torstai 20. joulukuuta 2012
Älä sammu aurinko
Löysin pari ihanaa kappaletta, laulajan ääni on lumoava.
Pakko jakaa ne näin aluksi kanssanne.
En tiedä mitä kirjoittelisin. Olo on ihan tyhjä.
Samalla olo on pinkeän pyöreä, kuin valtavalla ilmapallolla.
Poksahdusta odotellessa.
Otin itsestäni tänään mitat, kuinka paljon sitten olenkaan kadottanut senttejä
tässä neljässä kuukaudessa, siitä kun laihdutusprojektini alkoi.
Sattumalta projekti alkoi vielä tasan neljä kuukautta sitten, elokuun 20. päivä,
joten nyt on kai loistava hetki tehdä pieni yhteenveto.
Ja nyt, joulukuun 20. päivä, mitat ovat mm. tällaisia:
(konkreettisia senttejä en silti kehtaa ilmoittaa, niitä on yhä liikaa...)
Vyötärö -7,5 cm
Lantio -10 cm
Takapuoli -6 cm
Maha (isoin kohta, suunnilleen navan kohdilta) -6,5 cm
Reidet, kumpikin -7 cm
Ja niitä kiloja lähtenyt 6,9.
Kai tämä neljän kuukauden saldoksi on ihan kelpaavaa?
Tästä on ainakin hyvä jatkaa, ylimääräistä löytyy vielä vaikka muille jakaa...
Toivottavasti joulu ei pilaa ihan täysin saavutuksiani. Haluaisin ottaa hiukan rennommin
joulunpyhien ja loman ajan, mutta pelkään kontrollin katoavan täysin.
En toivo laihtuvani joulun aikana (tiedän sen olevan mahdotonta lomamässäilyjen takia),
mutta kunpa paino ei nousisi nykyisestä.
Joululahjaksi tahtoisin iloa joululomaani, rauhaa pääni sisäiseen ahdistukseen, lomaa pakonomaisesta kalorien vahtaamisesta, voimia pitää terveellinen kontrolli syömisten suhteen sekä uskallusta herkutellakin vähän.
Hyvää ja onnellista joulua kaikille ihanaisille ♥
(näin etukäteen, jos huomenna tulee kuitenkin maailmanloppu, tai en ehdi enää ennen joulua tänne kirjoittelemaan :))
tiistai 18. joulukuuta 2012
Käpertyneenä
Maksimaalisen megajouluahdistuksen multihuipentuma.
Viimeyönä nukkumaan mennessä mä itkin, kun alkoi ahdistaa joulu.
Tai lähinnä se ruuan määrä.
Vielä tarkemmin se poikaystävän sukulaisten kyselyjen ja kummastuneiden katseiden määrä, kun en halua syödä.
"Mikset sä syö?" "Ottaisit nyt vähän..." "Eihän sulle jäänyt nälkä?" "Voi voi vali vali..."
Mä en oikeasti vaan tykkää jouluruuista.
Kaikki laatikot, kinkut ja rosollit - yök.
Voin kyllä syödä parit lihapullat ja nakit, ehkä perunaa ja leipääkin.
Harvemmin siitä "herkkuja" notkuvasta joulupöydästä kuitenkaan löydän itselleni mitään syötäväksi kelpaavaa.
Miksi joulussa pitää kaiken pyöriä niin valtavasti ruuan ympärillä?
En vaan pysty käsittämään sitä valtavaa ruokavuorien määrää, joka jouluksi hankitaan, sitten vedetään itsensä ähkyyn, syödään päälle vielä vähän torttuja ja suklaata. Ja joulun jälkeen valitellaan, kuinka tuli taas syötyä, kuinka paljon rahaa ruokiin menikään tai kuinka paljon ruokaa meni tänäkin jouluna hukkaan.
Vihdoinkin vaaka näyttää pienentyneitä lukemia: 72,6 kiloa.
Tämän päiväiset syömiset:
Aamupala: puolikas greippi, lasi mehukeittoa
Lounas: puolikas greippi, 2 kananmunaa paistettuna, 3 siivua pekonia, hiukan raejuustoa, tomaatti
Päivällinen: puolikas greippi, kaalipataa
Iltapala: pieni valkosipulivoipatonki
Yhteensä n. 1200 kaloria...
Jotenkin kummasti mun syömiset on alkanut heittelemään,
yhtenä päivänä on vahva olo, ei tee mieli herkutella, syön kohtuullisen terveellisesti,
toisena päivänä annan itseni syödä hädin tuskin mitään,
seuraavana päivänä tekee mieli kaikkea mahdollista hyvää
ja sitä seuraavana mässytän antaumuksella sen kaiken mahdollisen...
Huomenna toivottavasti salille hävittämään läskiä.
Viimeyönä nukkumaan mennessä mä itkin, kun alkoi ahdistaa joulu.
Tai lähinnä se ruuan määrä.
Vielä tarkemmin se poikaystävän sukulaisten kyselyjen ja kummastuneiden katseiden määrä, kun en halua syödä.
"Mikset sä syö?" "Ottaisit nyt vähän..." "Eihän sulle jäänyt nälkä?" "Voi voi vali vali..."
Mä en oikeasti vaan tykkää jouluruuista.
Kaikki laatikot, kinkut ja rosollit - yök.
Voin kyllä syödä parit lihapullat ja nakit, ehkä perunaa ja leipääkin.
Harvemmin siitä "herkkuja" notkuvasta joulupöydästä kuitenkaan löydän itselleni mitään syötäväksi kelpaavaa.
Miksi joulussa pitää kaiken pyöriä niin valtavasti ruuan ympärillä?
En vaan pysty käsittämään sitä valtavaa ruokavuorien määrää, joka jouluksi hankitaan, sitten vedetään itsensä ähkyyn, syödään päälle vielä vähän torttuja ja suklaata. Ja joulun jälkeen valitellaan, kuinka tuli taas syötyä, kuinka paljon rahaa ruokiin menikään tai kuinka paljon ruokaa meni tänäkin jouluna hukkaan.
Vihdoinkin vaaka näyttää pienentyneitä lukemia: 72,6 kiloa.
Tämän päiväiset syömiset:
Aamupala: puolikas greippi, lasi mehukeittoa
Lounas: puolikas greippi, 2 kananmunaa paistettuna, 3 siivua pekonia, hiukan raejuustoa, tomaatti
Päivällinen: puolikas greippi, kaalipataa
Iltapala: pieni valkosipulivoipatonki
Yhteensä n. 1200 kaloria...
Jotenkin kummasti mun syömiset on alkanut heittelemään,
yhtenä päivänä on vahva olo, ei tee mieli herkutella, syön kohtuullisen terveellisesti,
toisena päivänä annan itseni syödä hädin tuskin mitään,
seuraavana päivänä tekee mieli kaikkea mahdollista hyvää
ja sitä seuraavana mässytän antaumuksella sen kaiken mahdollisen...
Huomenna toivottavasti salille hävittämään läskiä.
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Kauas pois
Mä makoilin sängyssä kolmeen asti.
Vaikka heräsinkin jo kahdentoista aikoihin.
Mä vaan en halunnut nousta.
En, koska olisi pitänyt syödä.
Ja käydä vaa'alla.
Mä en uskaltanut.
Nousin sitten kuitenkin, piti lähteä kaupassa käymään. Aamupalaa en syönyt.
Enkä tähänkään mennessä vielä mitään kunnollista.
Palan banaania, pari nellie dellies -karkkia, muutaman kaalinsuikaleen.
Tänään syömiset (toivottavasti) näyttää tältä:
Kaalipataa
Ruisleipä, 1 viipale, päälle becel, kinkku, tomaatti
Rasvatonta maitorahkaa
Vadelmia
Mehukeittoa
Yhteensä noin 530 kaloria.
Eilisestä mättöherkkupäivästä huolimatta, paino ei onneksi ole noussut.
Vaaka, se näytti yhä samaa lukua, 73,1 kg - ehkä se huomenna olisi vähemmän?
Vaikka heräsinkin jo kahdentoista aikoihin.
Mä vaan en halunnut nousta.
En, koska olisi pitänyt syödä.
Ja käydä vaa'alla.
Mä en uskaltanut.
Nousin sitten kuitenkin, piti lähteä kaupassa käymään. Aamupalaa en syönyt.
Enkä tähänkään mennessä vielä mitään kunnollista.
Palan banaania, pari nellie dellies -karkkia, muutaman kaalinsuikaleen.
Tänään syömiset (toivottavasti) näyttää tältä:
Kaalipataa
Ruisleipä, 1 viipale, päälle becel, kinkku, tomaatti
Rasvatonta maitorahkaa
Vadelmia
Mehukeittoa
Yhteensä noin 530 kaloria.
Eilisestä mättöherkkupäivästä huolimatta, paino ei onneksi ole noussut.
Vaaka, se näytti yhä samaa lukua, 73,1 kg - ehkä se huomenna olisi vähemmän?
perjantai 14. joulukuuta 2012
Kanna minut
Kuinka moni toivookaan, että voisi olla se kevyt ja suloinen prinsessa,
sellainen jonka poikaystävä jaksaa vaivoitta nostaa ja ottaa syliin?
Vaaka jumittanut useamman päivän, mutta tänään näytti taas onneksi hieman pienentynyttä lukemaa. Paino 73,1 kiloa.
Tänään heräsin myöhään, jumppailin, ei ollut nälkä, eikä edes tehnyt mieli ruokaa.
Oli huikean vahva olo.
Menin poikaystävää kaupalle vastaan, käytiin kaupoilla ja tultiin kotiin.
"Aamupalan" söin sitten kolmen aikoihin.
Tänään syöty näin:
Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, ruisleipä, beceliä, kinkkua ja tomaattia
Päivällinen: Puolikas greippi, jauheliharisottoa, tomaatti
Iltapala: Rasvatonta maitorahkaa, vadelmia
Yhteensä n. 841 kaloria.
Ehkä mä saan huomenna uuden rastin sivupalkkiin?
Ehkä huomenna vaaka olisi armollisempi.
Ehkä huomenna peilikuva ei olisi niin kamala...
Poikaystävä haluaa pitää huomenna "herkuttelupäivän", tortilloja, hesemätöt ja sipsejä.
Uskallanko antaa itselleni luvan syödä? Maistaa?
Karkaako kontrolli, paisunko ihan valtavaksi?
Pitäisikö ottaa buustipäivänä?
Ahdistaa.
Eilen poikaystävä ehdotti, ettei meidän olisi pakko mennä tapaninpäivänä syömään hänen isoisänsä luo. Koska mua ahdistaisi kuitenkin. Koska mä en tykkää mistään ruuista. Koska mua ahdistaisi kieltäytyä kaikesta. Eikä poikaystävä muutenkaan välittäisi mennä kyläilemään.
Huomenna salille ♥
sellainen jonka poikaystävä jaksaa vaivoitta nostaa ja ottaa syliin?
Vaaka jumittanut useamman päivän, mutta tänään näytti taas onneksi hieman pienentynyttä lukemaa. Paino 73,1 kiloa.
Tänään heräsin myöhään, jumppailin, ei ollut nälkä, eikä edes tehnyt mieli ruokaa.
Oli huikean vahva olo.
Menin poikaystävää kaupalle vastaan, käytiin kaupoilla ja tultiin kotiin.
"Aamupalan" söin sitten kolmen aikoihin.
Tänään syöty näin:
Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, ruisleipä, beceliä, kinkkua ja tomaattia
Päivällinen: Puolikas greippi, jauheliharisottoa, tomaatti
Iltapala: Rasvatonta maitorahkaa, vadelmia
Yhteensä n. 841 kaloria.
Ehkä mä saan huomenna uuden rastin sivupalkkiin?
Ehkä huomenna vaaka olisi armollisempi.
Ehkä huomenna peilikuva ei olisi niin kamala...
Poikaystävä haluaa pitää huomenna "herkuttelupäivän", tortilloja, hesemätöt ja sipsejä.
Uskallanko antaa itselleni luvan syödä? Maistaa?
Karkaako kontrolli, paisunko ihan valtavaksi?
Pitäisikö ottaa buustipäivänä?
Ahdistaa.
Eilen poikaystävä ehdotti, ettei meidän olisi pakko mennä tapaninpäivänä syömään hänen isoisänsä luo. Koska mua ahdistaisi kuitenkin. Koska mä en tykkää mistään ruuista. Koska mua ahdistaisi kieltäytyä kaikesta. Eikä poikaystävä muutenkaan välittäisi mennä kyläilemään.
Huomenna salille ♥
keskiviikko 12. joulukuuta 2012
Hiljaa huokaa yö
Mua ei ole pitkään aikaan ahdistanut, ei samalla tavalla kuin eilen nukkumaan mennessä.
Jokainen sana itketti, oli kylmä, ahdisti, en saanut nukuttua.
Heräilin ja kääntyilin koko yön. Ja aamulla väsytti.
Paino oli 73,5 kiloa.
Pelottaa, mitä vaaka näyttää huomenna.
Tänään lähden luokan kanssa pikkujouluilemaan, eli ilta sisältää kuningas alkoholia,
mässyjä, lisää alkoholia ja mahdollisesti hiukan lisää mässyjä.
Mä en jotenkin saa kirjoitettua mitään, olo on kumman tyhjä.
Tänään olen syönyt:
Aamupala: puolikas greippi, 2 paistettua munaa, hiukan kinkkisiivuja ja tomaatti
Lounas: Valio profeel kaakao proteiinijuoma
Päivällinen: puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: Ruisleipä, beceliä ja juustoa
Yhteensä suunnilleen 970 kaloria.
+ alkoholikalorit ja mässytykset illalla...
Nyt pitääkin alkaa laittaa tukkaa ja meikata, sekä vaatekriiseillä.
Miksi mikään ei näytä hyvältä?
Jokainen sana itketti, oli kylmä, ahdisti, en saanut nukuttua.
Heräilin ja kääntyilin koko yön. Ja aamulla väsytti.
Paino oli 73,5 kiloa.
Pelottaa, mitä vaaka näyttää huomenna.
Tänään lähden luokan kanssa pikkujouluilemaan, eli ilta sisältää kuningas alkoholia,
mässyjä, lisää alkoholia ja mahdollisesti hiukan lisää mässyjä.
Mä en jotenkin saa kirjoitettua mitään, olo on kumman tyhjä.
Tänään olen syönyt:
Aamupala: puolikas greippi, 2 paistettua munaa, hiukan kinkkisiivuja ja tomaatti
Lounas: Valio profeel kaakao proteiinijuoma
Päivällinen: puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: Ruisleipä, beceliä ja juustoa
Yhteensä suunnilleen 970 kaloria.
+ alkoholikalorit ja mässytykset illalla...
Nyt pitääkin alkaa laittaa tukkaa ja meikata, sekä vaatekriiseillä.
