en sovi joukkoon... tai jotain. Se, että vertaan itseäni muihin paikallaolijoihin, ahdistaa myös. Siksi en yleensä tykkää käydä saleilla, joista tihkuu testosteroni ja joka on täynnä jotain bodareita pumppaamassa rautaa ja fitnessmalleja piukeissa jumppatrikoissa :D
Tänään on dieetin 4. päivä, eli saan syödä 1000 kaloria. Menu näyttää tältä:
- Aamupala: Satsuma
- Lounas: 2 paistettua munaa, paprikaa, kinkkusuikaleita
- Välipala: Maitorahkaa, marjoja
- Päivällinen: Spaghettia, broileri-sitrus-pyöryköitä ja tomaattiherkkusieni-kastiketta, raejuustoa
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkua ja kurkkua
Aamulla kävin (taas) vaa'alla, joka näytti painon taas laskeneen hieman. Jeejee :)
Alusta asti laskien multa onkin jo painoa lähtenyt 4,9 kiloa.
Ja pääsin ensimmäisen "vitosen" ohi: paino on enää 74,6 kiloa. Bmi 23.55. Vielähän tästä on matkaa tavoitteisiin, mutta ensimmäinen etappi on menty. Elefantti on helpoin syödä paloina, ja sitä rataa. Jos jouluksi pääsisin seuraavan ohi, niin se olisi todella mahtava joululahja itselleni :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)