Over & over

Päässä lyö ihan tyhjää.

Paino heittelehtii kuin vuoristoradassa, ylöspäin on taas menty...
Seuraavaksi pakko päästä piiiitkään alamäkeen!

Syömiset menneet niin ja näin, kalorit pyörineet jopa 1500 tietämillä. Pitkät koulupäivät verottaa jaksamista, ja tulee syötyä ihan liikaa... Aamupala on pakko syödä, että kestän koulussa, samoin jotain lounaalla.

 Ja meidän koulun ruokalassa on yleensä melko surkeat vaihtoehdot (etenkin kun olen vielä näin nirso...). Pari vaihtoehtoa eri lämpimiä ruokia, kasvisvaihtoehto, keitto, salaatti tai täytetty patonki. Juu kuulostaa hyvältä ja laajalta, mutta ei... Yleensä ne hyvät ruuat ja vaihtoehdot on aina samaan aikaan, ja niitä huonompia sitten yhdessä vielä kamalampien kanssa... Valivali halpaa lounasta, kelpais varmaa kenelle tahansa normaalille...

Kunpa alkaisi jo kesäloma. 

Kesätöistä ei tietoakaan, hakemisesta huolimatta.

 Silloin tällöin tulee ilmoituksia "Valitettavasti valintamme ei juuri tällä kertaa osunut sinuun, kiitos kiinnostuksesta plaaplaaplaa..." Kesäloma menee todennäköisesti sitten lusmuillessa ja penniä venyttäen. Sinänsä hyvä, eipä ole varaa ylimääräiseen ruokaan... Kunhan vaan salimaksun saisi jostain maksettua. Sitten voikin keskittyä koko kesän omaan napaan ja laihduttamiseen.

Itkettää jatkuvasti. Väsyttää. Ahdistaa. Kiukuttaa. Äksyilen.

Mikään ei oikein suju, eikä jaksaisi enää keskittyä kunnolla. Päässä pyörii paljolti ruoka, kalorit, ruoka, liikunta, ruoka...

Pääsiäisviikonloppuna lähdetään Poikaystävän äidin luo pariksi yöksi, samoin mun vanhempien luo pariksi yöksi. Luvassa on siis ruokaa, alkoholia, houkutuksia, ratkeamisia, ahdistusta, huonoa omaatuntoa ja muuta mukavaa.

Piti tällä reissulla nähdä hyvää kaveriakin, kun oltiin puhuttu, että nyt nähtäisiin kun oon taas pitkästä aikaa samalla paikkakunnalla. Just joo. Nyt sillä on sitten sovittu muuta, katotaan nyt ehditäänkö nähdä... Vituttaa tämäkin, tunnenpa itseni taas tärkeäksi. Pitää varmaan roikuskella Poikaystävän ja sen kavereiden seurassa, jos (ja kun) ne viihteelle lähtevät. Vaihtoehtona ei ole jäädä kahden Poikaystävän (ihan kivan) äidin kanssa (ja jääkaapin...), ei kauheasti sen seura jaksaisi innostaa...

Mitenkä vaan pystyisi välttämään alkoholin (kalorit), ilman että saisi tylsän ihmisen leiman otsaansa?

Wasted

Juupa juu, itsepetostahan se on tuollainen ajattelu, että "leivon tässä vähän ja syötän herkut kavereille, itse sitten vaan maistelen korkeintaan..."

Vituiksi meni tämäkin viikonloppu.

Kumpanakin iltana, perjantaina ja lauantaina, alkoholia, herkkuja, leivoksia, sipsiä, poppareita, karkkia, suklaata, keksejä, you name it... Perjantaina baarin jälkeen kebabmättö ja lauantaina hesepullaa... Darrasafkoista puhumattakaan!

Että kurkusta alas vaan nekin vähäiset laihdutustulokset.

Olihan mulla hetken kivaa, seura oli hyvää ja oli ihana lähteä ulos tuulettumaan... Mutta näin jälkeenpäin harmittaa, eikä se kaikki hauskuus kuitenkaan tainnut olla näiden kaikkien alas menneiden kalorien arvoista.

En tiedä uskallanko huomenna pitää punnitusta tai ottaa uusia mittoja, vaikka näin suunnittelinkin vielä alkuviikosta... En tiedä uskallanko tiistainakaan...

Tänään jo koitin vähän kevennellä syömisiä, kalorit pyörinee siellä 1500-1700 suunnilla, en ole edes  laskenut tarkkaan?
Vähän niin kuin normaaleilla ihmisillä? Miten paljon normaalit ihmiset edes syö? Ja mitä ne syö?

Turvottaa ja ahdistaa. 

Farkut puristaa ja mahamakkarat löllyy.

Mun pää ei kestä tätä mun kokoa.

Tavoitepalkintoja

Paino tiistaina aamulla jo 78,5 kg.

Ajattelin lisätä tähän laihdutustouhuun lisämotivaattoreita, eli tavoitepainon saavutettua olisi aina luvassa jotain kivaa, joku palkinto :)

Alustavasti ajattelin näin:

77,X kg - Kaapissa odottaa uudet mustat farkut

75,X kg - Salilegginsit, uusia treenitoppeja

73,X kg - Aktiivisuusranneke tai muu vastaava

70,X kg - Uudet treenikengät

68,X kg - Uudet bikinit

65,X kg - Tatuointi

.
.
.

Kunpa nyt vaan pysyisi ruodussa.

Huomenna tulossa kaveri kylään kahvittelemaan, ja ihanana emäntänä ajattelin illalla loihtia kahvipöytään suklaamuffinsseja... Ostin myös kaupasta tarjottavaksi keksejä ja suolapähkinöitä... Kun vaan ei menisi kaikki omaan suuhun... Saan maistella, mutta vain vähän! Ja päivän muut syömiset täysin minimiin.

Photographs

Paino yhä saman 78,9 kg.

Otin aamulla ihan piruuttani uudet vertailukuvat.

(Vanhat vertailukuvat lokakuulta 2014, samoilla shortseilla, löytyy postauksesta Kuvavaroitus!)

Painoeroa ei kuvissa ole juurikaan, vain 100 grammaa... Tosin vanhat kuvat on otettu viikonloppureissun jälkeen, vähän ehkä turvonneena? Seliseli. En nyt tiedä, onko kuvissakaan juurikaan eroa, mutta laitetaan silti. Jospa motivoisi taas paremmin tähän painonpudotukseen...

Reverseä luvassa, tadaa:

Maastokuosiset shortsit (kokoa 40...) sujahtavat ihan suht kivuttomasti jalkaan, ja seisoskellessa eivät purista liikaa. Istuessa vähän epämukavat. Jospa vain saisi reisiä, persettä ja mahaa vähän siistimpään kuntoon, niin istuisivat paremmin jalkaan (ja näyttäisi kesällä sitten edes kohtalaisen kivalta...)

Farkkushortsit taas (kokoa 40...) kinnaavat reisistä, ja vetoketjun kiinni saamiseksi saa tehdä jo töitä... mahaa sisään ja silleen... Ja kun ne lopulta saa kiinni, maha tursuaa kauniisti joka puolelta, kangas pingottuu perseen kohdalta ja reidet pursuavat lahkeista. Kaunista.

Töitä saa siis  tosissaan tehdä, jotta voin kesällä vetää farkkushortseja jalkaani hyvillä mielin...

Tänään pyrin pitämään ruokailut ihan minimissä ja mahdollisimman kevyenä. 

Päivä kerrallaan...

Kesään mennessä toivoisin saavani ainakin 5 kiloa pudotettua.

Kohta on jo kesä, enää 10 viikkoa. 

Sweater weather

Paino ollut viimeiset pari päivää 78,9kg.

Uusi rasti ruutuun.

Suunta on hyvä, alaspäin mennään.

Fiiliskin on ollut koko viikon melko loistava, vähän toki perus kouluväsymystä ja menkkakiukuttelua ;) Nälkää oon karkoitellut blogeja ja foorumia lukemalla, inspiroitumalla kauniista ja vahvoista ihmisistä, teellä ja pepsimaxilla.

Ruokailut on siis sujuneet yllättävän hyvin, Kiloklubilla kun kaloreita laskeskelen ja seurailen. Vajeet on Kk:n mukaan olleet viimeisen viikon aikana olleet yleensä siinä tonnin paikkeilla.

Ja liikuntaakin olen jaksanut harrastaa (jotenkin edes) joka päviä: lenkkeilyä/kävelyä, kuntosalia, spinningiä... Tavoiteena olisi vähintään neljä kertaa viikossa kunnolla liikuntaa, mutta parempihan aina jos joka päivälle tulisi edes jotain. Plus koulumatkat pyöräilen, pari kilometria edes-takaisin, mutta niitä en laske varsinaisiin päivän liikuntoihin.

Tänään on ollut lievä buustipäivä, kun hemmottelin Poikaystävää uunilohella ja perunamuusilla, sekä iltapalaksi tehdään "munakasmuffinsseja" ja syödään hedelmiä. Kalorit pyörii n. 1600 paikkeilla. (Onneksi kulutin salilla ja spinningissä 710 kaloria...)

Virallinen punnituspäivä on ensiviikolla tiistaina, jännitetään ja odotellaan pienempiä lukemia!

Vielä mustakin tulee kevyt, kaunis ja ihana.

Vielä mäkin voin olla tyytyväinen itseeni.

Vielä mä näytän kaikille!

Hurjasti tsemppiä kaikille!

Pahoille teille

Aamupaino 80,0 kg.

Alaspäin tullaan ja motivaatio on kohdallaan.

Kunhan vaan en pilaa tätä hyvää oloa nyt perseilemällä viikonloppuna...

Perjantaina olisi tarkoitus juhlistaa luokkakaverien kanssa harjoittelujakson loppumista, eli ilta tulee sisältämään herkkutarjoiluja ja ylläripylläri alkoholia.

En haluaisi sortua juomaan seurassa, en haluaisi juoda turhia kaloreita, en haluaisi hankkia seuraavaksi aamuksi krapulaa...

Itse ainakin jo salaa hiljaa päässäni harkitsin, että vetäisin illan suhteellisen selvinpäin, hankin korkeintaan pienen harkitun hiprakan? Pepsi Maxia tai muuta light-limpparia mukiin, eihän sitä muut huomaa jos en sitä kirkasta kaada kuin pariin mukilliseen pikkuisen, jos sitäkään? Pystyn kyllä pitämään hauskaa ihan selvänäkin, eikä mua haittaa, jos muut kaverit juovat. Helposti vaan se seura vie mukanaan.

Tarjottavista kyllä uskon pystyväni pysymään erossa, ostan vaikka jotain rypäleitä ja dipattavia vihanneksia itse tarjolle :)

Harmittaa vähän, että alkoholin nauttiminen on aina niin suuressa osassa juhlittaessa. Itseäni ei pieni humala haittaa, päinvastoin yleensäkin, mutta mua on alkanut ne juomien kalorit ahdistaa taas vaihteeksi... Baarissa tanssiminen on mukavaa (eikä mua yleensä haittaa olla selvempänäkään baarissa tai tanssimassa) ja sillä saa mukavasti kulutettua muutaman kalorinkin ;)

Nyt vaan hirmuisesti tsemppiä viikonloppuun, toivottavasti kaikki menee suunnitellusti!

Ghosts will haunt my bones

Uusia alkuja, puhtaalta pöydältä, uudestaan ja uudestaan.

Mä oon varmaan putsannu tän pöydän jo naarmuille.

Tyhjiä lupauksia siitä, miten mä tuun onnistumaan.

Ahdistusta ja pettymyksiä.

Joka kerta kun syömiset (tai juomiset) menee yli, huomaan jälkeenpäin, ettei se ollut sen arvoista. Ettei se ajatuksissa niin herkulliseksi mielletty ruoka tee mua mitenkään erityisen onnelliseksi. Ettei se ehkä edes ollutkaan niin hyvää, kuin ajattelin. Eikä se ehkä ollutkaan hauskaa, olla vähän humalassa. Ja se krapulakin on ihan perseestä. 

Milloinkohan mä opin?

Tänään käyty lenkillä (n. 45 min reipasta kävelyä kauniissa keväisessä säässä) ja tein kotona lihaskuntojumppailuja (n. 40 min). Sykemittarin laskujen mukaan yhteensä kului n. 500 kaloria.

Kiloklubin ruokapäiväkirjan otin takaisin käyttöön. Sinne yritän mahdollisimman tarkasti laskeskella päivittäin syömiset. Ja tarkkailla vähän syömisten laatuakin. Tänään kaloreita 1420.

Ja niin, se kuuluisa aamupaino, se oli 81,2 kiloa. Hyi. Hyi. Hyi. 

Tältä näyttää surullinen lähtötilanne...
Kuva marras-joulukuulta, mutta eipä ole päässyt kroppa muuttumaan...
Ryhti kuntoon ja läskit pois! 

Niin loppuun kulutettua, kun onkin vaan sanoa, niin nyt tää saa luvan olla viimeinen kerta, kun näen vaa'alla tälläisia lukuja. Kesään on enää kolmisen kuukautta, eli pakko alkaa sanoista tekoihin ja hankkia tuloksia.

12 viikkoa - 10 kiloa pois.

Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.

Tsemppiä!

Lopun alku

Sadas postaus ei olekaan niin hohdokas, mitä välillä suunnittelin.

Ei kuvia upeasta menestyksestä, pois sulatelluista kiloista, timmistä kropasta.

Ei huikeeta muodonmuutostarinaa, eikä viisaita sanoja motivaatiosta.

Ei ole taas mennyt kaikki ihan putkeen tässä viime kuukausina.

Laihdutus? Nevahööd. Voiks sitä syödä?

Tämän hetkinen tilanne on se, etten ole päivittänyt tilannetta edes itselleni moneen viikkoon. Painosta ei ole tietoa, vaaka on saanut levätä sängyn alla koskemattomana, keräämässä pölyä. Villi veikkaus kuitenkin housujen puristavuuden perusteella on, että yli 80 kiloa löytyy elopainoa...

Superdieetit ja muut parannusyritykset ovat kaatuneet käytännössä heti. 

Motivaatio on ollut aivan hukassa ja itsekuria ei löydy.

Masentaa väsyttää ja ahdistaa.

Olen myös ollut nuhainen nyt pari kuukautta yhteen putkeen, käytännössä heti tammikuusn alusta alkaen. Otrivin ja muut nenäsumutteet on kavereita... Kipeä en ole, ei nouse kuume eikä mihinkään satu, mutta veto on kyllä aika pois ja nenän tukkoisuus/valuvuus häiritsevät vahvasti. Enkä ole tästä syystä juuri treenaillutkaan yli kuukauteen.

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni.

Jostain syystä heräsin aamulla jo puoli 9 ja tarmokkaana suihkuttelin otrivinit nenuun ja suuntasin salille. Tunnin jaksoin tehdä, ja olo onkin parempi nyt pitkästä aikaa. Sujuisipa vielä syömiset yhtä mallikkaasti...

Voisinpa mä löytää sen saman draivin, kuin mulla oli blogin alkuaikoina.

Tavoite kuitenkin on, että -10 kiloa pois kesäksi!