Älä sammu aurinko

Löysin pari ihanaa kappaletta, laulajan ääni on lumoava.
Pakko jakaa ne näin aluksi kanssanne.

En tiedä mitä kirjoittelisin. Olo on ihan tyhjä.

Samalla olo on pinkeän pyöreä, kuin valtavalla ilmapallolla.
Poksahdusta odotellessa.

Otin itsestäni tänään mitat, kuinka paljon sitten olenkaan kadottanut senttejä
tässä neljässä kuukaudessa, siitä kun laihdutusprojektini alkoi.

Sattumalta projekti alkoi vielä tasan neljä kuukautta sitten, elokuun 20. päivä,
joten nyt on kai loistava hetki tehdä pieni yhteenveto.

Ja nyt, joulukuun 20. päivä, mitat ovat mm. tällaisia:
(konkreettisia senttejä en silti kehtaa ilmoittaa, niitä on yhä liikaa...)

Vyötärö -7,5 cm
Lantio -10 cm
Takapuoli -6 cm
Maha (isoin kohta, suunnilleen navan kohdilta) -6,5 cm
Reidet, kumpikin -7 cm

Ja niitä kiloja lähtenyt 6,9.

Kai tämä neljän kuukauden saldoksi on ihan kelpaavaa?

Tästä on ainakin hyvä jatkaa, ylimääräistä löytyy vielä vaikka muille jakaa...

Toivottavasti joulu ei pilaa ihan täysin saavutuksiani. Haluaisin ottaa hiukan rennommin
joulunpyhien ja loman ajan, mutta pelkään kontrollin katoavan täysin.
En toivo laihtuvani joulun aikana (tiedän sen olevan mahdotonta lomamässäilyjen takia),
mutta kunpa paino ei nousisi nykyisestä.

Joululahjaksi tahtoisin iloa joululomaani, rauhaa pääni sisäiseen ahdistukseen, lomaa pakonomaisesta kalorien vahtaamisesta, voimia pitää terveellinen kontrolli syömisten suhteen sekä uskallusta herkutellakin vähän.

Hyvää ja onnellista joulua kaikille ihanaisille ♥
(näin etukäteen, jos huomenna tulee kuitenkin maailmanloppu, tai en ehdi enää ennen joulua tänne kirjoittelemaan :))

Käpertyneenä

 Maksimaalisen megajouluahdistuksen multihuipentuma.

Viimeyönä nukkumaan mennessä mä itkin, kun alkoi ahdistaa joulu.
Tai lähinnä se ruuan määrä.
Vielä tarkemmin se poikaystävän sukulaisten kyselyjen ja kummastuneiden katseiden määrä, kun en halua syödä.

"Mikset sä syö?" "Ottaisit nyt vähän..." "Eihän sulle jäänyt nälkä?" "Voi voi vali vali..." 

Mä en oikeasti vaan tykkää jouluruuista.

Kaikki laatikot, kinkut ja rosollit - yök.
Voin kyllä syödä parit lihapullat ja nakit, ehkä perunaa ja leipääkin.
Harvemmin siitä "herkkuja" notkuvasta joulupöydästä kuitenkaan löydän itselleni mitään syötäväksi kelpaavaa.

Miksi joulussa pitää kaiken pyöriä niin valtavasti ruuan ympärillä?

En vaan pysty käsittämään sitä valtavaa ruokavuorien määrää, joka jouluksi hankitaan, sitten vedetään itsensä ähkyyn, syödään päälle vielä vähän torttuja ja suklaata. Ja joulun jälkeen valitellaan, kuinka tuli taas syötyä, kuinka paljon rahaa ruokiin menikään tai kuinka paljon ruokaa meni tänäkin jouluna hukkaan.

Vihdoinkin vaaka näyttää pienentyneitä lukemia: 72,6 kiloa.

Tämän päiväiset syömiset:

Aamupala: puolikas greippi, lasi mehukeittoa
Lounas: puolikas greippi, 2 kananmunaa paistettuna, 3 siivua pekonia, hiukan raejuustoa, tomaatti
Päivällinen: puolikas greippi, kaalipataa
Iltapala: pieni valkosipulivoipatonki

Yhteensä n. 1200 kaloria...

Jotenkin kummasti mun syömiset on alkanut heittelemään,
yhtenä päivänä on vahva olo, ei tee mieli herkutella, syön kohtuullisen terveellisesti,
toisena päivänä annan itseni syödä hädin tuskin mitään,
seuraavana päivänä tekee mieli kaikkea mahdollista hyvää
ja sitä seuraavana mässytän antaumuksella sen kaiken mahdollisen...

Huomenna toivottavasti salille hävittämään läskiä.

Kauas pois

Mä makoilin sängyssä kolmeen asti.
Vaikka heräsinkin jo kahdentoista aikoihin.

Mä vaan en halunnut nousta.

En, koska olisi pitänyt syödä.
Ja käydä vaa'alla.

Mä en uskaltanut.

Nousin sitten kuitenkin, piti lähteä kaupassa käymään. Aamupalaa en syönyt.
Enkä tähänkään mennessä vielä mitään kunnollista.

Palan banaania, pari nellie dellies -karkkia, muutaman kaalinsuikaleen.

Tänään syömiset (toivottavasti) näyttää tältä:

Kaalipataa
Ruisleipä, 1 viipale, päälle becel, kinkku, tomaatti
Rasvatonta maitorahkaa
Vadelmia
Mehukeittoa

Yhteensä noin 530 kaloria.

Eilisestä mättöherkkupäivästä huolimatta, paino ei onneksi ole noussut.

Vaaka, se näytti yhä samaa lukua, 73,1 kg - ehkä se huomenna olisi vähemmän?

Kanna minut

Kuinka moni toivookaan, että voisi olla se kevyt ja suloinen prinsessa, 
sellainen jonka poikaystävä jaksaa vaivoitta nostaa ja ottaa syliin?

Vaaka jumittanut useamman päivän, mutta tänään näytti taas onneksi hieman pienentynyttä lukemaa. Paino 73,1 kiloa.

Tänään heräsin myöhään, jumppailin, ei ollut nälkä, eikä edes tehnyt mieli ruokaa.
Oli huikean vahva olo.
Menin poikaystävää kaupalle vastaan, käytiin kaupoilla ja tultiin kotiin.
"Aamupalan" söin sitten kolmen aikoihin.

Tänään syöty näin:

Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, ruisleipä, beceliä, kinkkua ja tomaattia
Päivällinen: Puolikas greippi, jauheliharisottoa, tomaatti
Iltapala: Rasvatonta maitorahkaa, vadelmia

Yhteensä n. 841 kaloria.

Ehkä mä saan huomenna uuden rastin sivupalkkiin?
Ehkä huomenna vaaka olisi armollisempi.
Ehkä huomenna peilikuva ei olisi niin kamala...

Poikaystävä haluaa pitää huomenna "herkuttelupäivän", tortilloja, hesemätöt ja sipsejä.
Uskallanko antaa itselleni luvan syödä? Maistaa?
Karkaako kontrolli, paisunko ihan valtavaksi?
Pitäisikö ottaa buustipäivänä?

Ahdistaa.

Eilen poikaystävä ehdotti, ettei meidän olisi pakko mennä tapaninpäivänä syömään hänen isoisänsä luo. Koska mua ahdistaisi kuitenkin. Koska mä en tykkää mistään ruuista. Koska mua ahdistaisi kieltäytyä kaikesta. Eikä poikaystävä muutenkaan välittäisi mennä kyläilemään.

Huomenna salille ♥

Hiljaa huokaa yö

Mua ei ole pitkään aikaan ahdistanut, ei samalla tavalla kuin eilen nukkumaan mennessä.

Jokainen sana itketti, oli kylmä, ahdisti, en saanut nukuttua.
Heräilin ja kääntyilin koko yön. Ja aamulla väsytti.

Paino oli 73,5 kiloa.

Pelottaa, mitä vaaka näyttää huomenna.

Tänään lähden luokan kanssa pikkujouluilemaan, eli ilta sisältää kuningas alkoholia,
mässyjä, lisää alkoholia ja mahdollisesti hiukan lisää mässyjä.

Mä en jotenkin saa kirjoitettua mitään, olo on kumman tyhjä.

Tänään olen syönyt:

Aamupala: puolikas greippi, 2 paistettua munaa, hiukan kinkkisiivuja ja tomaatti
Lounas: Valio profeel kaakao proteiinijuoma
Päivällinen: puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: Ruisleipä, beceliä ja juustoa

 Yhteensä suunnilleen 970 kaloria.

+ alkoholikalorit ja mässytykset illalla...

Nyt pitääkin alkaa laittaa tukkaa ja meikata, sekä vaatekriiseillä.

Miksi mikään ei näytä hyvältä?

Jos mikään ei riitä

Mä haluaisin aina kaiken, heti ja nyt.

Jotenkin vaikea odottaa, mulla ei kai vaan ole riittävästi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Haluaisin päästä helpommalla, mennä mahdollisesti siitä, mistä aita on matalin.

Painon katsoin aamulla, oli sitten noussut baariviikonlopun mässäilyjen ansiosta. Jee.
74,5 kg - hyi hele. Toivottavasti nopeasti katoavia nesteitä yms. turvotusta.

Askarreltiin poikaystävän kanssa joulukortteja tänään.
Niistä tuli yllättävän kivoja, mutta kyllä tarvikkeisiin upposikin rahaa.
Ihanaa olla köyhä opiskelija, ei paljon hienoja joululahjoja (tai yleensäkään mitään) ostella...

Aloitan tänään oman muunnokseni aiemmin mainitsemastani greippi-dieetistä,
saa nähdä kauanko mun kärsivällisyys ja mieliteot kestävät...

 Tänään menu näyttää tältä:

Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, 2 paistettua munaa, kinkkusuikaleita ja tomaatti
Päivällinen: Puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: maitorahkaa ja marjoja
Lisäksi: muutama Nellie Dellies -karkki ja siivu juustoa

Yhteensä suunnilleen 730 kaloria.

Oon aika ylpeä itsestäni, söin vain 1 siivun juustoa, joka on mun suurimpia kompastuskiviäni.
Voisin vaikka syödä yhdeltä seisomalta kokonaisen kiekon oltermannia - sitä rasvaisinta tietty.

Huomiselta toivon pienempää lukemaa vaa'alla... 
Eihän se ole liikaa pyydetty?

Unihiekkamyrsky

Väsyttää.
Väsyttää.
Väsyttää.

Voisin nukkua vuorokauden ympäri.

Viikonloppuna meillä oli kyläilemässä poikaystävän kaveri, joten tuli käytyä sekä perjantaina, että lauantaina baarissa. Alkoholia. Mättöruokaa. Alkoholia. Lisää mättöruokaa. Krapula. Lisää mättöruokaa. Ja lisää alkoholia. Ja sitä mättöruokaa.

Pelottaa astua huomenna vaa'alle.

Mä en kestä, jos paino on noussut valtavasti.

Mä haluan olla jouluna kevyempi, 70 kiloinen, tai vähemmän.

Mun on pakko.

Tukan värjäilyoperaatio onnistui mielestäni hyvin, väristä tuli oikein kiva.
Unohdin tosin ottaa kuvia, kun kiireessä tein värinpoiston ja värjäilin. 

Mun on nälkä.

Mä inhoan tätä tunnetta.
Ja samalla se tuntuu niin hyvältä.
Heikottaa, päähän sattuu, maha tuntuu tyhjältä.
On jotenkin kevyt olo.
Mutta toisaalta, on huono olo.

Toivottavasti poikaystävä jaksaa lähteä mun kanssa tänään pienelle kävelylle, pakko päästä edes hiukan ulos ja liikkeelle.

Ihan tavallinen aamupäivä

Herään kun poikaystävä tulee koulusta, kello on puoli 12.

Oon huomannut, että kun nukun pitkään, tulee syötyä vähemmän. Aamiaisen voi suosiolla skipata, kun herää lounasaikaan. Lounasta ei tarvitse syödä, perusteluna se, että heräsin äsken - ei maistu vielä. Ja jos ei tarvitse lähteä minnekään, voi syödä sen hedelmän ja juoda kupin teetä, sillä jaksaa jo siihen, kun on pakko syödä.

Jeejee, sain rastittaa tuolta sivusta taas uuden laatikon - painoa oli aamulla 73,2 kiloa.
Näin "vähän" olenkin painanut viimeksi syksyllä 2010.
Olo on kevyt ja tyytyväinen, vaikka pudotettavaa löytyykin vielä rutkasti.

Ajattelin palkita itseni hyvästä alusta: saan vihdoin tehdä pientä muutosta hiuksiin :)

Olen jo vuoden punapäänä mennyt, rakastan punaisia hiuksia todella paljon, mutta nyt alkaa tulla vastaan se piste, että tukka ei tykkää jatkuvasta värjäilystä ja alkaa mennä huonoon kuntoon. Ja vaihtelukin virkistää!

Päädyin pohdinnan jälkeen siihen, että viikonloppuna teen värinpoiston ja siitä sitten koitan saada kauniin, luonnollisen vaalean ruskean. Täytyy vaan toivoa, ettei värinpoisto jätä tukkaa ihan oranssiksi, en usko että useammalla värinpoistolla tukan raiskaaminen kauheasti parantaisi hiusten nykyistä kuntoa :D

Ja otsiksenkin meinasin uskaltautua saksimaan itselleni taas kerran.

Mä kaipaan muutosta, hyvä lähteä edes jostain :)

Kuka on kaiken sen arvoinen?

Paleltaa.

Huomaa kyllä, että talvi on tullut. Pakkanen puree heti kun nenänsä pistää ulos.
Makuuhuonekin on hieman liian kylmä mun makuun, parvekkeen ovi kai päästää jostain raosta kylmää sisälle. Tietokoneella istuessa sormet kohmettuu äkkiä.

Eikä asiaa auta, että syön niin ja näin. 
Riittääkö tää energiamäärä lämmittämään mun valtavaa kroppaa?

Villasukkia pidän ympäri vuoden, pitkät kalsarit suostun etsimään vaatekaapin perältä vasta nyt, kun pakkasta on jo ihan kunnolla. 

Mulla on mennyt ihan hyvin syömisten suhteen viimeisimmän viikon ajan, kalorit on pyörineet siinä tuhannen kieppeillä. Painosta olen saanut ne mässykilot pois viikossa, 76,1 kg -> 74,0 kg.
Ja tällä hetkellä tuntuu ihan mahdolliselta, että olen jouluna 70 kiloinen.
Viimeistään uutena vuotena. Ensi vuonna en enää aio painaa seiskalla alkavia lukuja.

Me ollaan poikaystävän kanssa lähdössä mun vanhempien luo itsenäisyyspäivän aikaan muutamaksi päiväksi, kun molemmilla on lomaa koulusta. Kivaa, mutta samalla ahdistaa ruoka ja syöminen. Äidillä on kuitenkin kaikkia herkkuja kaapit täynnä. Eniten odotan, että pääsee saunaan. Rakkautta ♥

Löysin myös uuden herkus: greipit, namnam! Vähän kaloreita, mutta nannaa :)
Ajattelin, että voisin aloittaa greippi-dieetin ensi maanantaina, kun päästään takaisin kotiin. Voisin ainakin yrittää, vaikuttaa melko simppeliltä... 12 päivän dieetin luvataan kadottavan 4,5 kiloa, saa nähdä miten käy.

