Mä oon varmaan putsannu tän pöydän jo naarmuille.
Tyhjiä lupauksia siitä, miten mä tuun onnistumaan.
Ahdistusta ja pettymyksiä.
Joka kerta kun syömiset (tai juomiset) menee yli, huomaan jälkeenpäin, ettei se ollut sen arvoista. Ettei se ajatuksissa niin herkulliseksi mielletty ruoka tee mua mitenkään erityisen onnelliseksi. Ettei se ehkä edes ollutkaan niin hyvää, kuin ajattelin. Eikä se ehkä ollutkaan hauskaa, olla vähän humalassa. Ja se krapulakin on ihan perseestä.
Milloinkohan mä opin?
Tänään käyty lenkillä (n. 45 min reipasta kävelyä kauniissa keväisessä säässä) ja tein kotona lihaskuntojumppailuja (n. 40 min). Sykemittarin laskujen mukaan yhteensä kului n. 500 kaloria.
Kiloklubin ruokapäiväkirjan otin takaisin käyttöön. Sinne yritän mahdollisimman tarkasti laskeskella päivittäin syömiset. Ja tarkkailla vähän syömisten laatuakin. Tänään kaloreita 1420.
Ja niin, se kuuluisa aamupaino, se oli 81,2 kiloa. Hyi. Hyi. Hyi.
 |
| Tältä näyttää surullinen lähtötilanne... Kuva marras-joulukuulta, mutta eipä ole päässyt kroppa muuttumaan... Ryhti kuntoon ja läskit pois! |
Niin loppuun kulutettua, kun onkin vaan sanoa, niin nyt tää saa luvan olla viimeinen kerta, kun näen vaa'alla tälläisia lukuja. Kesään on enää kolmisen kuukautta, eli pakko alkaa sanoista tekoihin ja hankkia tuloksia.
12 viikkoa - 10 kiloa pois.
Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.
Tsemppiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti