You think you know

Mun paino on noussut kesän aikana melkein viisi kiloa.
Noin 70 kilosta melkein 75 kiloon.
Yök.

Nyt olen tosin jo saanut pari kiloa pois, turvotustahan tässä (toivottavasti) suurin osa on.

Tänään aamupaino massiiviset 73 kiloa. 

Onneksi ensi viikolla jatkuu koulu, päiviin tulee taas joku selkeä rytmi, eikä tarvitse istua kotona miettimässä joko sitä taas vähän söisi...

Miten mä olenkaan voinut päästää itseni kesän aikana repsahtamaan näin?

Sain melkein puolet takaisin siitä kymmenestä kilosta, jotka luulin lopullisesti pudottaneeni syksyn ja talven aikana. Masentavaa.

Syksy on onneksi uusien alkujen aikaa.

Nyt ainakin tiedän, että mun on mahdollista laihduttaa se 10 kiloa, joten tän uuden projektin ei pitäisi olla kovin mahdoton.

Uusina tavoitteina on nyt aluksi päästä 70 kiloon mahdollisimman nopeasti ja siitä 65 kiloon. Haluaisin myös parempaan/timmimpään kuntoon ja kestävyyttä (jos sen lenkkeilyn saisi vihdoin kunnolla alulle).

Oon nyt viikon syönyt "paremmin" eli jättänyt ylimääräiset herkut pois, tarkkaillut ruokailurytmiä ja annoskokoja sekä tehnyt ruuan suhteen kevyempiä ja terveellisempiä valintoja. Kaloreita en laske, koska uskon, että kun olen niitä 13-vuotiaasta asti laskenut, osaan arvioida suunnilleen mitä kannattaa ja saa syödä...

Ehkä mun onnistuu pitää tätä "dieettiä" yllä, kun en heti alusta asti ota liian tiukistelulinjaa, jolloin varmasti sorrun ahmimiseen... Totutellaan nyt ensin tähän terveellisempään linjaan :)

Hyvää syksyä kaikille! ♥

Rakkauslaulu

Yyyh, painonpudotuksen saralta ei mitään sanottavaa, tilanne on kökkö ja tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaseks, syön vaan.

Mutta jotain hyvääkin on kai tässä viime aikoina ollut...
Seuraavaa ei kannata lukea, jos ei kiinnosta ällösiirappinen avautuminen.

Tultiin viikonloppuna baarista ja kun piti alkaa nukkua, alkoi poikaystävä kertoa, kuinka paljon mä merkitsen sille, että mä oon sille oikeasti kaikkein tärkeintä. Se kertoi, että haluu oikeasti olla vain mun kanssa, nyt ja aina, perustaa perheen ja viedä mut vihille, vanheta ja harmaantua yhdessä.

Tässä vaiheessa mä itkin jo ihan täysillä.

Mun oli pakko avautua sille, kuinka pahalta musta on tuntunut helmikuusta asti, miten paljon muhun sattui ja miten paljon mä pelkäsin, miten kamalalta musta tuntui aina kun edes ajattelin sitä sen horo-luokkakaveria... Poikaystävä pyysi anteeksi, sanoi, että ei haluu et musta tuntuu pahalta ja ahdistaa. Meil oli vaan vaikeeta sillon, ja me ollaan pääsemäs sen yli. Poikaystävä oli kuulemma sillon vaan väsyny kaikkeen...

Poikaystävä myös lupas, ettei hänen tarvii olla missään väleissä/tekemisissä tän ihmisen kanssa, ei häntä kiinnosta pätkääkään olla sen kanssa. Se, että mulla on hyvä olla, on tärkeintä.

Oon kuulemma jopa nii tärkee, et jos pyytäisin, ni poikaystävä vaikka heittäisi pleikkarinkin pois :D

Puhuttiin paljon muutakin, mut noi jäi vaan parhaiten mieleen. 

Nyt mä vaan toivon, että noi ei ollu mitään kännipuheita.

Sattuu välittää toisesta ihan liikaa.

Mut ton jälkeen mulla on ollut hiukan parempi olo, varmempi olo.

Ehkä tää vielä tästä, kaikki kääntyy parempaan :)

Tästä sai myös uutta jaksamista syömis/laihdutus-projektiin.

Tsemppiä kaikille!

That's what you get

Maanantait on hyviä päiviä aloittaa alusta.

Paino valtavat 73,5 kiloa. Yök.

Miten mä oon voinu päästää itseni repsahtamaan näin?

Kaikkea ei voi enää laittaa pelkän turvotuksen ja/tai menkkojenkaan piikkiin. 

Yök.

Eilen jo päätin, että tänään se alkaa taas.

Mähän näytän kaikille, mä laihdun vielä. Musta on tähän. Mä pystyn siihen. Kymmenen kiloa lähti jo, miksei se toinenkin kymppi lähtisi? Se vie aikaa, mutta on kaiken sen ajan arvoista. Se tekee tiukkaa ja on vaikeaa, mutta lopputulos palkitsee.

Ensimmäinen välitavoite on 70 kiloa. Sitten 65 kiloa. Ja 60...

Pitääkin kehitellä jotain välitavoitepalkintoja, pysyy vire yllä :) Ideoita?

Miten mä aion onnistua:

• Salille, salille, salille - aina kun mahdollista!
• Ruokaa max. 1500 kcal päivässä ja vähemmän on toki aina parempi
• Herkut poispoispois!
• Lisää proteiinia, vähemmän hiilarihöttöjä
• Alkoholin käyttö minimiin
• Hyötyliikuntaa lisää

Ainakin alkuun näin.

Kaunis, kiinteä, sopusuhtainen kroppa - here I come!!!!

Auta mua

En taaskaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne,

Oikeastaan, en ole saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään.

Paitsi syödä ja lössähtää.

Päivät kuluu leppoisasti nukkuen, sohvalla poikaystävän kanssa lököillen, napostellen, herkutellen, syöden, ahmien... ja iltaa kohti tulee vaikea päätös: pitäiskö tänäänki juoda, mentäiskö baariin, jaksanko käydä suihkussa ja laittautua sitä varten?

Mennyt ihan överiksi rahan käyttö. Ja herkuttelu. Ja ulkona käyminen.

Kännit on vaan pakko riipaista pari kertaa viikossa, jotta pää ei hajoa.

Oloa ei paranna lainkaan poikaystävän luokkakaveri (tämä, joka on hyvinkin selvästi päättänyt iskeä varatun miehen...), joka tekstailee ja chattailee, pyytelee juhlimaan jne.

Ahdistus kohoaa maksimiin, aina kun näen kyseisen ihmisen, aina kun kuulen kyseisestä ihmisestä, aina kun huomaan hänen lähettelevän viestejään... Itku- ja ahdistuskohtaukset ♥

En kestä ajatellakaan sitä, kun poikaystävällä jatkuu koulut parin viikon päästä, kun tiedän tämän tytön keinolla millä hyvänsä pyrkivän samaan seuraan, saamaan poikaystävääni juhlimaan "luokkalaistensa" kesken (mikä yleensä tarkoittaa tätä tyttöä, poikaystävääni ja kahta muuta heidän luokkansa poikaa). Vitun lehmä.

Enkä vieläkään uskalla tai pysty puhumaan asiasta poikaystävälleni, koska en halua, että häntä alkaa ahdistaa tai luultavammin vituttaa mun epävarmuuteni ja pelkoni.

Mun on pakko saada itseäni taas niskasta kiinni.

Mä en kestä elää tän näköisenä, tän kokoisena.

Miten vaatteiden pukeminen ja valitseminen voikaan ottaa niin koville, ahdistaa niin paljon?

Vaa'alle en ole uskaltautunut piiiitkäään aikaan.

Hyi minua.

♥