Maksimaalisen megajouluahdistuksen multihuipentuma.
Viimeyönä nukkumaan mennessä mä itkin, kun alkoi ahdistaa joulu.
Tai lähinnä se ruuan määrä.
Vielä tarkemmin se poikaystävän sukulaisten kyselyjen ja kummastuneiden katseiden määrä, kun en halua syödä.
"Mikset sä syö?" "Ottaisit nyt vähän..." "Eihän sulle jäänyt nälkä?" "Voi voi vali vali..."
Mä en oikeasti vaan tykkää jouluruuista.
Kaikki laatikot, kinkut ja rosollit - yök.
Voin kyllä syödä parit lihapullat ja nakit, ehkä perunaa ja leipääkin.
Harvemmin siitä "herkkuja" notkuvasta joulupöydästä kuitenkaan löydän itselleni mitään syötäväksi kelpaavaa.
Miksi joulussa pitää kaiken pyöriä niin valtavasti ruuan ympärillä?
En vaan pysty käsittämään sitä valtavaa ruokavuorien määrää, joka jouluksi hankitaan, sitten vedetään itsensä ähkyyn, syödään päälle vielä vähän torttuja ja suklaata. Ja joulun jälkeen valitellaan, kuinka tuli taas syötyä, kuinka paljon rahaa ruokiin menikään tai kuinka paljon ruokaa meni tänäkin jouluna hukkaan.
Vihdoinkin vaaka näyttää pienentyneitä lukemia: 72,6 kiloa.
Tämän päiväiset syömiset:
Aamupala: puolikas greippi, lasi mehukeittoa
Lounas: puolikas greippi, 2 kananmunaa paistettuna, 3 siivua pekonia, hiukan raejuustoa, tomaatti
Päivällinen: puolikas greippi, kaalipataa
Iltapala: pieni valkosipulivoipatonki
Yhteensä n. 1200 kaloria...
Jotenkin kummasti mun syömiset on alkanut heittelemään,
yhtenä päivänä on vahva olo, ei tee mieli herkutella, syön kohtuullisen terveellisesti,
toisena päivänä annan itseni syödä hädin tuskin mitään,
seuraavana päivänä tekee mieli kaikkea mahdollista hyvää
ja sitä seuraavana mässytän antaumuksella sen kaiken mahdollisen...
Huomenna toivottavasti salille hävittämään läskiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti