3. päivä

900 kalorin päivä tänään. Onnistuu. Tosin, en iltapalaa ole vielä syönyt, mutta suunnittelen aina päivän syömiset edellisenä päivänä tai viimeistään aamuisin, jotenkin mun on helpompaa välttää repsahdukset tarkkojen suunnitelmien ansiosta. Valmiissa ateriasuunnitelmassa on mun mielestä paljon helpompi pysyä.

Omnomnom, tänään tulee mun laskelmien mukaan n. 920 kaloria näistä:

• Aamupala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja aamupala 5% juustoa
• Lounas: Salaattia - jäävuorisalaattia, kurkkua, paprikaa, omenaa + 6 itsetehtyä broileri-sitrus-pyörykkää
• Välipalat: Omena, satsuma
• Päivällinen: Kaalipataa (joo, yhä tätä samaa, tehtiin iso padallinen, edullista ja hyvää :D)
• Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, kinkkua ja aamupala 5% juustoa

Mittailin vähän miten on (vai onko edes...) senttejä lähtenyt.

Jos nyt yhtään osaan mittanauhaa käyttää, niin sen mukaan esimerkiksi vyötäröltä on lähtenyt elokuun puolestavälistä tähän päivään mennessä 7 cm. Ei mielestäni yhtään paha. Vielä toki varaa vähän pienentyä, mutta alku tämäkin. Ja lantiolta samassa ajassa on kadonnut 8 cm. Reisistä taas on hävinnyt viitisen senttiä ja takamuksesta neljä.

Vasta nyt alkaa tuntua, että tää vielä onnistuukin. En ole edes ennen miettinyt kuinka paljon multa on kadonnut senttejä siitä, kun aloitin elokuussa. Kaksi kuukautta, 11 päivää. Sen ajan olen jo laihduttanut. Jotenkin mukavan random aika alkaa verrata mittoja ennen - nyt... Ehkä seuraavaksi valitsen tasakuukausia vertailuun, kuten 4kk, 6kk, 12kk...

Vasta nyt jotenkin konkreettisesti tajuan sen, että niitä senttejä ja kiloja oikeasti saa pois!

Tää tunne on jotenkin aivan mahtava, antaa hirmuisesti lisää motivaatiota ja kannustaa jaksamaan eteenpäin. Vielä mä onnistun, vielä mä näytän kaikille!

Alan harkita kunnon before-after-kuvien ottamista (tai, onhan mulla jo kuvamateriaaliakin, mutta lähinnä itseäni varten. Ihan hirveän näköisiä kuvatuksia, ei lainkaan julkaisukelpoista :D), mutta en itse vieläkään näe minkäänlaista eroa? Tuntuu jotenkin tyhmältä jo näin pienen, - 5 kilon, muutoksen jälkeen innostua ennen-jälkeen-kuvia harkitsemaan. Mutta ehkä seuraavan miinus vitosen kohdalla eroa olisi jo riittävästi ensimmäisiin before-aftereihin.

2. päivä

Tänään olikin sitten vuorossa 800 kalorin päivä. Ja tämäkin päivä sujui ihan mainiosti :)

Ruokalista näytti tänään tältä:

• Aamupala: Satsuma
• Lounas: 2 munaa paistettuna, muutama kinkkusuikale
• Välipala: Satsuma
• Päivällinen: Kaalipata
• Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkua, tomaattia

Ja yhteensä saldo näyttää n. 830 kaloria. Olen tyytyväinen.

Vaakakin näytti aamulla painon pudonneen sen 0,5 kiloa, jonka mässyttelin itselleni ekstraa syysloman aikana. Kelpaa. Ja nyt onkin suunta taas vain ja ainoastaan alaspäin.

Liikuntaakin olen onnistunut ah-niin-kiireisiin (=lue: ei mitään ohjelmaa...) vapaa päiviini. Tänään tein hieman kuntopiiriä, jolla laskeskelin polttaneeni noin 160  kaloria. Melko vähän, mutta olen tyytyväinen vähästäkin, yritän opetella ottamaan liikunnan osaksi perusarkeani.

Hirvittää ajatella, kuinka epävarma musta on tullut. Jos joku nauraa jossain, olen aina varma, että mulle nauretaan. Ajattelen liikaa, mitä muut musta ja mun tekemisistä ajattelee. Ahdistaa ja pelottaa.

Kavereita mulla ei nykyisin edes kunnolla ole, uudelta opiskelupaikkakunnalta ei vain ole löytynyt. Enkä mä nykyisin uusiin ihmisiin kunnolla uskalla tutustuakaan. Ja niitä vanhojakin kavereita näen vain kerran parissa kuussa, jos silloinkaan....

Pelkään myös, että mun poikaystäväkin, joka on mun ainoa säännöllinen ihmiskontakti tällä hetkellä, löytää jonkun kauniimman, hoikemman, kivemman ja normaalimman, vaihtaisi mut parempaan...
Ei se niin tekisi (eihän...?), mutta pelkään kuitenkin.

Ahdistaa ahdistaa ahdistaa. 

Ennen en juurikaan edes harrastanut itkemistä, nyt olisin valmis vollottamaan pikkuasioistakin.

1. päivä

Uusi dieettikokeilu lähti mukavahkosti käyntiin.
Nuo kalorimäärätkin ovat sen verran suuria, ettei pääse nälkä iskemään - eli ei tule ahmimishimoja.

Tänään oli siis 900 kalorin päivä. Ja ruokailut näyttävät tältä:

• Aamupala: satsuma 
• Lounas: sämpylä, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkusiivut, tomaattia
• Välipala: keitetty kananmuna
• Päivällinen: kaalipataa
• Iltapala: 2 palaa ruisleipää, beceliä, aamupala 5% juustoa, kinkkusiivut, kurkkua

• + paljon vettä, vissyä ja teetä.

Yhteensä noin 950 kaloria.
Vaikka tuolla viidelläkymmenellä menikin yli, niin olen tyytyväinen.
Paluu arkeen ei aina ole helppoa mättöviikon/viikkojen jälkeen.
Itsekuria ja ekstramotivaatiota otetaan vastaan lahjoituksina :D

Kävelemässäkin kävin, tosin jossain välissä sekin muuttui ostoksilla käymiseksi, mutta hyötyliikuntaa sekin on :) Illalla olisi vielä tarkoitus pyöritellä hiukan hulavannetta.

Ärsyttää suuresti nyt yhtäkkiä iskenuyt talvi. Vasta pari viikkoa sitten suostuin hyväksymään, että nyt on syksy, kun satoi jatkuvasti. Syksyä kestikin sitten sen kuukauden verran? Inhottaa kun on kylmä, on lunta, märkää ja loskaista kuraa kaikkialla. Ilma on kosteaa ja märkää räntää tihkuttaa joka toinen päivä - hiuksetkin kiittää ja kihartuu :///

 Eikä loman mättäminen ollutkaan nostanut painoa takaisin taivaisiin! Vaaka näytti aamulla + 0,5 kg, jonka uskon olevan suureksi osin nesteitä. Äkkiä tuon pois saa, ja vaa'an lukemat kääntyvät taas laskuun. Tavoitteena olisi olla jouluna vielä 5 kiloa kevyempi. Sitten olisi ensimmäinen välitavoite saavutettu.

HSGD - dieettikokeilu

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa tällainen kokeilu, jos tuolla lähtisi syysloman tuomat ekstrat pois.

Tosin en vielä ole vaa'alla käynyt, mutta pelkään kovin, että syysloman ylimääräiset mässäilyt ovat tuoneet plussaa lukemiin... Tai ainakin pientä turvotusta, sen nyt ainakin huomaan jo ilman vaakaakin.

Kyseisen dieetin aion tosin toteuttaa siten, että lasken noihin kaloreihin kasvikset ja hedelmät, en vaan osaa olla laskematta niitäkin, haluan tietää tarkasti paljonko syön.

Syyslomalla myös repäisin: värjäsin hiukset punaisesta tummantummantumman ruskeiksi!
Nyt seurasi sitten paluu tuttuun tummaan ruskeaan, lähes mustaan. Vaikka tykkäänkin yli kaiken punaisesta tukasta, on sen siistinä ja kauniina ylläpitäminen kallista ja vaatii hieman enemmän panostusta, kuin tämä ruskea.

Hiuslaatuni on niin hamppua, että tumman ruskea väri imeytyi ihan kunnolla: tuloksena melkein musta hius, josta tietyssä valossa voi havaita aavistuksen punaista vivahdetta. Nyt yritän olla kyllästymättä tähän, koska hiukseni eivät taas kerran kestäisi värinpoistokierrettä ja jatkuvaa värjäilyä.

Vielä kun jollain saisin hiukset kasvamaan kunnolla pituutta, niin olisin jo melko tyytyväinen tähän takkutukkaani :)

Toiveita

Toivoisin, että olisin onnellinen.
Toivoisin, että jaksaisin opiskella enemmän.
Toivoisin, että olisi jo kevät.
Toivoisin, että olisin hoikempi.
Toivoisin, että...

Toivoisin niin paljon kaikkea. Osa on saavutettavissakin, kevätkin tulee aikanaan... Osan toiveistani voin toteuttaa, jos vain jaksan panostaa itse. Jos löydän jostain riittävästi motivaatiota ja itsekuria.

Tänään vaaka näytti taas uutta lukemaa. Miinuksia on jo 4,4 kg.
Pian tulee ensimmäinen miinus viisi täyteen. Toivottavasti pian jo seuraava, ja sitä seuraava...
Mittanauhassakin onneksi näkyy jo jonkunlaista muutosta pienenemiseen päin.

Tänään olen syönyt:

• aamupala: 2 palaa ruisleipää + bonjour levitettä + kalkkunaleikettä + tomaattia
• lounas: poikkeuksellisesti kouluruokaa: vähän riisipuuroa ja hieman mansikkakeittoa
• päivällinen: kaksi lautasellista nakkikeittoa
• iltapala: porkkanatikkuja

Saldo on hieman alle 1000 kaloria.
Niin kauan, kun päivän kalorit pysyy max. tuhannessa, niin olen tyytyväinen.

Liikuntana tänään vain koulumatkojen pyöräily vastatuuleen.

Miksi tuntuu, että aina on vastatuuli?

Ahdistusta aiheuttaa tänään alkanut puolentoista viikon syysloma.
Luvassa on mm. laivareissu (alkoholeineen ja ravintolasyömisineen), pitkä viikonloppu poikaystävän kanssa kotiseudulla, baarikäyntejä ja luultavasti enemmän ruokaa (roskaruokaa...) kuin kotona ollessani söisin... pelkään, että kaikki pienikin edistys jonka olen saavuttanut, tulee tuplana takaisin. Toivottavasti pelkään turhaan.

Ehkä huomenna?

Alku on aina vaikein. 

Mutta kun uskaltaa ja jaksaa aloittaa, niin ehkä se siitä lähtee?

Olen kaksikymppinen opiskelijatyttö, joka taiteilee elämässään poikaystävän, ruokaongelmien, koulun ja arjen kanssa miten sattuu. Joku järki pitäisi löytyä.

Tykkään kirjoista, hyvästä musiikista, ruuasta (valitettavsti) ja hauskanpidosta.
Koen ahdistusta sosiaalisissa tilanteissa, jos pitäisi puhua tunteista, pähkäillessäni ruoka ja painoasioita ja pelkään yli kaiken yksin jäämistä sekä ampiaisia.

Koska olen saanut jo aloitettua, päässyt näinkin pitkälle, pitää jatkaa.
Pitää jatkaa (ja jaksaa) opiskelua, muistaa olla edes välillä sosiaalinen, käydä lenkillä ja pyrkiä tavoitteisiin.

Tavoitteitani onkin tällä hetkellä löytää se "parempi" minä kaiken tämän ylimääräisen alta. Miten mä olenkaan päästänyt itseni tällaiseksi? Se joka joskus sanoi, että rakkaus lihottaa, oli niin oikeassa. Rakkaudesta en halua luopua, mutta voisin ilomielin lahjoittaa pois sen myötä kertyneet kilot.

Uusi alku.

Herätys rakkauskilojen kertymiseen tapahtui jo pari kuukautta sitten. Siitä alkoikin elämäntapojen muutos(yritys). Lisää liikuntaa (jota aikaisemmin ei ollutkaan lähes ollenkaan...), vähemmän ruokaa, helppoahan se on? Ei, tätä ei tehdä turhan helpoksi. Kilot pysyy kiinni piukassa ja ahdistus se vaan kasvaa.

Oon liian "ehkä huomenna" ihminen.
Huomenna käyn lenkillä.
Huomenna syön paremmin ja vähemmän.
Huomenna teen kouluhommia.
Huomenna...

Tänään.

Mä oon nyt päättänyt, etten yritä lykätä "epämieluisia" asioita aina huomiseen.

Tätä periaatetta noudattamalla saldokin on miinus 3,9 kg.

Bmi hyppii silmille huutaen järkyttävää lukua 23.86. 
Ei sentään enää 25.09 - lievää ylipainoa.
Mä en koskaan ole ollut näin iso. Valtava. Suuri. Läski.

Tavoitteena on ainakin aluksi päästä takaisin tuttuun ja turvalliseen bmi 20. 
Mä haluun takaisin sen hyvän olon ja itseluottamuksen, enkä potea masennusta ja ahdistusta jokaisesta vilkaisusta peiliin.