Miksi mikään ei näytä hyvältä?
maanantai 10. joulukuuta 2012
Jos mikään ei riitä
Mä haluaisin aina kaiken, heti ja nyt.
Jotenkin vaikea odottaa, mulla ei kai vaan ole riittävästi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Haluaisin päästä helpommalla, mennä mahdollisesti siitä, mistä aita on matalin.
Painon katsoin aamulla, oli sitten noussut baariviikonlopun mässäilyjen ansiosta. Jee.
74,5 kg - hyi hele. Toivottavasti nopeasti katoavia nesteitä yms. turvotusta.
Askarreltiin poikaystävän kanssa joulukortteja tänään.
Niistä tuli yllättävän kivoja, mutta kyllä tarvikkeisiin upposikin rahaa.
Ihanaa olla köyhä opiskelija, ei paljon hienoja joululahjoja (tai yleensäkään mitään) ostella...
Aloitan tänään oman muunnokseni aiemmin mainitsemastani greippi-dieetistä,
saa nähdä kauanko mun kärsivällisyys ja mieliteot kestävät...
Tänään menu näyttää tältä:
Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, 2 paistettua munaa, kinkkusuikaleita ja tomaatti
Päivällinen: Puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: maitorahkaa ja marjoja
Lisäksi: muutama Nellie Dellies -karkki ja siivu juustoa
Yhteensä suunnilleen 730 kaloria.
Oon aika ylpeä itsestäni, söin vain 1 siivun juustoa, joka on mun suurimpia kompastuskiviäni.
Voisin vaikka syödä yhdeltä seisomalta kokonaisen kiekon oltermannia - sitä rasvaisinta tietty.
Huomiselta toivon pienempää lukemaa vaa'alla...
Eihän se ole liikaa pyydetty?
Jotenkin vaikea odottaa, mulla ei kai vaan ole riittävästi pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä.
Haluaisin päästä helpommalla, mennä mahdollisesti siitä, mistä aita on matalin.
Painon katsoin aamulla, oli sitten noussut baariviikonlopun mässäilyjen ansiosta. Jee.
74,5 kg - hyi hele. Toivottavasti nopeasti katoavia nesteitä yms. turvotusta.
Askarreltiin poikaystävän kanssa joulukortteja tänään.
Niistä tuli yllättävän kivoja, mutta kyllä tarvikkeisiin upposikin rahaa.
Ihanaa olla köyhä opiskelija, ei paljon hienoja joululahjoja (tai yleensäkään mitään) ostella...
Aloitan tänään oman muunnokseni aiemmin mainitsemastani greippi-dieetistä,
saa nähdä kauanko mun kärsivällisyys ja mieliteot kestävät...
Tänään menu näyttää tältä:
Aamupala: -
Lounas: Puolikas greippi, 2 paistettua munaa, kinkkusuikaleita ja tomaatti
Päivällinen: Puolikas greippi, jauhelihakeittoa
Iltapala: maitorahkaa ja marjoja
Lisäksi: muutama Nellie Dellies -karkki ja siivu juustoa
Yhteensä suunnilleen 730 kaloria.
Oon aika ylpeä itsestäni, söin vain 1 siivun juustoa, joka on mun suurimpia kompastuskiviäni.
Voisin vaikka syödä yhdeltä seisomalta kokonaisen kiekon oltermannia - sitä rasvaisinta tietty.
Huomiselta toivon pienempää lukemaa vaa'alla...
Eihän se ole liikaa pyydetty?
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Unihiekkamyrsky
Väsyttää.
Väsyttää.
Väsyttää.
Voisin nukkua vuorokauden ympäri.
Viikonloppuna meillä oli kyläilemässä poikaystävän kaveri, joten tuli käytyä sekä perjantaina, että lauantaina baarissa. Alkoholia. Mättöruokaa. Alkoholia. Lisää mättöruokaa. Krapula. Lisää mättöruokaa. Ja lisää alkoholia. Ja sitä mättöruokaa.
Pelottaa astua huomenna vaa'alle.
Mä en kestä, jos paino on noussut valtavasti.
Mä haluan olla jouluna kevyempi, 70 kiloinen, tai vähemmän.
Mun on pakko.
Tukan värjäilyoperaatio onnistui mielestäni hyvin, väristä tuli oikein kiva.
Unohdin tosin ottaa kuvia, kun kiireessä tein värinpoiston ja värjäilin.
Mun on nälkä.
Mä inhoan tätä tunnetta.
Ja samalla se tuntuu niin hyvältä.
Heikottaa, päähän sattuu, maha tuntuu tyhjältä.
On jotenkin kevyt olo.
Mutta toisaalta, on huono olo.
Toivottavasti poikaystävä jaksaa lähteä mun kanssa tänään pienelle kävelylle, pakko päästä edes hiukan ulos ja liikkeelle.
Väsyttää.
Väsyttää.
Voisin nukkua vuorokauden ympäri.
Viikonloppuna meillä oli kyläilemässä poikaystävän kaveri, joten tuli käytyä sekä perjantaina, että lauantaina baarissa. Alkoholia. Mättöruokaa. Alkoholia. Lisää mättöruokaa. Krapula. Lisää mättöruokaa. Ja lisää alkoholia. Ja sitä mättöruokaa.
Pelottaa astua huomenna vaa'alle.
Mä en kestä, jos paino on noussut valtavasti.
Mä haluan olla jouluna kevyempi, 70 kiloinen, tai vähemmän.
Mun on pakko.
Tukan värjäilyoperaatio onnistui mielestäni hyvin, väristä tuli oikein kiva.
Unohdin tosin ottaa kuvia, kun kiireessä tein värinpoiston ja värjäilin.
Mun on nälkä.
Mä inhoan tätä tunnetta.
Ja samalla se tuntuu niin hyvältä.
Heikottaa, päähän sattuu, maha tuntuu tyhjältä.
On jotenkin kevyt olo.
Mutta toisaalta, on huono olo.
Toivottavasti poikaystävä jaksaa lähteä mun kanssa tänään pienelle kävelylle, pakko päästä edes hiukan ulos ja liikkeelle.
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
Ihan tavallinen aamupäivä
Herään kun poikaystävä tulee koulusta, kello on puoli 12.
Oon huomannut, että kun nukun pitkään, tulee syötyä vähemmän. Aamiaisen voi suosiolla skipata, kun herää lounasaikaan. Lounasta ei tarvitse syödä, perusteluna se, että heräsin äsken - ei maistu vielä. Ja jos ei tarvitse lähteä minnekään, voi syödä sen hedelmän ja juoda kupin teetä, sillä jaksaa jo siihen, kun on pakko syödä.
Jeejee, sain rastittaa tuolta sivusta taas uuden laatikon - painoa oli aamulla 73,2 kiloa.
Näin "vähän" olenkin painanut viimeksi syksyllä 2010.
Olo on kevyt ja tyytyväinen, vaikka pudotettavaa löytyykin vielä rutkasti.
Ajattelin palkita itseni hyvästä alusta: saan vihdoin tehdä pientä muutosta hiuksiin :)
Olen jo vuoden punapäänä mennyt, rakastan punaisia hiuksia todella paljon, mutta nyt alkaa tulla vastaan se piste, että tukka ei tykkää jatkuvasta värjäilystä ja alkaa mennä huonoon kuntoon. Ja vaihtelukin virkistää!
Päädyin pohdinnan jälkeen siihen, että viikonloppuna teen värinpoiston ja siitä sitten koitan saada kauniin, luonnollisen vaalean ruskean. Täytyy vaan toivoa, ettei värinpoisto jätä tukkaa ihan oranssiksi, en usko että useammalla värinpoistolla tukan raiskaaminen kauheasti parantaisi hiusten nykyistä kuntoa :D
Ja otsiksenkin meinasin uskaltautua saksimaan itselleni taas kerran.
Mä kaipaan muutosta, hyvä lähteä edes jostain :)
Oon huomannut, että kun nukun pitkään, tulee syötyä vähemmän. Aamiaisen voi suosiolla skipata, kun herää lounasaikaan. Lounasta ei tarvitse syödä, perusteluna se, että heräsin äsken - ei maistu vielä. Ja jos ei tarvitse lähteä minnekään, voi syödä sen hedelmän ja juoda kupin teetä, sillä jaksaa jo siihen, kun on pakko syödä.
Jeejee, sain rastittaa tuolta sivusta taas uuden laatikon - painoa oli aamulla 73,2 kiloa.
Näin "vähän" olenkin painanut viimeksi syksyllä 2010.
Olo on kevyt ja tyytyväinen, vaikka pudotettavaa löytyykin vielä rutkasti.
Ajattelin palkita itseni hyvästä alusta: saan vihdoin tehdä pientä muutosta hiuksiin :)
Olen jo vuoden punapäänä mennyt, rakastan punaisia hiuksia todella paljon, mutta nyt alkaa tulla vastaan se piste, että tukka ei tykkää jatkuvasta värjäilystä ja alkaa mennä huonoon kuntoon. Ja vaihtelukin virkistää!
Päädyin pohdinnan jälkeen siihen, että viikonloppuna teen värinpoiston ja siitä sitten koitan saada kauniin, luonnollisen vaalean ruskean. Täytyy vaan toivoa, ettei värinpoisto jätä tukkaa ihan oranssiksi, en usko että useammalla värinpoistolla tukan raiskaaminen kauheasti parantaisi hiusten nykyistä kuntoa :D
Ja otsiksenkin meinasin uskaltautua saksimaan itselleni taas kerran.
Mä kaipaan muutosta, hyvä lähteä edes jostain :)
maanantai 3. joulukuuta 2012
Kuka on kaiken sen arvoinen?
Paleltaa.
Huomaa kyllä, että talvi on tullut. Pakkanen puree heti kun nenänsä pistää ulos.
Makuuhuonekin on hieman liian kylmä mun makuun, parvekkeen ovi kai päästää jostain raosta kylmää sisälle. Tietokoneella istuessa sormet kohmettuu äkkiä.
Eikä asiaa auta, että syön niin ja näin.
Riittääkö tää energiamäärä lämmittämään mun valtavaa kroppaa?
Villasukkia pidän ympäri vuoden, pitkät kalsarit suostun etsimään vaatekaapin perältä vasta nyt, kun pakkasta on jo ihan kunnolla.
Mulla on mennyt ihan hyvin syömisten suhteen viimeisimmän viikon ajan, kalorit on pyörineet siinä tuhannen kieppeillä. Painosta olen saanut ne mässykilot pois viikossa, 76,1 kg -> 74,0 kg.
Ja tällä hetkellä tuntuu ihan mahdolliselta, että olen jouluna 70 kiloinen.
Viimeistään uutena vuotena. Ensi vuonna en enää aio painaa seiskalla alkavia lukuja.
Me ollaan poikaystävän kanssa lähdössä mun vanhempien luo itsenäisyyspäivän aikaan muutamaksi päiväksi, kun molemmilla on lomaa koulusta. Kivaa, mutta samalla ahdistaa ruoka ja syöminen. Äidillä on kuitenkin kaikkia herkkuja kaapit täynnä. Eniten odotan, että pääsee saunaan. Rakkautta ♥
Löysin myös uuden herkus: greipit, namnam! Vähän kaloreita, mutta nannaa :)
Ajattelin, että voisin aloittaa greippi-dieetin ensi maanantaina, kun päästään takaisin kotiin. Voisin ainakin yrittää, vaikuttaa melko simppeliltä... 12 päivän dieetin luvataan kadottavan 4,5 kiloa, saa nähdä miten käy.
Tänään olen syönyt:
Aamupala: puolikas greippi, itsetehty pieni jauhelihapihvi
Lounas: mini salaatti - kurkkua, tomaattia, paprikaa, omenaa ja muutama lusikallinen fetaa
Päivällinen: tummaa riisiä, itsetehtyjä lihapullia, tomaatti ja hiukan kurkkua
Iltapala: rasvatonta maitorahkaa, marjoja, rusinoita
Yhteensä about 970 kaloria.
Nyt kahtena päivänä paino ollut tosiaan 74,0 kg, josko huomenna olisi jo vähemmän?
Huomaa kyllä, että talvi on tullut. Pakkanen puree heti kun nenänsä pistää ulos.
Makuuhuonekin on hieman liian kylmä mun makuun, parvekkeen ovi kai päästää jostain raosta kylmää sisälle. Tietokoneella istuessa sormet kohmettuu äkkiä.
Eikä asiaa auta, että syön niin ja näin.
Riittääkö tää energiamäärä lämmittämään mun valtavaa kroppaa?
Villasukkia pidän ympäri vuoden, pitkät kalsarit suostun etsimään vaatekaapin perältä vasta nyt, kun pakkasta on jo ihan kunnolla.
Mulla on mennyt ihan hyvin syömisten suhteen viimeisimmän viikon ajan, kalorit on pyörineet siinä tuhannen kieppeillä. Painosta olen saanut ne mässykilot pois viikossa, 76,1 kg -> 74,0 kg.
Ja tällä hetkellä tuntuu ihan mahdolliselta, että olen jouluna 70 kiloinen.
Viimeistään uutena vuotena. Ensi vuonna en enää aio painaa seiskalla alkavia lukuja.
Me ollaan poikaystävän kanssa lähdössä mun vanhempien luo itsenäisyyspäivän aikaan muutamaksi päiväksi, kun molemmilla on lomaa koulusta. Kivaa, mutta samalla ahdistaa ruoka ja syöminen. Äidillä on kuitenkin kaikkia herkkuja kaapit täynnä. Eniten odotan, että pääsee saunaan. Rakkautta ♥
Löysin myös uuden herkus: greipit, namnam! Vähän kaloreita, mutta nannaa :)
Ajattelin, että voisin aloittaa greippi-dieetin ensi maanantaina, kun päästään takaisin kotiin. Voisin ainakin yrittää, vaikuttaa melko simppeliltä... 12 päivän dieetin luvataan kadottavan 4,5 kiloa, saa nähdä miten käy.
Tänään olen syönyt:
Aamupala: puolikas greippi, itsetehty pieni jauhelihapihvi
Lounas: mini salaatti - kurkkua, tomaattia, paprikaa, omenaa ja muutama lusikallinen fetaa
Päivällinen: tummaa riisiä, itsetehtyjä lihapullia, tomaatti ja hiukan kurkkua
Iltapala: rasvatonta maitorahkaa, marjoja, rusinoita
Yhteensä about 970 kaloria.
Nyt kahtena päivänä paino ollut tosiaan 74,0 kg, josko huomenna olisi jo vähemmän?
lauantai 1. joulukuuta 2012
Väärinpäin lentävät linnut
On jo joulukuu... eikä musta tunnu yhtään siltä, että vuosi olisi taas pian kulunut. Mitään kummempaa tai erityisen merkittävää ei ole tapahtunut? En ainakaan heti muista. No, ainakin olen saanut jätettyä tämän vuoden puolelle useamman kilon itsestäni. Ja ehkä otan uuden vuoden vastaan vielä kevyempänä...
Mä tykkään, että asiat sujuu suunnitelmien mukaan.
Aina aamuisin, mä lasken ja suunnittelen Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla, mitä mä tänään saan syödä ja kuinka paljon. Tulee hyvä mieli ja varma olo, kun on suunnitelma, jossa pysyn. Kun on suunnitelma, siinä on helpompi pysyä. Kontrolli on parempi, kuin ilman suunnitelmaa, silloin mielihalut ottaa helposti yliotteen.
Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan...
Tänäänkin olin päättänyt, että päivälliseksi syödään couscousia (nam). Laskin kalorit tälle päivälle ja olin tyytyväinen. Ei paha. Mutta. Ylläripylläri kun alan tehdä ruokaa, huomaan couscousin olevan liian loppu. Ei. Ei. Ei... Suunnitelmat uusiksi, pastaa couscousin sijaan. Ei sinänsä ehkä suuri muutos, mutta siinä meni päivän suunnitelma ja kalorilaskut sekaisin, kaloreja tuli ylimääräisiä. Inhottaa.
Mä stressaan nykyisin ihan liian pikkuasioista.
Koulu, ruoka, ihmiset, ruoka, joulu, ruoka... Kaikki stressaa. Mietin liikaa?
Koulua on onneksi enää vain yhden tentin verran, sitten alkaa loma ja koulun murehtimista voi jatkaa loman jälkeen.
Ruoka, miksi mä stressaan sitä? Se on luonnollisimpia asioita elämässä. Miksi syömisen ja syömättömyyden pitää olla niin vaikeaa? Miksi se ahdistaa näin paljon?
Ihmiset... Miksi musta tuntuu aina enemmän ja enemmän, että mulla ei ole eikä tule kavereita? Pelkään jatkuvasti poikaystävän kyllästyvän muhun ja haluavan erota. Miksi pitää rakastaa liikaa?
Joulu. Hyi. Inhoan jouluruokia ja joulumusiikkia. Mennään poikaystävän sukulaisille jouluksi. Ahdistaa. Liikaa ihmisiä, ruokaa ja iloista joulutunnelmaa. Haluaisin mieluiten olla vaan kotona, viltin alla, juoda teetä ja olla rauhassa.
"Tuu syömään iltapalaa?"
Joo, kyllä mä pian. Otan kupin teetä ja palaan koneelle. Mä syön kohta.
Toinen kuppi teetä. Onneksi tuli käytyä tänään salilla. Omena? Satsuma?
Jos herkuttelisi ja söisi vielä muutaman lusikallisen rusinoita?
Miksimiksimiksimiksi?
Mä haluaisin olla vaan tyytyväinen itseeni. Syödä normaalista, elää normaalisti.
Mä tykkään, että asiat sujuu suunnitelmien mukaan.
Aina aamuisin, mä lasken ja suunnittelen Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla, mitä mä tänään saan syödä ja kuinka paljon. Tulee hyvä mieli ja varma olo, kun on suunnitelma, jossa pysyn. Kun on suunnitelma, siinä on helpompi pysyä. Kontrolli on parempi, kuin ilman suunnitelmaa, silloin mielihalut ottaa helposti yliotteen.
Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan...
Tänäänkin olin päättänyt, että päivälliseksi syödään couscousia (nam). Laskin kalorit tälle päivälle ja olin tyytyväinen. Ei paha. Mutta. Ylläripylläri kun alan tehdä ruokaa, huomaan couscousin olevan liian loppu. Ei. Ei. Ei... Suunnitelmat uusiksi, pastaa couscousin sijaan. Ei sinänsä ehkä suuri muutos, mutta siinä meni päivän suunnitelma ja kalorilaskut sekaisin, kaloreja tuli ylimääräisiä. Inhottaa.
Mä stressaan nykyisin ihan liian pikkuasioista.
Koulu, ruoka, ihmiset, ruoka, joulu, ruoka... Kaikki stressaa. Mietin liikaa?
Koulua on onneksi enää vain yhden tentin verran, sitten alkaa loma ja koulun murehtimista voi jatkaa loman jälkeen.
Ruoka, miksi mä stressaan sitä? Se on luonnollisimpia asioita elämässä. Miksi syömisen ja syömättömyyden pitää olla niin vaikeaa? Miksi se ahdistaa näin paljon?
Ihmiset... Miksi musta tuntuu aina enemmän ja enemmän, että mulla ei ole eikä tule kavereita? Pelkään jatkuvasti poikaystävän kyllästyvän muhun ja haluavan erota. Miksi pitää rakastaa liikaa?
Joulu. Hyi. Inhoan jouluruokia ja joulumusiikkia. Mennään poikaystävän sukulaisille jouluksi. Ahdistaa. Liikaa ihmisiä, ruokaa ja iloista joulutunnelmaa. Haluaisin mieluiten olla vaan kotona, viltin alla, juoda teetä ja olla rauhassa.
"Tuu syömään iltapalaa?"
Joo, kyllä mä pian. Otan kupin teetä ja palaan koneelle. Mä syön kohta.
Toinen kuppi teetä. Onneksi tuli käytyä tänään salilla. Omena? Satsuma?
Jos herkuttelisi ja söisi vielä muutaman lusikallisen rusinoita?
Miksimiksimiksimiksi?
Mä haluaisin olla vaan tyytyväinen itseeni. Syödä normaalista, elää normaalisti.
torstai 29. marraskuuta 2012
Eikä vielä ole edes ilta
Mä herään aamuisin ihan rättipoikkiväsyneenä.
Pitää syödä aamupala.
Järki sanoo niin, pakko syödä, muuten koulussa istumisesta ei tule mitään.
Lounas.
Koulun ruokala. Tuntuu, että mun syömisiä tuijotetaan, arvostellaan.
Voiko ruokailun skipata? Vai onko pakko syödä?
Mitä mä voin syödä? Missä ei olisi liikaa mitään?
Mikä ei ahdistaisi jälkeenpäin?
Luennot ohi, kotiinpääsy on yksi päivän kohokohdista.
Poikaystävä kysyy, mitä tänään syödään?
Mä en tiedä, mä en osaa vastata.
Mitä sä haluaisit syödä?
Ihan sama.
Ei, ei, ei, ei se oo ihan sama...
Päivällinen.
Siihen mun hyvin mennyt päivä liian usein kaatuu.
Mmm, onpa hyvää, otan vähän lisää, vielä ihan vähän...
Uskottelen, huijaan itseäni, mä ansaitsen sen, enkä mä niin lihava edes ole...
Olenpas.
Eikä vielä ole edes ilta.
Peili ja vaaka on armottomia.
Ne kertoo sulle totuuden: sä olet lihava, lihavampi, lihavin.
Hyi, älä nyt oikeesti syö, ihan jo sen takia, ettei muitten tarttis jaksaa katsella sua. Läski.
Iltapala.
Saako sen jo skipata?
Syöminen on yliarvostettua. Pärjäisin hyvin vähemmälläkin. Varmasti, mut oon heikko.
Mä haluun vaan takaisin nukkumaan, niin on hyvä.
Ei tarvitse syödä, eikä miettiä jatkuvasti ruokaa, voiko syödä, mitä voi syödä?
Voi nukkua ja nähdä unia.
Kauniita unia.
Joku päivä mäkin haluan olla kaunis.
Pitää syödä aamupala.
Järki sanoo niin, pakko syödä, muuten koulussa istumisesta ei tule mitään.
Lounas.
Koulun ruokala. Tuntuu, että mun syömisiä tuijotetaan, arvostellaan.
Voiko ruokailun skipata? Vai onko pakko syödä?
Mitä mä voin syödä? Missä ei olisi liikaa mitään?
Mikä ei ahdistaisi jälkeenpäin?
Luennot ohi, kotiinpääsy on yksi päivän kohokohdista.
Poikaystävä kysyy, mitä tänään syödään?
Mä en tiedä, mä en osaa vastata.
Mitä sä haluaisit syödä?
Ihan sama.
Ei, ei, ei, ei se oo ihan sama...
Päivällinen.
Siihen mun hyvin mennyt päivä liian usein kaatuu.
Mmm, onpa hyvää, otan vähän lisää, vielä ihan vähän...
Uskottelen, huijaan itseäni, mä ansaitsen sen, enkä mä niin lihava edes ole...
Olenpas.
Eikä vielä ole edes ilta.
Peili ja vaaka on armottomia.
Ne kertoo sulle totuuden: sä olet lihava, lihavampi, lihavin.
Hyi, älä nyt oikeesti syö, ihan jo sen takia, ettei muitten tarttis jaksaa katsella sua. Läski.
Iltapala.
Saako sen jo skipata?
Syöminen on yliarvostettua. Pärjäisin hyvin vähemmälläkin. Varmasti, mut oon heikko.
Mä haluun vaan takaisin nukkumaan, niin on hyvä.
Ei tarvitse syödä, eikä miettiä jatkuvasti ruokaa, voiko syödä, mitä voi syödä?
Voi nukkua ja nähdä unia.
Kauniita unia.
Joku päivä mäkin haluan olla kaunis.
tiistai 27. marraskuuta 2012
Miksi kaikki on joko tai?
Mä inhoan itseäni.
Painoa on tullut takaisin, peilikuva ällöttää.
+2 kiloa.
Ainakin silloin kun viimeksi uskalsin vaa'alle astua...
Joko tai.
Mä en osaa enää syödä edes normaalihkosti.
Se on joko tai. Mä mätän ruokaa hulluna naamaan, ahmin, herkuttelen, otan lisää.
Tai sitten välttelen loppuun asti.
Mielellään olisin ilman lämmintä ruokaa. Se herättää eniten halun syödä. Mutta poikaystävän takia en voi välttää sitä. Pakko tehdä yhteinen, kunnollinen päivällinen, koska muuten silläkään ei olisi kunnon ruokaa. Ja poikaystävän on pakko syödä hyvin, koska sillä on diabetes.
Parhaiten pärjäisin, jos saisin syödä vain vihanneksia, hedelmiä, leipää, rasvatonta maitorahkaa, veteen tehtyä ruispuuroa, Lämmin kuppi-pussikeittoja ja ehkä silloin tällöin kananmunia. Ei nousisi päivittäiset kalorit ihan taivaisiin...
Mä oon ehkä vaan niin heikko?
Jos musta tuntuu, että päivän syömiset meni penkin alle (esimerkiksi, söin liian ison lounaan, otin liikaa juustoa leivän päälle, tai vastaavaa...), niin koko loppu päivän ajattelen "hällä väliä, millään mitä syön tänään, ei ole enää merkitystä, homma kusi jo". Siitäpä seuraakin nykyisin tuttua tutumpi syömis-ahmimis-herkuttelu-kierre.
"Ihan sama, syödään vaikka pizzaa. Ihan sama, otan vielä lisää ruokaa. Ihan sama, herkutellaan vaan illalla, sipsejä nam. Ihan sama. Ihan sama. Ihan sama..."
Ja kultaista keskitietä mä en vaan löydä... Miten musta tuntuukin, että jos syön normaalisti (aamupalan, koulussa lounaan, päivällisen ja iltapalan, välillä välipalankin) ja vielä suhteellisen terveellisesti, mä vaan lihoan? Onko mun kropalla joku ongelma, onko mussa joku vika?
Mä toivon, että saan tän syömisen taas hallintaan. Koulussa alkaa joululoma perjantaina. Ehkä mä saan loman aikana syömiset takaisin kontrolliin: ei enää pilviä hipovia kalorimääriä. Lomalla on taas paremmin aikaa keskittyä syömisiin (=syömättömyyteen).
Mä lupaan, että jouluna mä oon kevyempi.
Mä haluun olla laihempi.
Mä en kestä olla tällainen.
Painoa on tullut takaisin, peilikuva ällöttää.
+2 kiloa.
Ainakin silloin kun viimeksi uskalsin vaa'alle astua...
Joko tai.
Mä en osaa enää syödä edes normaalihkosti.
Se on joko tai. Mä mätän ruokaa hulluna naamaan, ahmin, herkuttelen, otan lisää.
Tai sitten välttelen loppuun asti.
Mielellään olisin ilman lämmintä ruokaa. Se herättää eniten halun syödä. Mutta poikaystävän takia en voi välttää sitä. Pakko tehdä yhteinen, kunnollinen päivällinen, koska muuten silläkään ei olisi kunnon ruokaa. Ja poikaystävän on pakko syödä hyvin, koska sillä on diabetes.
Parhaiten pärjäisin, jos saisin syödä vain vihanneksia, hedelmiä, leipää, rasvatonta maitorahkaa, veteen tehtyä ruispuuroa, Lämmin kuppi-pussikeittoja ja ehkä silloin tällöin kananmunia. Ei nousisi päivittäiset kalorit ihan taivaisiin...
Mä oon ehkä vaan niin heikko?
Jos musta tuntuu, että päivän syömiset meni penkin alle (esimerkiksi, söin liian ison lounaan, otin liikaa juustoa leivän päälle, tai vastaavaa...), niin koko loppu päivän ajattelen "hällä väliä, millään mitä syön tänään, ei ole enää merkitystä, homma kusi jo". Siitäpä seuraakin nykyisin tuttua tutumpi syömis-ahmimis-herkuttelu-kierre.
"Ihan sama, syödään vaikka pizzaa. Ihan sama, otan vielä lisää ruokaa. Ihan sama, herkutellaan vaan illalla, sipsejä nam. Ihan sama. Ihan sama. Ihan sama..."
Ja kultaista keskitietä mä en vaan löydä... Miten musta tuntuukin, että jos syön normaalisti (aamupalan, koulussa lounaan, päivällisen ja iltapalan, välillä välipalankin) ja vielä suhteellisen terveellisesti, mä vaan lihoan? Onko mun kropalla joku ongelma, onko mussa joku vika?
Mä toivon, että saan tän syömisen taas hallintaan. Koulussa alkaa joululoma perjantaina. Ehkä mä saan loman aikana syömiset takaisin kontrolliin: ei enää pilviä hipovia kalorimääriä. Lomalla on taas paremmin aikaa keskittyä syömisiin (=syömättömyyteen).
Mä lupaan, että jouluna mä oon kevyempi.
Mä haluun olla laihempi.
Mä en kestä olla tällainen.
torstai 22. marraskuuta 2012
En uskalla ääneen sanoa...
...kuinka paljon sua rakastan... ettet huomaa, kun itken.
Tukahduttava olo.
Voisinko mä vaan käpertyä sänkyyn, peiton alle ja odottaa, että kevät tulee?
Mulla ei nykyisin ole mitään hyvää kirjoitettavaa tännekään.
Ainoastaan jatkuvaa kitinää, kuinka väsyttää ja itkettää...
Joudun nukkumaan yksin lauantai-sunnuntai välisen yön. Ahdistaa jo valmiiksi. Inhoan yli kaiken yksinoloa, pelkään jokaista rasahdusta, tuulta, enkä uskalla poistua asunnosta. Poikaystävä lähtee hautajaisiin, jotka vietetään hyvin pienesti vain perheen kesken. Poikaystävä lähtee lauantai aamuna, joten saatan sen linja-autolle, käyn kaupassa, ostan valtavat määrät läskitys-ängsti-mässyä ja linnoittaudun sohvalle. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta en ahmisi täysin holtittomasti. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta poikaystävä olisi nopeammin kotona.
Tahtoisin vaan tietää, mitä poikaystävän päässä liikkuu. Kysyä miksi? Kelpaanko minä? Miksen? Tahtoisin sanoa "rakastan sua", ilman pelkoa, että en saakaan vastaukseksi tuttua "mäkin rakastan sua."
Mun päivät on nykyisin vain väsyneenä mököttämistä, kyynelten pidättelyä ja kaiken mahdollisen ylianalysointia. En saa aikaiseksi mitään järkevää.
Ja taas itkettää.
Tukahduttava olo.
Voisinko mä vaan käpertyä sänkyyn, peiton alle ja odottaa, että kevät tulee?
Mulla ei nykyisin ole mitään hyvää kirjoitettavaa tännekään.
Ainoastaan jatkuvaa kitinää, kuinka väsyttää ja itkettää...
Joudun nukkumaan yksin lauantai-sunnuntai välisen yön. Ahdistaa jo valmiiksi. Inhoan yli kaiken yksinoloa, pelkään jokaista rasahdusta, tuulta, enkä uskalla poistua asunnosta. Poikaystävä lähtee hautajaisiin, jotka vietetään hyvin pienesti vain perheen kesken. Poikaystävä lähtee lauantai aamuna, joten saatan sen linja-autolle, käyn kaupassa, ostan valtavat määrät läskitys-ängsti-mässyä ja linnoittaudun sohvalle. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta en ahmisi täysin holtittomasti. Toivon, että nukahdan aikaisin, jotta poikaystävä olisi nopeammin kotona.
Tahtoisin vaan tietää, mitä poikaystävän päässä liikkuu. Kysyä miksi? Kelpaanko minä? Miksen? Tahtoisin sanoa "rakastan sua", ilman pelkoa, että en saakaan vastaukseksi tuttua "mäkin rakastan sua."
Mun päivät on nykyisin vain väsyneenä mököttämistä, kyynelten pidättelyä ja kaiken mahdollisen ylianalysointia. En saa aikaiseksi mitään järkevää.
Ja taas itkettää.
tiistai 20. marraskuuta 2012
Ahdistusängst
Pakko päästä vielä toisen kerran tänään kirjoittamaan, purkaa edes vähän ahdistusta tällainen kirjoittelu... Puhua en huolistani ja ongelmistani osaa, tai välttämättä edes haluaisikaan.
Kouluhommat kaatuu päälle, deadlinet häämöttää - liikaa hommia, eli en tee mitään. Mahtava ratkaisu.
Poikaystävä ahdistaa - se on selkeesti erilainen ku viikko sitten: etäinen, pelaa vaan pleikkaria, ei hali ja hellittele samalla tavalla kuin ennen, ei höpöttele söpöjä... eikä pane. Mä en kestä, en tiedä oonko tehnyt jotain väärin, onko jotain erityistä tapahtunut, oon ihan möks jatkuvasti, koska läheisyydenkipeenä ihmisenä tuntuu ettei se enää rakasta mua eikä halua mua :(
Pelkään myös aina pahinta: lähdin viime torstaina opiskelijoiden pikkujouluristeilylle - poikaystävällä oli samaan aikaan oman luokkansa pikkujoulut. Ja se luokka on täynnä mulle tuntemattomia tyttöjä. Pelkään, että mun poikaystävä pettäis mua, ois kiinnostunut toisesta tai jotain... En mä usko että se satuttais mua, mutta pelkään kuitenkin. Näiden pikkujoulujen jälkeen etenkin poikaystävä on ollut mua kohtaan "kylmempi" kuin ennen.
Itkettää.
Mä itkin eilenkin itseni uneen - poikaystävä kyllä kyseli mikä mulla on hätänä, onko se tehnyt jotain, mutta en mä sille voi sanoa, että "joo, sä et halaa mua tarpeeks, et pane mua, etkö sä enää rakasta mua, onko sulla joku toinen juttu vireillä?" Ei tollasia vaan voi sanoa. "Ei mulla mikään..." Huvikseni mä tässä pillitän joo.
Uskon (tai toivon...), että kyllä tää tästä, tää on vaan joku pieni vaihe. Kyllä tää tästä.
Väsyttää ihan valtavsti.
Nukkuisin mielelläni talviunet, onneksi pian alkaa joululoma, sitten saan nukkua vaikka vuorokauden ympäri.
Paino on taas noussut, ja nousussa.
Ahmin ja mässäilen. Maha pömpöttää ja turvottaa. On paha olla. Koitanko täyttää jotain tyhjiötä kaikella tällä ruualla? Miksen voisi tuntea vastustamatonta himoa vaikka porkkanaan ja omenaan, ei kaikkeen hiilari-rasva-paskaan? Hellyyden voi korvata sokerilla vai? Mun laihdutus sujui niin mahtavasti, olin niin hyvässä alussa, ja nyt oon pilaamassa kaiken. Mun pitää löytää se kadonnut itsekuri. Peilikuvan pitäisi kyllä motivoida jatkamaan...
Kiitos ja anteeksi tää avautuminen.
Kouluhommat kaatuu päälle, deadlinet häämöttää - liikaa hommia, eli en tee mitään. Mahtava ratkaisu.
Poikaystävä ahdistaa - se on selkeesti erilainen ku viikko sitten: etäinen, pelaa vaan pleikkaria, ei hali ja hellittele samalla tavalla kuin ennen, ei höpöttele söpöjä... eikä pane. Mä en kestä, en tiedä oonko tehnyt jotain väärin, onko jotain erityistä tapahtunut, oon ihan möks jatkuvasti, koska läheisyydenkipeenä ihmisenä tuntuu ettei se enää rakasta mua eikä halua mua :(
Pelkään myös aina pahinta: lähdin viime torstaina opiskelijoiden pikkujouluristeilylle - poikaystävällä oli samaan aikaan oman luokkansa pikkujoulut. Ja se luokka on täynnä mulle tuntemattomia tyttöjä. Pelkään, että mun poikaystävä pettäis mua, ois kiinnostunut toisesta tai jotain... En mä usko että se satuttais mua, mutta pelkään kuitenkin. Näiden pikkujoulujen jälkeen etenkin poikaystävä on ollut mua kohtaan "kylmempi" kuin ennen.
Itkettää.
Mä itkin eilenkin itseni uneen - poikaystävä kyllä kyseli mikä mulla on hätänä, onko se tehnyt jotain, mutta en mä sille voi sanoa, että "joo, sä et halaa mua tarpeeks, et pane mua, etkö sä enää rakasta mua, onko sulla joku toinen juttu vireillä?" Ei tollasia vaan voi sanoa. "Ei mulla mikään..." Huvikseni mä tässä pillitän joo.
Uskon (tai toivon...), että kyllä tää tästä, tää on vaan joku pieni vaihe. Kyllä tää tästä.
Väsyttää ihan valtavsti.
Nukkuisin mielelläni talviunet, onneksi pian alkaa joululoma, sitten saan nukkua vaikka vuorokauden ympäri.
Paino on taas noussut, ja nousussa.
Ahmin ja mässäilen. Maha pömpöttää ja turvottaa. On paha olla. Koitanko täyttää jotain tyhjiötä kaikella tällä ruualla? Miksen voisi tuntea vastustamatonta himoa vaikka porkkanaan ja omenaan, ei kaikkeen hiilari-rasva-paskaan? Hellyyden voi korvata sokerilla vai? Mun laihdutus sujui niin mahtavasti, olin niin hyvässä alussa, ja nyt oon pilaamassa kaiken. Mun pitää löytää se kadonnut itsekuri. Peilikuvan pitäisi kyllä motivoida jatkamaan...
Kiitos ja anteeksi tää avautuminen.
Haastetta
Jeij, sain haasteen, haastajana k8askZ
Onkin kiva vältellä jatkuvast kasvavaa kouluhommien vuorta, istua alas, hengittää hetki ja kirjoitella tänne :) Miten marras-joulukuu voikaan olla aina näin kiireinen? Miksi kaikki kouluhommat erääntyy samoihin aikoihin? Ensin hädin tuskin on edes koulussa tunteja tai tehtäviä, nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista....
This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get rocignized.
Onkin kiva vältellä jatkuvast kasvavaa kouluhommien vuorta, istua alas, hengittää hetki ja kirjoitella tänne :) Miten marras-joulukuu voikaan olla aina näin kiireinen? Miksi kaikki kouluhommat erääntyy samoihin aikoihin? Ensin hädin tuskin on edes koulussa tunteja tai tehtäviä, nyt niitä tulee ovista ja ikkunoista....
This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get rocignized.
1.Each person tagged must post 11 things about themselves.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
2.They must also answer the 11 questions the 'tagger' has set for them.
3.They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4.They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs.
5.These lucky bloggers must be told.
6.There's no tag backs.
1. Poikaystäväni on minulle kaikki kaikessa.
Me asutaan yhdessä, ollaan oltu jopa jo jonkun aikaa kihloissa. En ole ennen häntä edes seurustellut. Enkä osaa kuvitella enää elämää ennen, ilman poikaystävääni. Tapasimme hyvin onnekkaasti monen sattuman kautta, ihan vahingossa ja ilman hyvää tuuria ei me oltaisi varmaan koskaan tavattukaan: esimerkiksi, olin muuttamassa alle kuukauden päästä sadan kilometrin päähän.
2. Rakastan ruokaa ja ruuanlaittoa
Tykkään kokkailla, tykkään leipoa, olen jopa ihan hyvä siinä :D En vaan tykkää syödä luomuksiani. Ensinnäkin, olen maailman nirsoin ja valikoivin ihminen ruuan suhteen. Toiseksi, syöminen ahdistaa ja aiheuttaa kamalat omatunnon tuskat. Tosin, usein syön silti ja kärsin valtavista tunnontuskista. Kaikkein suurinta herkkua mulle ovat mm. sipsit, vaalea leipä, pastat - kaikki inhat hiilaripommit.
3. En enää välitä kaydä juhlimassa, juomassa, baarissa jne.
Olen mieluummin vain kotona. Välillä on tietenkin kiva juoda hiukan, lähteä baariin ja tanssia ja juoda vielä hiukan lisää, nollata, mutta enää ei kiinnosta tuo sama joka viikonloppu. Ei edes kerran kuussa... Olen nykyisin ihan liian laiska laittautumaan ja lähtemään ulos sekä liian pihi ja köyhä. Nykyisin saan myös hyvin herkästi krapulan, vaikka en joisikaan hirveitä kännejä. Olen kai tullut vanhaksi :D
4. Rakastan teetä
Tee on hyvää, erityisesti mintun makuinen vihreä tee. Tykkään myös juoda lämmintä mehua, omista marjoista keitettyä. Omnomnom :) Se lämmin tunne juomisen jälkeen on ihana. Palelen aina, joten teetä kuluu parhaimmillaan syksyisin ja talvisin parikin litraa tai enemmän :D
5. Pelkään ihan liian monia asioita
Yli kaiken pelkään ampiaisia. Kaikki pörriäset, kärpäset, perhoset ja kukkakärpäset saavat vatsani kääntymään, kun pelästyn ja luulen niitäkin amppareiksi. Sydän jättää lyönnin välistä, kylmänhiki nousee, itkettää... Pahimmillaan ampiaiset aiheuttaa mulle paniikkikohtauksia.
Pelkään myös mm. yksin jäämistä/hylätyksi tulemista, pimeää, ukkosta, lihomista sairaalloiseksi, ahtaita paikkoja, joskus jopa muita ihmisiä/sosiaalisia tilanteita. Puhelimessa puhumista. Yhh...
6. Haluaisin olla laihempi
Ei mun tarvitsisi olla kokoa XXXS, tiedän, että mun luustolla ja ruumiinrakenteella se on mahdotonta. Mutta edes laihempi. Kevyempi. Kauniimpi. Kiinteämpi. Parempi kuntoinen. Sellainen, jonka päällä vaate kuin vaate näyttää hyvältä, eikä missään kiristä tai pömpötä. Enemmän sellainen, kun olin joskus vuosia sitten... Haluan vain tykätä itsestäni, olla tyytyväinen. En sitten tiedä, tulenko koskaan olemaan tyytyväinen, mutta yritetään...
7. Olen aina myöhässä
"Joo, mä oon jo tulossa, just lähdin..." Ja seison vielä kotona eteisessä peilaten ja miettien, kummat kengät laittaisin... Paha tapa. Koskaan en missään ole ajoissa. Jollen nyt suoranaisesti ole myöhässä, niin menee aika tiukille olenko sovittuun aikaan paikalla. Miten voikin olla niin vaikeaa olla ajoissa? Ei johdu siitä, että esimerkiksi heräisin myöhään, mulla vaan jostain syystä venyy lähteminen aina viime tippaan.
8. Mulla ei ole kunnon kavereita
Muutin puolitoista vuotta sitten 100 kilometrin päähän opiskelemaan. Kauas vanhoista tutuista ja vanhoista piireistä. Nyt tuntuu, että ne kaverit, joita mulla ennen oli, ovat jääneet. Tuntuu, ettei niitä kiinnosta mun näkeminen, ei kuulumiset, ei mikään. Ne on unohtaneet ja hylänneet mut. Jos menen käymään siellä päin, niin hyvä jos joku edes jaksaa nähdä tai lähteä viihteelle pitkästä aikaa mun kanssa.
Ja täällä uudella paikkakunnalla en ole osannut hankkia kunnon kavereita. Olen suht ujo ja en tutustu kovin helposti uusiin ihmisiin, ainakaan niin "syvällisesti" että tulisi nähtyä muualla kuin koulussa... Nyt syksyllä aloitin uudessa koulussa, ja toivon, että vähitellen saisin täältäkin parempia kavereita. Etten ole aina ihan yksin...
9.Luen mieluummin kirjoja kuin katson leffoja/telkkaria
Kirjat vaan on parempia. Harvemmin leffa on lähelläkään kirjan tasoa. Itse saan kirjoista vaan niin paljon enemmän irti. Olisi vaikea sanoa mun lempikirjoja, koska niitä on oikasti ihan valtavasti, koska nekin on niin eri tavoin hyviä.
10. En jaksa nykyisin panostaa juurikaan ulkonäkööni
Aina ennen, pari vuotta - vuosikin sitten, en voinut lähteä ulos edes lähikauppaan ilman meikkiä ja tukka huonosti. Nykyisin en jaksa välittää niin paljon. Tietenkin haluan näyttää siistiltä, kouluun yms. laitan pienesti meikkiä, tukankin jaksan useimmiten laittaa. Enää en vain panosta niihin niin valtavasti, käytä tunteja ennen uloslähtöä. Riittää, että näytän suht siistiltä ja puhtaalta. Toki sitten onkin kahta kivempi silloin tällöin laittaitua kunnolla, kun se ei ole jokapäiväistä rutiinia. (Minulle siis kunnolla laittautuminen tarkoittaa suihkua, tukan föönaamista, huolellista suoristusta, tyvien tupeerausta, hiuspuuteria, silmiin rajausten tekoa ja ehkä jopa huulipunan tai hieman näkyvämpää luomivärin käyttöä, ei siis silti mitään usean tunnin laittautumista :D)
11. Punaiset hiukset ovat rakkautta
Tykkään punaisista hiuksista yli kaiken. Punapäänä viihdyn parhaiten, väri tuntuu kaikkein omimmalta. Värin on oltava vähintään tummapunertava ruskea, mutta selkeästi vielä punainen - ei ruskea. Välillä iskee turhautuminen jatkuvaan värjäämiseen, värjään vaikka tumman ruskeaksi, mutta palaan aina parin viikon päästä takaisin punaiseen. Punainen väri piristää pimeinä vuodenaikoina, ja kesäisin se on muuten vaan ihana :D Nytkin hiukseni ovat oranssinpunertavat. Hiuksia ja kukkaroa säästän käyttämällä KC:n color mask värihoitoja.
Haastajan kysymykset:
1. Pidätkö oliiveista?
Ehdottomasti en. Hyi. Yök. Se hajukin on kamala. Ei ei ei.
2. Mitä kieliä osaat? Minkä haluaisit oppia?
Suomi on äidinkieli (ylläripylläri), ruotsia ja englantia osaan suhteellisen sujuvasti, näiden lisäksi osaan myös venäjän ja espanjan alkeet.
3. Oletko koskaan luovuttanut verta? Aiotko luovuttaa?
En ole, enkä tiedä uskallanko. Pelkään verta ja piikkejä, ajatus tekee pahaa ja ällöttää. En tiedä edes veriryhmääni :D
4. Kuulutko kirkkoon?
Kuulun, mutta en kyllä usko mitenkään. En vaan saa aikaiseksi erotakaan.
5. Mitä tekisit jos saisit tietää sinulla olevan vain kuukauden elinaikaa jäljellä?
En osaa sanoa, varmaan koittaisin toteuttaa jotain jänniä unelmia, kokea jotain hienoa...
6. Osaatko seisoa käsillä?
En :D
7. Eteläisin paikka missä olet käynyt?
Varmaan Saksa :D En ole kauheasti matkustellut :(
8. Pohjoisin paikka missä olet käynyt?
Kuusamo :D
9. Oletko kotoisin maalta vai kaupungista?
Suhteellisen maalta
10. Annatko rahaa kerjäläisille tai katusoittajille?
En, koska olen köyhä ja pihi
11. Viisi syytä hymyillä tänään?
Ööö... Vaikea keksiä yhtäkään :D No ainakin on hyvää päivällistä luvassa, pääsen ajoissa nukkumaan, nukun jopa päikkärit, ei tarvitse lähteä kauppaan ja tänään(kin) tulee Salkkarit :D
_____________________________________
Olen pahoillani, en haasta ketään :(
Toki tämän saa tehdä jos haluaa :b
torstai 15. marraskuuta 2012
Älä koskaan jätä mua
Mua itkettää, ahdistaa, pelottaa.
Mä rakastan sua.
Mä toivon, että me pysytään aina yhdessä.
Mä en kestäisi, jos en sais olla sun lähellä.
Teen lähtöä opiskelijaristeilylle. Pakkaan, laitan tukkaa, meikkaan.
Pitäisi syödäkin, koska seuraava kunnon ruokailu on laivalla meriaamiainen.
Sitä ennen luvassa vaan ankaraa ryyppäystä.
Mä koitan olla juomatta övereitä.
Tavallaan oon tosi onnellinen, odotan innolla, pääsee kavereiden kanssa pitämään hauskaa ja nollaamaan päätä. Tuulettumaan.
Tavallaan ahdistaa, kaikki ne kalorit, juomat, ruuat. Se, että joudun olemaan erossa poikaystävästä. Oon ihan naurettavan läheisriippuvainen. Tai ainakin läheisyysriippuvainen.
Kouluhommat kaatuu niskaan, mutta antaa kaatua. Pienet sille!
Mä rakastan sua.
Mä toivon, että me pysytään aina yhdessä.
Mä en kestäisi, jos en sais olla sun lähellä.
Teen lähtöä opiskelijaristeilylle. Pakkaan, laitan tukkaa, meikkaan.
Pitäisi syödäkin, koska seuraava kunnon ruokailu on laivalla meriaamiainen.
Sitä ennen luvassa vaan ankaraa ryyppäystä.
Mä koitan olla juomatta övereitä.
Tavallaan oon tosi onnellinen, odotan innolla, pääsee kavereiden kanssa pitämään hauskaa ja nollaamaan päätä. Tuulettumaan.
Tavallaan ahdistaa, kaikki ne kalorit, juomat, ruuat. Se, että joudun olemaan erossa poikaystävästä. Oon ihan naurettavan läheisriippuvainen. Tai ainakin läheisyysriippuvainen.
Kouluhommat kaatuu niskaan, mutta antaa kaatua. Pienet sille!
maanantai 12. marraskuuta 2012
Matkaa on vielä jäljellä - kuvia
Teen nyt sen kamalan pelottavan kuvapostauksen.
Anteeksi jo etukäteen, että turmelen verkkokalvojanne läskeilläni.
Jos jotain positiivista pitää löytää tästä, niin ainakin parempaan päin ollaan menossa...
Ehkä tällainen kuvapostaus motivoisi mua lisää? Kun olen julkaissut nämä hirvitykset, haluan vielä näyttää, että mä onnistun. Että mäkin voin olla laiha, laihempi...
Tässä ylimmässä kuvassa on mahtava mahani, valtava takamukseni sekä massiiviset reiteni mallia elokuun loppu 2012. Hyi helvetti. Mitään hyvää en keksi, vetää aika sanattomaksi tuo massan määrä. Ja elopainoa tuolloin löytyi se muhkeat 79,5 kiloa.
Keskimmäinen kuva taas on "paremmilta" päiviltäni, vuodelta 2009. Tuohon haluan takaisin, vähintään. Edes tuohon. Miksi näin lähes parikymmentä kiloa painavampana vasta osaa arvostaa sitä, mitä on ollut? Tuolloinkin olin mielestäni hirveä, nyt jälkeenpäin sanoisin itseäni jopa ihan hyvännäköiseksi... Painoa tuolloin taisi olla 60-63 kiloa.
Anteeksi jo etukäteen, että turmelen verkkokalvojanne läskeilläni.
Jos jotain positiivista pitää löytää tästä, niin ainakin parempaan päin ollaan menossa...
Ehkä tällainen kuvapostaus motivoisi mua lisää? Kun olen julkaissut nämä hirvitykset, haluan vielä näyttää, että mä onnistun. Että mäkin voin olla laiha, laihempi...
Tässä ylimmässä kuvassa on mahtava mahani, valtava takamukseni sekä massiiviset reiteni mallia elokuun loppu 2012. Hyi helvetti. Mitään hyvää en keksi, vetää aika sanattomaksi tuo massan määrä. Ja elopainoa tuolloin löytyi se muhkeat 79,5 kiloa.
Keskimmäinen kuva taas on "paremmilta" päiviltäni, vuodelta 2009. Tuohon haluan takaisin, vähintään. Edes tuohon. Miksi näin lähes parikymmentä kiloa painavampana vasta osaa arvostaa sitä, mitä on ollut? Tuolloinkin olin mielestäni hirveä, nyt jälkeenpäin sanoisin itseäni jopa ihan hyvännäköiseksi... Painoa tuolloin taisi olla 60-63 kiloa.
Viimeisin kuvapari onkin sitten nykypäivän tilannetta, 5 kiloa aloituksesta laihtuneena. Itse ainakin kuvittelen huomaavani pientä eroa, toiveajatteluako? Mittanauhassa kuitenkin näkyy senttien lähtö, samoin vaa'alla painon katoaminen. Vielä on kuitenkin matkaa jäljellä, mutta oikealla polulla ollaan?
(painamalla kuvia saa isommaksi, jos joku haluaa makkaroitani lähietäisyydeltä tutkailla...)
Ehkä vielä joku päivä voin tehdä kunnon ennen-jälkeen -kuvapostauksen. Sitten kun olen oikeasti saanut itseäni kadotettua reilusti. Kunhan nyt pysyisi motivaatio yllä.
perjantai 9. marraskuuta 2012
Sattuu, sattuu, muttei haittaa?
Positiivista ajattelua:
Suussani on maailman valtavin ja kipein afta ikinä. Ei haittaa kauheasti.
Poskeen sattuu, tuntuu hiukan siltä, että olisi viisaudenhammas puskemassa läpi.
Eikä edes sekään suuresti haittaa.
Sattuu kyllä ihan saatanasti koko ajan kumpikin, nukkuminen on yhtä helvettiä, koulussa ei pysty keskittymään, mutta pitää ajatella positiivisesti:
Elän lähinnä "pehmeällä" ruokavaliolla kivun takia: pilttiä, pussikeittoja, viiliä, raejuustoa ja rahkaa. Ämpärillisiä teetä yms. kuumaa, joka helpottaa kipua. Omnomnom.
Ei pitäisi ainakaan painon nousta näillä syömisillä.
Tänäänkin menuun on kuulunut mm. piltti, viili, pussikeitto, hiukan pastaa ja kanaa, raejuustoa ja iltapalaksi on pakko saada leipää. Kyllä, olen suurin hiilarirohmu ikinä, rakastan yli kaiken leipää yms. :D
Paino onkin jumittanut plusmiinus puoli kiloa jo jonkun aikaa, nyt viimein on sellainen fiilis, että se voisi lähteä taas alas päin...
Sunnuntaina taas salille. Huomennakin oli tarkoitus mennä, mutta alkava flunssa vie voimia ja tää kipu suussa valitettavasti häiritsee olemista niin paljon, etten kykene.
Parantelen itseäni vielä sunnuntaihin, silloin on pakko päästä puntille :D
Suussani on maailman valtavin ja kipein afta ikinä. Ei haittaa kauheasti.
Poskeen sattuu, tuntuu hiukan siltä, että olisi viisaudenhammas puskemassa läpi.
Eikä edes sekään suuresti haittaa.
Sattuu kyllä ihan saatanasti koko ajan kumpikin, nukkuminen on yhtä helvettiä, koulussa ei pysty keskittymään, mutta pitää ajatella positiivisesti:
Elän lähinnä "pehmeällä" ruokavaliolla kivun takia: pilttiä, pussikeittoja, viiliä, raejuustoa ja rahkaa. Ämpärillisiä teetä yms. kuumaa, joka helpottaa kipua. Omnomnom.
Ei pitäisi ainakaan painon nousta näillä syömisillä.
Tänäänkin menuun on kuulunut mm. piltti, viili, pussikeitto, hiukan pastaa ja kanaa, raejuustoa ja iltapalaksi on pakko saada leipää. Kyllä, olen suurin hiilarirohmu ikinä, rakastan yli kaiken leipää yms. :D
Paino onkin jumittanut plusmiinus puoli kiloa jo jonkun aikaa, nyt viimein on sellainen fiilis, että se voisi lähteä taas alas päin...
Sunnuntaina taas salille. Huomennakin oli tarkoitus mennä, mutta alkava flunssa vie voimia ja tää kipu suussa valitettavasti häiritsee olemista niin paljon, etten kykene.
Parantelen itseäni vielä sunnuntaihin, silloin on pakko päästä puntille :D
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
En tiedä, lukeeko tätä kukaan, mutta kysyn kuitenkin:
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
Kuvia ei ole tosin paljoa, mutta tältä vuodelta löytyisi ~3kk:n laihdutuksen -5kg ennen/jälkeen -kuvat, sekä vanhoja vuosien 2010 ja 2011 kuvia (joiden mittoihin haluaisin näin aluksi takaisin...).
Tänään on tullut käytyä taas salilla, oli mukavan tyhjänä, eikä ahdista julkinen liikunta niin paljoa, kun on vähemmän yleisöä. Puolitoista tuntia siellä viihdyttiin :)
Oon myös yrittänyt venytellä vähintään kerran päivässä, jos tästä vähän notkistuisi.
Nykytila kun on lähinnä notkea kuin näkkileipä :D
Tosin huomaan jo pientä edistystä, enää ei ole ihan yhtä kankeaa, mutta saa tässä vielä jonkun aikaa venytellä, jos haluan saada sormet varpaisiini (kuva).
Tänään syömiset menee suunnilleen 1200 kaloriin. Syötynä on munakas ja loput jauhelihakeitosta (tehtiin siis yksi valtava pata sitä, riitti n. 3 päiväksi). Illalla syödään veilä kanaa ja tummaa riisiä, sekä leipää iltapalaksi. Ehkä joku hedelmäkin.
Kiinnostaisiko kuvapostaus?
Kuvia ei ole tosin paljoa, mutta tältä vuodelta löytyisi ~3kk:n laihdutuksen -5kg ennen/jälkeen -kuvat, sekä vanhoja vuosien 2010 ja 2011 kuvia (joiden mittoihin haluaisin näin aluksi takaisin...).
Tänään on tullut käytyä taas salilla, oli mukavan tyhjänä, eikä ahdista julkinen liikunta niin paljoa, kun on vähemmän yleisöä. Puolitoista tuntia siellä viihdyttiin :)
Oon myös yrittänyt venytellä vähintään kerran päivässä, jos tästä vähän notkistuisi.
Nykytila kun on lähinnä notkea kuin näkkileipä :D
Tosin huomaan jo pientä edistystä, enää ei ole ihan yhtä kankeaa, mutta saa tässä vielä jonkun aikaa venytellä, jos haluan saada sormet varpaisiini (kuva).
Tänään syömiset menee suunnilleen 1200 kaloriin. Syötynä on munakas ja loput jauhelihakeitosta (tehtiin siis yksi valtava pata sitä, riitti n. 3 päiväksi). Illalla syödään veilä kanaa ja tummaa riisiä, sekä leipää iltapalaksi. Ehkä joku hedelmäkin.
tiistai 6. marraskuuta 2012
9. päivä - uusia päätöksiä
Väsyttää ihan hirveästi.
Kaipa tää väsy johtuu alialialikaloreilla elämisestä?
Päätin tänään, ettei mulle sovi liian tiukat dieetit, riittää, että syön terveellisesti ja vähän.
Kunhan kalorit on siinä 1000 kieppeillä, ei ole mitään hätää.
Laihtuminen vaan on mahdollisesti hitaampaa.
Mutta eikös sanotakin: hitaasti, mutta varmasti :)
Tänään olen syönyt aamupalaksi munakkaan, lounaaksi pussikeittoa, välipaloina light-mehukeittoa, päivälliseksi sitä jauhelihakeittoa ja iltapalaksi leipää. Plus about litra teetä pitkin päivää, olo ollut vähän nuutunut ja flunssainen.
Kalorit on aikalailla tuhannen paikkeilla.
Huomenna ehkä sitten pirteämpänä salille, nautin vapaapäivästä hyvän kirjan ja kasan mm. Me Naiset -lehtiä kanssa. Miten niitä lehtiä onkin päässyt kertymään kauhea kasa, kun ei sen saapuessa ehdi lukea, ja sitten lukeminen vain jää? :D
Sovittelin tänään vanhoja farkkuja - jotka menivätkin yllättävän hyvin jalkaan.
Enää ei kertynyt yhtä valtavia jenkkakahvoja tai mahamakkaroita, ei tuntunut siltä että farkut kiristävät ja puristavat, että pursuan niistä.
Peilistä katsoi jopa ihan ok-hyvännäköinen minä.
Nyt nukkumaan.
Kaipa tää väsy johtuu alialialikaloreilla elämisestä?
Päätin tänään, ettei mulle sovi liian tiukat dieetit, riittää, että syön terveellisesti ja vähän.
Kunhan kalorit on siinä 1000 kieppeillä, ei ole mitään hätää.
Laihtuminen vaan on mahdollisesti hitaampaa.
Mutta eikös sanotakin: hitaasti, mutta varmasti :)
Tänään olen syönyt aamupalaksi munakkaan, lounaaksi pussikeittoa, välipaloina light-mehukeittoa, päivälliseksi sitä jauhelihakeittoa ja iltapalaksi leipää. Plus about litra teetä pitkin päivää, olo ollut vähän nuutunut ja flunssainen.
Kalorit on aikalailla tuhannen paikkeilla.
Huomenna ehkä sitten pirteämpänä salille, nautin vapaapäivästä hyvän kirjan ja kasan mm. Me Naiset -lehtiä kanssa. Miten niitä lehtiä onkin päässyt kertymään kauhea kasa, kun ei sen saapuessa ehdi lukea, ja sitten lukeminen vain jää? :D
Sovittelin tänään vanhoja farkkuja - jotka menivätkin yllättävän hyvin jalkaan.
Enää ei kertynyt yhtä valtavia jenkkakahvoja tai mahamakkaroita, ei tuntunut siltä että farkut kiristävät ja puristavat, että pursuan niistä.
Peilistä katsoi jopa ihan ok-hyvännäköinen minä.
Nyt nukkumaan.
maanantai 5. marraskuuta 2012
8. päivä
Heräsin sitten ihan oikeasti tänään puoli kuudelta ja lähdettiin poikaystävän kanssa salille kuuden paikkeilla. Tänään varmaan väsyttää kohtalaisen aikaisin.
Pirteinä (oikeasti, ei edes väsyttänyt!) aherrettiin tunnin verran. Salilla oli yllättävän monta ihmistä noinkin aikaisin, olin ihan yllättynyt :D Kulutettua on tullut tänään suunnilleen 300 kaloria, salin ja pyöräilyn ansiosta. Huomenna hyvin ansaittu lepopäivä liikunnasta.
Salilla onnistuin myös mystisesti katkaisemaan verisuonen vasemmasta kämmenestäni, juuri keskisormen alta. Aijaijai, vieläkin vähän arka... Kaunis mustelma kämmenessä. Enkä pysty avaamaan vesipulloa oikealla kädellä yhtä sujuvasti, kun tottunut aina vasempaan... kamala ongelma :DD
Kouluun mun on nykyisin pakko taiteilla jonkinlaiset eväät (yleensä jonkinlainen salaatti), jos sattuu olemaan niin pitkä päivä että joutuu jäämään lounaaksi kouluun, tai en ehdi käydä kotona tuntien välillä syömässä. Ahdistaa, jos pitää syödä kouluruokaa, josta en tiedä tarkkoja ainesosia sekä kalorimääriä. Eivätkä ole edes kovin hyviä nuo meidän ruokalan tarjottavat... hintaakin on opiskelijan budjetille liikaa. Hinta-laatu-suhde ei myöskään ole mielestäni kovin hyvä: esimerkiksi, ei houkuta paljoa maksaa melkein kolmea euroa harmaasta jauhelihakastikkeesta ja keitetyistä perunoista...
Tänään olisi 900 kalorin päivä. Syömiset näyttää tältä:
Mun on varmaan pakko palata HSG-dieetin alkuperäiseen ideaan:
syö päivän kalorit ja "ilmaiseksi" vihanneksia ja hedelmiä, kaloreita laskematta. Pelottavaa. Oon vaan alkanut sen verran liikkua, ja koulua on aiempaa enemmän, joten noin pienillä kaloreilla syöminen vaikeuttaa oloa. Eikä niistä hedelmistä yms. kuitenkaan kriittisesti pääse ylimääräisiä kaloreita kertymään, eihän? Kohtuudella kuitenkin syön niitä...
Pirteinä (oikeasti, ei edes väsyttänyt!) aherrettiin tunnin verran. Salilla oli yllättävän monta ihmistä noinkin aikaisin, olin ihan yllättynyt :D Kulutettua on tullut tänään suunnilleen 300 kaloria, salin ja pyöräilyn ansiosta. Huomenna hyvin ansaittu lepopäivä liikunnasta.
Salilla onnistuin myös mystisesti katkaisemaan verisuonen vasemmasta kämmenestäni, juuri keskisormen alta. Aijaijai, vieläkin vähän arka... Kaunis mustelma kämmenessä. Enkä pysty avaamaan vesipulloa oikealla kädellä yhtä sujuvasti, kun tottunut aina vasempaan... kamala ongelma :DD
Kouluun mun on nykyisin pakko taiteilla jonkinlaiset eväät (yleensä jonkinlainen salaatti), jos sattuu olemaan niin pitkä päivä että joutuu jäämään lounaaksi kouluun, tai en ehdi käydä kotona tuntien välillä syömässä. Ahdistaa, jos pitää syödä kouluruokaa, josta en tiedä tarkkoja ainesosia sekä kalorimääriä. Eivätkä ole edes kovin hyviä nuo meidän ruokalan tarjottavat... hintaakin on opiskelijan budjetille liikaa. Hinta-laatu-suhde ei myöskään ole mielestäni kovin hyvä: esimerkiksi, ei houkuta paljoa maksaa melkein kolmea euroa harmaasta jauhelihakastikkeesta ja keitetyistä perunoista...
Tänään olisi 900 kalorin päivä. Syömiset näyttää tältä:
- Aamupala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja pieni porkkana
- Lounas: "Salaatti": puolikas paprika ja vihreä omena paloina, pieni porkkana
- Välipalat: Pussikeitto, pala ruisleipää sellaisenaan, satsuma, omena
- Päivällinen: Jauhelihakeitto
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua
Mun on varmaan pakko palata HSG-dieetin alkuperäiseen ideaan:
syö päivän kalorit ja "ilmaiseksi" vihanneksia ja hedelmiä, kaloreita laskematta. Pelottavaa. Oon vaan alkanut sen verran liikkua, ja koulua on aiempaa enemmän, joten noin pienillä kaloreilla syöminen vaikeuttaa oloa. Eikä niistä hedelmistä yms. kuitenkaan kriittisesti pääse ylimääräisiä kaloreita kertymään, eihän? Kohtuudella kuitenkin syön niitä...
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
7. päivä
Aamulla vaaka näytti plussaa 0,5kg, jonka laitan ravintolaruuan ja turvotuksen piikkiin. Hyi.
Se kuuluisa itsekuri saisi tulla mun luo vierailulle pidemmäksikin aikaa...
Kyllä tuo pois lähtee, mutta hidastaa vaan ikävästi tavoitteeseen pääsyä.
Jouluun ei ole enää kauan, haluan silloin olla toisessa välitavoitteessani; painaa 70 kiloa.
Olisi ollut tänään 1100 kalorin päivä, mutta johtuen eilisestä ravintolaillasta, söin reilusti alle.
Plus sitten se smoothie. Mutta ei siinäkään paljoa kaloreita ole. Eli ihan jees mennyt tänään syömiset.
Käytiin taas salilla. Lähdettiin heti salin aukeamiseksi sinne, jotta vältytään pahimmalta ruuhkalta. Onneksi lähdettiin ajoissa, kun oltiin melkein valmiita, oli sali jo melko täynnä.
Tunti siellä taisi suunnilleen kulua, kaloreita paloi suunnilleen 270.
Ja siihen lisäksi kävelymatkat salille ja lyhyt pikku iltakävely.
Päätettiin herätä huomenna jo puoli 6, jotta päästään kuudeksi salille. Olen ihan hullu.
Parempaa en tiedäkään kuin pitkään nukkuminen, ja nyt oon heräämässä jonnekin salille :D
Urheilukärpänen on puraissut kunnolla, toivottavasti tää innostus nyt sitten kestää.
Rantakuntoon 2013 ;)
Se kuuluisa itsekuri saisi tulla mun luo vierailulle pidemmäksikin aikaa...
Kyllä tuo pois lähtee, mutta hidastaa vaan ikävästi tavoitteeseen pääsyä.
Jouluun ei ole enää kauan, haluan silloin olla toisessa välitavoitteessani; painaa 70 kiloa.
Olisi ollut tänään 1100 kalorin päivä, mutta johtuen eilisestä ravintolaillasta, söin reilusti alle.
- Aamupala: 2 paistettua munaa, kinkkusuikaleita
- Lounas: Lämmin kuppi välimerenkeitto krutongeilla, pala ruisleipää sellaisenaan
- Välipalat: Proteiini-smoothie, kiivi, omena
- Päivällinen: Jauhelihakeitto
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, kinkkua, tomaattia
Plus sitten se smoothie. Mutta ei siinäkään paljoa kaloreita ole. Eli ihan jees mennyt tänään syömiset.
Käytiin taas salilla. Lähdettiin heti salin aukeamiseksi sinne, jotta vältytään pahimmalta ruuhkalta. Onneksi lähdettiin ajoissa, kun oltiin melkein valmiita, oli sali jo melko täynnä.
Tunti siellä taisi suunnilleen kulua, kaloreita paloi suunnilleen 270.
Ja siihen lisäksi kävelymatkat salille ja lyhyt pikku iltakävely.
Päätettiin herätä huomenna jo puoli 6, jotta päästään kuudeksi salille. Olen ihan hullu.
Parempaa en tiedäkään kuin pitkään nukkuminen, ja nyt oon heräämässä jonnekin salille :D
Urheilukärpänen on puraissut kunnolla, toivottavasti tää innostus nyt sitten kestää.
Rantakuntoon 2013 ;)
lauantai 3. marraskuuta 2012
6. päivä
Lyhyesti pikainen päivitys, mitenkäs sujui tänään.
No ei kovin hyvin.
Aamulla mentiin poikaystävän kanssa salille, jossa hikoiltiin puolitoista tuntia.
Siellä oli kivaa ja olo oli mahtava.
Illalla sitten mentiinkin poikaystävän pyynnöstä naapurissa sijaitsevaan siipiravintolaan syömään. No, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kalorit hipoo taivaita. Huomisia vaa'an lukemia odotellessa...
Että sinne meni sekin 1100 kalorin päivä.
Huomenna sitten paremmin.
Ja huomattavasti pienemmillä kaloreilla, vaikka olisi uudestaan tuo 1100 kalorin päivä.
Tehdään päivälliseksi kevyttä jauhelihakeittoa, josta ei niin hurjasti pääse kaloreita kertymään.
Ja muun päivän ajan pidän oikeasti sen kuuluisan itsekurin.
Lähdetään huomenaamuna taas salille :))
Kiva, että poikaystäväkin tykkää käydä, joten pääsen polttamaan läskiä ilman ylimääräisiä kyselyjä.
Vielä kun uimaan pääsisi, niin olisi tosi jees. Vaikka toisaalta, uimahallit ahdistaa ylipaljon. Mutta ehkä mä kestäisin sen, kun tiedän, että kaloreita kuluu?
No ei kovin hyvin.
Aamulla mentiin poikaystävän kanssa salille, jossa hikoiltiin puolitoista tuntia.
Siellä oli kivaa ja olo oli mahtava.
Illalla sitten mentiinkin poikaystävän pyynnöstä naapurissa sijaitsevaan siipiravintolaan syömään. No, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon. Kalorit hipoo taivaita. Huomisia vaa'an lukemia odotellessa...
Että sinne meni sekin 1100 kalorin päivä.
Huomenna sitten paremmin.
Ja huomattavasti pienemmillä kaloreilla, vaikka olisi uudestaan tuo 1100 kalorin päivä.
Tehdään päivälliseksi kevyttä jauhelihakeittoa, josta ei niin hurjasti pääse kaloreita kertymään.
Ja muun päivän ajan pidän oikeasti sen kuuluisan itsekurin.
Lähdetään huomenaamuna taas salille :))
Kiva, että poikaystäväkin tykkää käydä, joten pääsen polttamaan läskiä ilman ylimääräisiä kyselyjä.
Vielä kun uimaan pääsisi, niin olisi tosi jees. Vaikka toisaalta, uimahallit ahdistaa ylipaljon. Mutta ehkä mä kestäisin sen, kun tiedän, että kaloreita kuluu?
perjantai 2. marraskuuta 2012
5. päivä
Ei mitään erityistä tänään. Tylsiä tällaiset kouluviikot kun vain yhtenä päivänä koululla pari tuntia (nytkin olin siis vain keskiviikkona koulussa). Toisaalta, ihan kiva pitää "rankan" syysloman jälkeen vielä pieni lisäloma :)
Poikaystävä osti tänään säkillisen jotain proteiinijauhetta, joka masituu suklaalta. Poikaystävä kun on enemmän käynyt salilla ja tykkäisi saada vähän enemmän habaa :DD Ei mitään Schwarzenegger-tyyliä, mutta pikkuisen puntimmaksi. Kokeilee nyt sitten onko mitään vaikutusta tuollaisilla jauheilla.
Itsekkin haluan kokeilla sekoitella tuota jauhetta esimerkiksi smoothieen, tai ihan vaan rasvattomaan maitoon. Viimeisin on melkein kuin kaakaota joisi :D Varmaan ihan käypä välipala urheilun jälkeen.
Tänään ollut dieetissä 950 kalorin päivä, mutta saldo jää 920 kaloriin.
Onneksi lähdetään taas huomenna salille, pumppaamaan rautaa ja karkottamaan mun julkisen liikunnan kammoani :D Melkein jo innolla odotan salille pääsyä, viimeksi oli kivaa. Olo on edelleen ihanan motivoitunut. Oon päättänyt, että teen tästä salilla käymisestä edes jonkinlaisen rutiinin. Jos edes kerran viikossa yrittäisi käydä. Yksi hyvä syy käymiseen on, että jälkeenpäin olo on mahtava, olen voittanut itseni sekä kuluttanut kaloreita. Jeejee :))
Poikaystävä osti tänään säkillisen jotain proteiinijauhetta, joka masituu suklaalta. Poikaystävä kun on enemmän käynyt salilla ja tykkäisi saada vähän enemmän habaa :DD Ei mitään Schwarzenegger-tyyliä, mutta pikkuisen puntimmaksi. Kokeilee nyt sitten onko mitään vaikutusta tuollaisilla jauheilla.
Itsekkin haluan kokeilla sekoitella tuota jauhetta esimerkiksi smoothieen, tai ihan vaan rasvattomaan maitoon. Viimeisin on melkein kuin kaakaota joisi :D Varmaan ihan käypä välipala urheilun jälkeen.
Tänään ollut dieetissä 950 kalorin päivä, mutta saldo jää 920 kaloriin.
- Aamupala: Satsuma
- Lounas: Lämmin kuppi kana tandoori -keitto, pala ruisleipää sellaisenaan
- Välipala: Omena, 5 itse tehtyä broileri-sitrus-pyörykkää
- Päivällinen: Jauheliharisottoa
- Iltapala: 2 ruisleipää, beceliä, kinkkua ja kurkkua
Onneksi lähdetään taas huomenna salille, pumppaamaan rautaa ja karkottamaan mun julkisen liikunnan kammoani :D Melkein jo innolla odotan salille pääsyä, viimeksi oli kivaa. Olo on edelleen ihanan motivoitunut. Oon päättänyt, että teen tästä salilla käymisestä edes jonkinlaisen rutiinin. Jos edes kerran viikossa yrittäisi käydä. Yksi hyvä syy käymiseen on, että jälkeenpäin olo on mahtava, olen voittanut itseni sekä kuluttanut kaloreita. Jeejee :))
torstai 1. marraskuuta 2012
4. päivä
Jeij, oon löytänyt taas mun liikuntamotivaation ja -innostuksen!
Lähdettiin aamupäivällä poikaystävän kanssa uimahallin salille, jossa sitten vedettiin n. tunti + vartti treenit. Hiki ainakin tuli ja laskurin mukaan kaloreita olisi palanut suunnilleen 340. Olen niin tyytyväinen, ja olo on ihan mahtavan energinen. Olisi tehnyt mieli käydä salin jälkeen vielä uimassa, mutta uikkareita ei tullut mukaan... Huomenna tosin saattaa paikat olla jumissa ja kipeänä, venyttelyistä huolimatta... Mutta ehdottomasti haluan alkaa käydä säännöllisemmin salilla!
Mun pitää oppia pois tästä kummallisesta julkisen liikunnan pelostani. Ahdistaa, jos ihmiset näkee mut urheilemassa, en tiedä miksi... Ehkä mä ajattelen, että ne nauraa mulle? Ettei tällaisen läskin kannata edes yrittää liikkua, näytän vaan nololta, en osaa, en sovi joukkoon... tai jotain. Se, että vertaan itseäni muihin paikallaolijoihin, ahdistaa myös. Siksi en yleensä tykkää käydä saleilla, joista tihkuu testosteroni ja joka on täynnä jotain bodareita pumppaamassa rautaa ja fitnessmalleja piukeissa jumppatrikoissa :D
Tänään on dieetin 4. päivä, eli saan syödä 1000 kaloria. Menu näyttää tältä:
Aamulla kävin (taas) vaa'alla, joka näytti painon taas laskeneen hieman. Jeejee :)
Alusta asti laskien multa onkin jo painoa lähtenyt 4,9 kiloa.
Ja pääsin ensimmäisen "vitosen" ohi: paino on enää 74,6 kiloa. Bmi 23.55. Vielähän tästä on matkaa tavoitteisiin, mutta ensimmäinen etappi on menty. Elefantti on helpoin syödä paloina, ja sitä rataa. Jos jouluksi pääsisin seuraavan ohi, niin se olisi todella mahtava joululahja itselleni :)
Lähdettiin aamupäivällä poikaystävän kanssa uimahallin salille, jossa sitten vedettiin n. tunti + vartti treenit. Hiki ainakin tuli ja laskurin mukaan kaloreita olisi palanut suunnilleen 340. Olen niin tyytyväinen, ja olo on ihan mahtavan energinen. Olisi tehnyt mieli käydä salin jälkeen vielä uimassa, mutta uikkareita ei tullut mukaan... Huomenna tosin saattaa paikat olla jumissa ja kipeänä, venyttelyistä huolimatta... Mutta ehdottomasti haluan alkaa käydä säännöllisemmin salilla!
Mun pitää oppia pois tästä kummallisesta julkisen liikunnan pelostani. Ahdistaa, jos ihmiset näkee mut urheilemassa, en tiedä miksi... Ehkä mä ajattelen, että ne nauraa mulle? Ettei tällaisen läskin kannata edes yrittää liikkua, näytän vaan nololta, en osaa, en sovi joukkoon... tai jotain. Se, että vertaan itseäni muihin paikallaolijoihin, ahdistaa myös. Siksi en yleensä tykkää käydä saleilla, joista tihkuu testosteroni ja joka on täynnä jotain bodareita pumppaamassa rautaa ja fitnessmalleja piukeissa jumppatrikoissa :D
Tänään on dieetin 4. päivä, eli saan syödä 1000 kaloria. Menu näyttää tältä:
- Aamupala: Satsuma
- Lounas: 2 paistettua munaa, paprikaa, kinkkusuikaleita
- Välipala: Maitorahkaa, marjoja
- Päivällinen: Spaghettia, broileri-sitrus-pyöryköitä ja tomaattiherkkusieni-kastiketta, raejuustoa
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkua ja kurkkua
Aamulla kävin (taas) vaa'alla, joka näytti painon taas laskeneen hieman. Jeejee :)
Alusta asti laskien multa onkin jo painoa lähtenyt 4,9 kiloa.
Ja pääsin ensimmäisen "vitosen" ohi: paino on enää 74,6 kiloa. Bmi 23.55. Vielähän tästä on matkaa tavoitteisiin, mutta ensimmäinen etappi on menty. Elefantti on helpoin syödä paloina, ja sitä rataa. Jos jouluksi pääsisin seuraavan ohi, niin se olisi todella mahtava joululahja itselleni :)
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
3. päivä
900 kalorin päivä tänään. Onnistuu. Tosin, en iltapalaa ole vielä syönyt, mutta suunnittelen aina päivän syömiset edellisenä päivänä tai viimeistään aamuisin, jotenkin mun on helpompaa välttää repsahdukset tarkkojen suunnitelmien ansiosta. Valmiissa ateriasuunnitelmassa on mun mielestä paljon helpompi pysyä.
Omnomnom, tänään tulee mun laskelmien mukaan n. 920 kaloria näistä:
Mittailin vähän miten on (vai onko edes...) senttejä lähtenyt.
Jos nyt yhtään osaan mittanauhaa käyttää, niin sen mukaan esimerkiksi vyötäröltä on lähtenyt elokuun puolestavälistä tähän päivään mennessä 7 cm. Ei mielestäni yhtään paha. Vielä toki varaa vähän pienentyä, mutta alku tämäkin. Ja lantiolta samassa ajassa on kadonnut 8 cm. Reisistä taas on hävinnyt viitisen senttiä ja takamuksesta neljä.
Vasta nyt alkaa tuntua, että tää vielä onnistuukin. En ole edes ennen miettinyt kuinka paljon multa on kadonnut senttejä siitä, kun aloitin elokuussa. Kaksi kuukautta, 11 päivää. Sen ajan olen jo laihduttanut. Jotenkin mukavan random aika alkaa verrata mittoja ennen - nyt... Ehkä seuraavaksi valitsen tasakuukausia vertailuun, kuten 4kk, 6kk, 12kk...
Vasta nyt jotenkin konkreettisesti tajuan sen, että niitä senttejä ja kiloja oikeasti saa pois!
Tää tunne on jotenkin aivan mahtava, antaa hirmuisesti lisää motivaatiota ja kannustaa jaksamaan eteenpäin. Vielä mä onnistun, vielä mä näytän kaikille!
Alan harkita kunnon before-after-kuvien ottamista (tai, onhan mulla jo kuvamateriaaliakin, mutta lähinnä itseäni varten. Ihan hirveän näköisiä kuvatuksia, ei lainkaan julkaisukelpoista :D), mutta en itse vieläkään näe minkäänlaista eroa? Tuntuu jotenkin tyhmältä jo näin pienen, - 5 kilon, muutoksen jälkeen innostua ennen-jälkeen-kuvia harkitsemaan. Mutta ehkä seuraavan miinus vitosen kohdalla eroa olisi jo riittävästi ensimmäisiin before-aftereihin.
Omnomnom, tänään tulee mun laskelmien mukaan n. 920 kaloria näistä:
- Aamupala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja aamupala 5% juustoa
- Lounas: Salaattia - jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa, omenaa + 6 itsetehtyä broileri-sitrus-pyörykkää
- Välipalat: Omena, satsuma
- Päivällinen: Kaalipataa (joo, yhä tätä samaa, tehtiin iso padallinen, edullista ja hyvää :D)
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja aamupala 5% juustoa
Mittailin vähän miten on (vai onko edes...) senttejä lähtenyt.
Jos nyt yhtään osaan mittanauhaa käyttää, niin sen mukaan esimerkiksi vyötäröltä on lähtenyt elokuun puolestavälistä tähän päivään mennessä 7 cm. Ei mielestäni yhtään paha. Vielä toki varaa vähän pienentyä, mutta alku tämäkin. Ja lantiolta samassa ajassa on kadonnut 8 cm. Reisistä taas on hävinnyt viitisen senttiä ja takamuksesta neljä.
Vasta nyt alkaa tuntua, että tää vielä onnistuukin. En ole edes ennen miettinyt kuinka paljon multa on kadonnut senttejä siitä, kun aloitin elokuussa. Kaksi kuukautta, 11 päivää. Sen ajan olen jo laihduttanut. Jotenkin mukavan random aika alkaa verrata mittoja ennen - nyt... Ehkä seuraavaksi valitsen tasakuukausia vertailuun, kuten 4kk, 6kk, 12kk...
Vasta nyt jotenkin konkreettisesti tajuan sen, että niitä senttejä ja kiloja oikeasti saa pois!
Tää tunne on jotenkin aivan mahtava, antaa hirmuisesti lisää motivaatiota ja kannustaa jaksamaan eteenpäin. Vielä mä onnistun, vielä mä näytän kaikille!
Alan harkita kunnon before-after-kuvien ottamista (tai, onhan mulla jo kuvamateriaaliakin, mutta lähinnä itseäni varten. Ihan hirveän näköisiä kuvatuksia, ei lainkaan julkaisukelpoista :D), mutta en itse vieläkään näe minkäänlaista eroa? Tuntuu jotenkin tyhmältä jo näin pienen, - 5 kilon, muutoksen jälkeen innostua ennen-jälkeen-kuvia harkitsemaan. Mutta ehkä seuraavan miinus vitosen kohdalla eroa olisi jo riittävästi ensimmäisiin before-aftereihin.
tiistai 30. lokakuuta 2012
2. päivä
Tänään olikin sitten vuorossa 800 kalorin päivä. Ja tämäkin päivä sujui ihan mainiosti :)
Ruokalista näytti tänään tältä:
Vaakakin näytti aamulla painon pudonneen sen 0,5 kiloa, jonka mässyttelin itselleni ekstraa syysloman aikana. Kelpaa. Ja nyt onkin suunta taas vain ja ainoastaan alaspäin.
Liikuntaakin olen onnistunut ah-niin-kiireisiin (=lue: ei mitään ohjelmaa...) vapaa päiviini. Tänään tein hieman kuntopiiriä, jolla laskeskelin polttaneeni noin 160 kaloria. Melko vähän, mutta olen tyytyväinen vähästäkin, yritän opetella ottamaan liikunnan osaksi perusarkeani.
Hirvittää ajatella, kuinka epävarma musta on tullut. Jos joku nauraa jossain, olen aina varma, että mulle nauretaan. Ajattelen liikaa, mitä muut musta ja mun tekemisistä ajattelee. Ahdistaa ja pelottaa.
Kavereita mulla ei nykyisin edes kunnolla ole, uudelta opiskelupaikkakunnalta ei vain ole löytynyt. Enkä mä nykyisin uusiin ihmisiin kunnolla uskalla tutustuakaan. Ja niitä vanhojakin kavereita näen vain kerran parissa kuussa, jos silloinkaan....
Pelkään myös, että mun poikaystäväkin, joka on mun ainoa säännöllinen ihmiskontakti tällä hetkellä, löytää jonkun kauniimman, hoikemman, kivemman ja normaalimman, vaihtaisi mut parempaan...
Ei se niin tekisi (eihän...?), mutta pelkään kuitenkin.
Ahdistaa ahdistaa ahdistaa.
Ennen en juurikaan edes harrastanut itkemistä, nyt olisin valmis vollottamaan pikkuasioistakin.
Ruokalista näytti tänään tältä:
- Aamupala: Satsuma
- Lounas: 2 munaa paistettuna, muutama kinkkusuikale
- Välipala: Satsuma
- Päivällinen: Kaalipata
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkua, tomaattia
Vaakakin näytti aamulla painon pudonneen sen 0,5 kiloa, jonka mässyttelin itselleni ekstraa syysloman aikana. Kelpaa. Ja nyt onkin suunta taas vain ja ainoastaan alaspäin.
Liikuntaakin olen onnistunut ah-niin-kiireisiin (=lue: ei mitään ohjelmaa...) vapaa päiviini. Tänään tein hieman kuntopiiriä, jolla laskeskelin polttaneeni noin 160 kaloria. Melko vähän, mutta olen tyytyväinen vähästäkin, yritän opetella ottamaan liikunnan osaksi perusarkeani.
Hirvittää ajatella, kuinka epävarma musta on tullut. Jos joku nauraa jossain, olen aina varma, että mulle nauretaan. Ajattelen liikaa, mitä muut musta ja mun tekemisistä ajattelee. Ahdistaa ja pelottaa.
Kavereita mulla ei nykyisin edes kunnolla ole, uudelta opiskelupaikkakunnalta ei vain ole löytynyt. Enkä mä nykyisin uusiin ihmisiin kunnolla uskalla tutustuakaan. Ja niitä vanhojakin kavereita näen vain kerran parissa kuussa, jos silloinkaan....
Pelkään myös, että mun poikaystäväkin, joka on mun ainoa säännöllinen ihmiskontakti tällä hetkellä, löytää jonkun kauniimman, hoikemman, kivemman ja normaalimman, vaihtaisi mut parempaan...
Ei se niin tekisi (eihän...?), mutta pelkään kuitenkin.
Ahdistaa ahdistaa ahdistaa.
Ennen en juurikaan edes harrastanut itkemistä, nyt olisin valmis vollottamaan pikkuasioistakin.
maanantai 29. lokakuuta 2012
1. päivä
Uusi dieettikokeilu lähti mukavahkosti käyntiin.
Nuo kalorimäärätkin ovat sen verran suuria, ettei pääse nälkä iskemään - eli ei tule ahmimishimoja.
Tänään oli siis 900 kalorin päivä. Ja ruokailut näyttävät tältä:
Vaikka tuolla viidelläkymmenellä menikin yli, niin olen tyytyväinen.
Paluu arkeen ei aina ole helppoa mättöviikon/viikkojen jälkeen.
Itsekuria ja ekstramotivaatiota otetaan vastaan lahjoituksina :D
Kävelemässäkin kävin, tosin jossain välissä sekin muuttui ostoksilla käymiseksi, mutta hyötyliikuntaa sekin on :) Illalla olisi vielä tarkoitus pyöritellä hiukan hulavannetta.
Ärsyttää suuresti nyt yhtäkkiä iskenuyt talvi. Vasta pari viikkoa sitten suostuin hyväksymään, että nyt on syksy, kun satoi jatkuvasti. Syksyä kestikin sitten sen kuukauden verran? Inhottaa kun on kylmä, on lunta, märkää ja loskaista kuraa kaikkialla. Ilma on kosteaa ja märkää räntää tihkuttaa joka toinen päivä - hiuksetkin kiittää ja kihartuu :///
Eikä loman mättäminen ollutkaan nostanut painoa takaisin taivaisiin! Vaaka näytti aamulla + 0,5 kg, jonka uskon olevan suureksi osin nesteitä. Äkkiä tuon pois saa, ja vaa'an lukemat kääntyvät taas laskuun. Tavoitteena olisi olla jouluna vielä 5 kiloa kevyempi. Sitten olisi ensimmäinen välitavoite saavutettu.
Nuo kalorimäärätkin ovat sen verran suuria, ettei pääse nälkä iskemään - eli ei tule ahmimishimoja.
Tänään oli siis 900 kalorin päivä. Ja ruokailut näyttävät tältä:
- Aamupala: satsuma
- Lounas: sämpylä, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkusiivut, tomaattia
- Välipala: keitetty kananmuna
- Päivällinen: kaalipataa
- Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkusiivut, kurkkua
- + paljon vettä, vissyä ja teetä.
Vaikka tuolla viidelläkymmenellä menikin yli, niin olen tyytyväinen.
Paluu arkeen ei aina ole helppoa mättöviikon/viikkojen jälkeen.
Itsekuria ja ekstramotivaatiota otetaan vastaan lahjoituksina :D
Kävelemässäkin kävin, tosin jossain välissä sekin muuttui ostoksilla käymiseksi, mutta hyötyliikuntaa sekin on :) Illalla olisi vielä tarkoitus pyöritellä hiukan hulavannetta.
Ärsyttää suuresti nyt yhtäkkiä iskenuyt talvi. Vasta pari viikkoa sitten suostuin hyväksymään, että nyt on syksy, kun satoi jatkuvasti. Syksyä kestikin sitten sen kuukauden verran? Inhottaa kun on kylmä, on lunta, märkää ja loskaista kuraa kaikkialla. Ilma on kosteaa ja märkää räntää tihkuttaa joka toinen päivä - hiuksetkin kiittää ja kihartuu :///
Eikä loman mättäminen ollutkaan nostanut painoa takaisin taivaisiin! Vaaka näytti aamulla + 0,5 kg, jonka uskon olevan suureksi osin nesteitä. Äkkiä tuon pois saa, ja vaa'an lukemat kääntyvät taas laskuun. Tavoitteena olisi olla jouluna vielä 5 kiloa kevyempi. Sitten olisi ensimmäinen välitavoite saavutettu.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
HSGD - dieettikokeilu
Huomenna olisi tarkoitus aloittaa tällainen kokeilu, jos tuolla lähtisi syysloman tuomat ekstrat pois.
Tosin en vielä ole vaa'alla käynyt, mutta pelkään kovin, että syysloman ylimääräiset mässäilyt ovat tuoneet plussaa lukemiin... Tai ainakin pientä turvotusta, sen nyt ainakin huomaan jo ilman vaakaakin.
Kyseisen dieetin aion tosin toteuttaa siten, että lasken noihin kaloreihin kasvikset ja hedelmät, en vaan osaa olla laskematta niitäkin, haluan tietää tarkasti paljonko syön.
Syyslomalla myös repäisin: värjäsin hiukset punaisesta tummantummantumman ruskeiksi!
Nyt seurasi sitten paluu tuttuun tummaan ruskeaan, lähes mustaan. Vaikka tykkäänkin yli kaiken punaisesta tukasta, on sen siistinä ja kauniina ylläpitäminen kallista ja vaatii hieman enemmän panostusta, kuin tämä ruskea.
Hiuslaatuni on niin hamppua, että tumman ruskea väri imeytyi ihan kunnolla: tuloksena melkein musta hius, josta tietyssä valossa voi havaita aavistuksen punaista vivahdetta. Nyt yritän olla kyllästymättä tähän, koska hiukseni eivät taas kerran kestäisi värinpoistokierrettä ja jatkuvaa värjäilyä.
Vielä kun jollain saisin hiukset kasvamaan kunnolla pituutta, niin olisin jo melko tyytyväinen tähän takkutukkaani :)
tiistai 16. lokakuuta 2012
Toiveita
Toivoisin, että olisin onnellinen.
Toivoisin, että jaksaisin opiskella enemmän.
Toivoisin, että olisi jo kevät.
Toivoisin, että olisin hoikempi.
Toivoisin, että...
Toivoisin niin paljon kaikkea. Osa on saavutettavissakin, kevätkin tulee aikanaan... Osan toiveistani voin toteuttaa, jos vain jaksan panostaa itse. Jos löydän jostain riittävästi motivaatiota ja itsekuria.
Tänään vaaka näytti taas uutta lukemaa. Miinuksia on jo 4,4 kg.
Pian tulee ensimmäinen miinus viisi täyteen. Toivottavasti pian jo seuraava, ja sitä seuraava...
Mittanauhassakin onneksi näkyy jo jonkunlaista muutosta pienenemiseen päin.
Tänään olen syönyt:
Niin kauan, kun päivän kalorit pysyy max. tuhannessa, niin olen tyytyväinen.
Liikuntana tänään vain koulumatkojen pyöräily vastatuuleen.
Miksi tuntuu, että aina on vastatuuli?
Ahdistusta aiheuttaa tänään alkanut puolentoista viikon syysloma.
Luvassa on mm. laivareissu (alkoholeineen ja ravintolasyömisineen), pitkä viikonloppu poikaystävän kanssa kotiseudulla, baarikäyntejä ja luultavasti enemmän ruokaa (roskaruokaa...) kuin kotona ollessani söisin... pelkään, että kaikki pienikin edistys jonka olen saavuttanut, tulee tuplana takaisin. Toivottavasti pelkään turhaan.
Toivoisin, että jaksaisin opiskella enemmän.
Toivoisin, että olisi jo kevät.
Toivoisin, että olisin hoikempi.
Toivoisin, että...
Toivoisin niin paljon kaikkea. Osa on saavutettavissakin, kevätkin tulee aikanaan... Osan toiveistani voin toteuttaa, jos vain jaksan panostaa itse. Jos löydän jostain riittävästi motivaatiota ja itsekuria.
Tänään vaaka näytti taas uutta lukemaa. Miinuksia on jo 4,4 kg.
Pian tulee ensimmäinen miinus viisi täyteen. Toivottavasti pian jo seuraava, ja sitä seuraava...
Mittanauhassakin onneksi näkyy jo jonkunlaista muutosta pienenemiseen päin.
Tänään olen syönyt:
- aamupala: 2 palaa ruisleipää + bonjour levitettä + kalkkunaleikettä + tomaattia
- lounas: poikkeuksellisesti kouluruokaa: vähän riisipuuroa ja hieman mansikkakeittoa
- päivällinen: kaksi lautasellista nakkikeittoa
- iltapala: porkkanatikkuja
Niin kauan, kun päivän kalorit pysyy max. tuhannessa, niin olen tyytyväinen.
Liikuntana tänään vain koulumatkojen pyöräily vastatuuleen.
Miksi tuntuu, että aina on vastatuuli?
Ahdistusta aiheuttaa tänään alkanut puolentoista viikon syysloma.
Luvassa on mm. laivareissu (alkoholeineen ja ravintolasyömisineen), pitkä viikonloppu poikaystävän kanssa kotiseudulla, baarikäyntejä ja luultavasti enemmän ruokaa (roskaruokaa...) kuin kotona ollessani söisin... pelkään, että kaikki pienikin edistys jonka olen saavuttanut, tulee tuplana takaisin. Toivottavasti pelkään turhaan.
maanantai 15. lokakuuta 2012
Ehkä huomenna?
Alku on aina vaikein.
Mutta kun uskaltaa ja jaksaa aloittaa, niin ehkä se siitä lähtee?
Olen kaksikymppinen opiskelijatyttö, joka taiteilee elämässään poikaystävän, ruokaongelmien, koulun ja arjen kanssa miten sattuu. Joku järki pitäisi löytyä.
Tykkään kirjoista, hyvästä musiikista, ruuasta (valitettavsti) ja hauskanpidosta.
Koen ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, jos pitäisi puhua tunteista, pähkäillessäni ruoka ja painoasioita ja pelkään yli kaiken yksin jäämistä sekä ampiaisia.
Koska olen saanut jo aloitettua, päässyt näinkin pitkälle, pitää jatkaa.
Pitää jatkaa (ja jaksaa) opiskelua, muistaa olla edes välillä sosiaalinen, käydä lenkillä ja pyrkiä tavoitteisiin.
Tavoitteitani onkin tällä hetkellä löytää se "parempi" minä kaiken tämän ylimääräisen alta. Miten mä olenkaan päästänyt itseni tällaiseksi? Se joka joskus sanoi, että rakkaus lihottaa, oli niin oikeassa. Rakkaudesta en halua luopua, mutta voisin ilomielin lahjoittaa pois sen myötä kertyneet kilot.
Uusi alku.
Herätys rakkauskilojen kertymiseen tapahtui jo pari kuukautta sitten. Siitä alkoikin elämäntapojen muutos(yritys). Lisää liikuntaa (jota aikaisemmin ei ollutkaan lähes ollenkaan...), vähemmän ruokaa, helppoahan se on? Ei, tätä ei tehdä turhan helpoksi. Kilot pysyy kiinni piukassa ja ahdistus se vaan kasvaa.
Oon liian "ehkä huomenna" ihminen.
Huomenna käyn lenkillä.
Huomenna syön paremmin ja vähemmän.
Huomenna teen kouluhommia.
Huomenna...
Tänään.
Mä oon nyt päättänyt, etten yritä lykätä "epämieluisia" asioita aina huomiseen.
Tätä periaatetta noudattamalla saldokin on miinus 3,9 kg.
Bmi hyppii silmille huutaen järkyttävää lukua 23.86.
Ei sentään enää 25.09 - lievää ylipainoa.
Mä en koskaan ole ollut näin iso. Valtava. Suuri. Läski.
Tavoitteena on ainakin aluksi päästä takaisin tuttuun ja turvalliseen bmi 20.
Mä haluun takaisin sen hyvän olon ja itseluottamuksen, enkä potea masennusta ja ahdistusta jokaisesta vilkaisusta peiliin.
Mutta kun uskaltaa ja jaksaa aloittaa, niin ehkä se siitä lähtee?
Olen kaksikymppinen opiskelijatyttö, joka taiteilee elämässään poikaystävän, ruokaongelmien, koulun ja arjen kanssa miten sattuu. Joku järki pitäisi löytyä.
Tykkään kirjoista, hyvästä musiikista, ruuasta (valitettavsti) ja hauskanpidosta.
Koen ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, jos pitäisi puhua tunteista, pähkäillessäni ruoka ja painoasioita ja pelkään yli kaiken yksin jäämistä sekä ampiaisia.
Koska olen saanut jo aloitettua, päässyt näinkin pitkälle, pitää jatkaa.
Pitää jatkaa (ja jaksaa) opiskelua, muistaa olla edes välillä sosiaalinen, käydä lenkillä ja pyrkiä tavoitteisiin.
Tavoitteitani onkin tällä hetkellä löytää se "parempi" minä kaiken tämän ylimääräisen alta. Miten mä olenkaan päästänyt itseni tällaiseksi? Se joka joskus sanoi, että rakkaus lihottaa, oli niin oikeassa. Rakkaudesta en halua luopua, mutta voisin ilomielin lahjoittaa pois sen myötä kertyneet kilot.
Uusi alku.
Herätys rakkauskilojen kertymiseen tapahtui jo pari kuukautta sitten. Siitä alkoikin elämäntapojen muutos(yritys). Lisää liikuntaa (jota aikaisemmin ei ollutkaan lähes ollenkaan...), vähemmän ruokaa, helppoahan se on? Ei, tätä ei tehdä turhan helpoksi. Kilot pysyy kiinni piukassa ja ahdistus se vaan kasvaa.
Oon liian "ehkä huomenna" ihminen.
Huomenna käyn lenkillä.
Huomenna syön paremmin ja vähemmän.
Huomenna teen kouluhommia.
Huomenna...
Tänään.
Mä oon nyt päättänyt, etten yritä lykätä "epämieluisia" asioita aina huomiseen.
Tätä periaatetta noudattamalla saldokin on miinus 3,9 kg.
Bmi hyppii silmille huutaen järkyttävää lukua 23.86.
Ei sentään enää 25.09 - lievää ylipainoa.
Mä en koskaan ole ollut näin iso. Valtava. Suuri. Läski.
Tavoitteena on ainakin aluksi päästä takaisin tuttuun ja turvalliseen bmi 20.
Mä haluun takaisin sen hyvän olon ja itseluottamuksen, enkä potea masennusta ja ahdistusta jokaisesta vilkaisusta peiliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)