Tänään olen syönyt:

Aamupala: puolikas greippi, itsetehty pieni jauhelihapihvi
Lounas: mini salaatti - kurkkua, tomaattia, paprikaa, omenaa ja muutama lusikallinen fetaa
Päivällinen: tummaa riisiä, itsetehtyjä lihapullia, tomaatti ja hiukan kurkkua
Iltapala: rasvatonta maitorahkaa, marjoja, rusinoita

Yhteensä about 970 kaloria.

Nyt kahtena päivänä paino ollut tosiaan 74,0 kg, josko huomenna olisi jo vähemmän?

Väärinpäin lentävät linnut

On jo joulukuu... eikä musta tunnu yhtään siltä, että vuosi olisi taas pian kulunut. Mitään kummempaa tai erityisen merkittävää ei ole tapahtunut? En ainakaan heti muista. No, ainakin olen saanut jätettyä tämän vuoden puolelle useamman kilon itsestäni. Ja ehkä otan uuden vuoden vastaan vielä kevyempänä...

Mä tykkään, että asiat sujuu suunnitelmien mukaan.

Aina aamuisin, mä lasken ja suunnittelen Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla, mitä mä tänään saan syödä ja kuinka paljon. Tulee hyvä mieli ja varma olo, kun on suunnitelma, jossa pysyn. Kun on suunnitelma, siinä on helpompi pysyä. Kontrolli on parempi, kuin ilman suunnitelmaa, silloin mielihalut ottaa helposti yliotteen.

Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan...

Tänäänkin olin päättänyt, että päivälliseksi syödään couscousia (nam). Laskin kalorit tälle päivälle ja olin tyytyväinen. Ei paha. Mutta. Ylläripylläri kun alan tehdä ruokaa, huomaan couscousin olevan liian loppu. Ei. Ei. Ei... Suunnitelmat uusiksi, pastaa couscousin sijaan. Ei sinänsä ehkä suuri muutos, mutta siinä meni päivän suunnitelma ja kalorilaskut sekaisin, kaloreja tuli ylimääräisiä. Inhottaa.

Mä stressaan nykyisin ihan liian pikkuasioista.

Koulu, ruoka, ihmiset, ruoka, joulu, ruoka... Kaikki stressaa. Mietin liikaa?

Koulua on onneksi enää vain yhden tentin verran, sitten alkaa loma ja koulun murehtimista voi jatkaa loman jälkeen.

Ruoka, miksi mä stressaan sitä? Se on luonnollisimpia asioita elämässä. Miksi syömisen ja syömättömyyden pitää olla niin vaikeaa? Miksi se ahdistaa näin paljon?

Ihmiset... Miksi musta tuntuu aina enemmän ja enemmän, että mulla ei ole eikä tule kavereita? Pelkään jatkuvasti poikaystävän kyllästyvän muhun ja haluavan erota. Miksi pitää rakastaa liikaa?

Joulu. Hyi. Inhoan jouluruokia ja joulumusiikkia. Mennään poikaystävän sukulaisille jouluksi. Ahdistaa. Liikaa ihmisiä, ruokaa ja iloista joulutunnelmaa. Haluaisin mieluiten olla vaan kotona, viltin alla, juoda teetä ja olla rauhassa.

"Tuu syömään iltapalaa?"

 Joo, kyllä mä pian. Otan kupin teetä ja palaan koneelle. Mä syön kohta.
Toinen kuppi teetä. Onneksi tuli käytyä tänään salilla. Omena? Satsuma?
Jos herkuttelisi ja söisi vielä muutaman lusikallisen rusinoita?

Miksimiksimiksimiksi?

Mä haluaisin olla vaan tyytyväinen itseeni. Syödä normaalista, elää normaalisti.