Lopun alku

Sadas postaus ei olekaan niin hohdokas, mitä välillä suunnittelin.

Ei kuvia upeasta menestyksestä, pois sulatelluista kiloista, timmistä kropasta.

Ei huikeeta muodonmuutostarinaa, eikä viisaita sanoja motivaatiosta.

Ei ole taas mennyt kaikki ihan putkeen tässä viime kuukausina.

Laihdutus? Nevahööd. Voiks sitä syödä?

Tämän hetkinen tilanne on se, etten ole päivittänyt tilannetta edes itselleni moneen viikkoon. Painosta ei ole tietoa, vaaka on saanut levätä sängyn alla koskemattomana, keräämässä pölyä. Villi veikkaus kuitenkin housujen puristavuuden perusteella on, että yli 80 kiloa löytyy elopainoa...

Superdieetit ja muut parannusyritykset ovat kaatuneet käytännössä heti. 

Motivaatio on ollut aivan hukassa ja itsekuria ei löydy.

Masentaa väsyttää ja ahdistaa.

Olen myös ollut nuhainen nyt pari kuukautta yhteen putkeen, käytännössä heti tammikuusn alusta alkaen. Otrivin ja muut nenäsumutteet on kavereita... Kipeä en ole, ei nouse kuume eikä mihinkään satu, mutta veto on kyllä aika pois ja nenän tukkoisuus/valuvuus häiritsevät vahvasti. Enkä ole tästä syystä juuri treenaillutkaan yli kuukauteen.

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni.

Jostain syystä heräsin aamulla jo puoli 9 ja tarmokkaana suihkuttelin otrivinit nenuun ja suuntasin salille. Tunnin jaksoin tehdä, ja olo onkin parempi nyt pitkästä aikaa. Sujuisipa vielä syömiset yhtä mallikkaasti...

Voisinpa mä löytää sen saman draivin, kuin mulla oli blogin alkuaikoina.

Tavoite kuitenkin on, että -10 kiloa pois kesäksi!