Kotimatkalla

Paino...

27.7 - 83 kg
1.9 - 82,9 kg
11.10 - 80,3 kg
17.11 - 82 kg
29.11 - 79,2 kg
4.12 - 79,0 kg

ja tänään 79,4 kg.

Paluuta kaseihin ei enää ole. 

En suostu siihen. 

Mä en kestäis sitä. 

Ei enää ikinä.

Tilasin itselleni veronpalautusrahoilla joululahjaksi kuntopyörän. Jospa se olohuoneen nurkassa motivoisi liikkumaan silloinkin, kun ei jaksa raahautua lenkille tai lähteä salille. Ehkä tää motivaatio liikuntaan tästä vielä kasvaa, kun saa opparikiireet ja stressin pois päiväjärjestyksestä.

Lyhyesti

Miten helppoa onkaan skipata iltapala. Miten helposti aamupalasta saakaan karsittua kaloreita. Miten helppo onkin hymyillä muille, sanoa, että kaikki sujuu kivasti. Miten helppoa on vakuutella itselleen, että kaikki menee hyvin, kyllä tää tästä...

Motivaatio korkealla

Paino 79,8kg. Olen tyytyväinen, paino putoaa tasaisesti, hitaasti ja varmasti. Päivittäiset kalorit about 1200-1500. Ateriarytmi ok. Vähän voisi vielä vähentää, pienentää annoskokoja. Tänään otin myös uudet "aloituskuvat", jotka ovat helv karua katseltavaa. Onneksi voin pian ottaa uudet kuvat, jotka paranevat vaan ajan ja kilojen myötä. Katsokaa ja kauhistukaa:

Pahoittelen yhä kökköä tekstinkäsittelyä, kirjoitn yhä tabletilla...

Uusintaa

Täällä taas, ihan yhtä paksuna kuin ennenkin. Viime maanantaina paino oli 82 kg, sunnuntaina jo 80,4 kg, eli ryhtiliike on saanut ainakin pahimmat turvotukset katoamaan. Ryhtiliike tosiaan tuli ajankohtaiseksi taas, kun kaiken kiireen ja stressin keskellä heräsin siihen, miten kamalalta mun peilikuva näyttää...Nyt tavoitteena on 1) päästä seiskalla alkaviin lukuihin ja 2) mahtua vanhoihin farkkuihin - ei pitäisi olla liikaa vaadittu. Tarvitaan vaan vähän sitä kuuluisaa itsekuria. Kalorit pyrin pitämään 1000-1500 kieppeillä, lasken ja merkkaan ylös kaiken mitä syön.


 Pahoittelen huonoa tekstiä ja asettelua, tabilla on hankala kirjoittaa...

Alamäkeä

Eipä oo tässä oikein ollut mitään mistä kirjoittaa...

Oon sekoillu, mättäny, syönyt, juonut, mättänyt, säätänyt, juonut,  syönyt ja mättänyt. Tehny virheitä virheen perään.

Lujaa mennään alamäkeä.

Paino on ???

Vaa'alle meno tuntuu ylivoimaiselta. Jo se, miten kehnosti vaatteet sopii päälle, kertoo kaiken. Syksy pelottaa, mistä mä revin rahat uusiin kelvollisiin vaatteisiin? Miten mun pää kestää jo ennestään suuren vaatekoon kasvun? Miten mä kestän katsoa itseäni peilistä?

Mulla on niin huono olla, henkisesti ja fyysisesti.

Mä en jaksa opiskella, en tehdä mitään, en siivota, en käydä salilla, en olla sosiaalinen... Harjoittelu alkaa syyskuun alussa, eli lomaa olisi vielä hiukan jäljellä. Pitäisi löytää voimia ja motivaatiota tehdä täyskäännös. Tai yrittää ottaa edes pieniä edistysaskelia oikeeseen suuntaan.

Mä en osaa puhua tästä muille. Seurassa iso hymy naamalle ja läppää kehiin, niin kulissit pysyy hienosti kasassa.

Osaisipa vielä kontrolloida syömisiään kuten yläaste-lukio-ikäisenä. Silloin ei ollut temppu eikä mikään elää alle 1000 kalorilla päivässä. Ja laihtua. Antaisin mitä vaan, jos saisin sen aikaisen kroppani takaisin. Nyt yli 20kg painavampana arvostaisin sitä enemmän, enkä lähtis tälle tielle...

Blaablaablaa

Paino 81 pistejotain kiloa.

Pari kiloa melkeinpä lähtenyt, mikä on ihan jees, huomioiden sen, että oon yrittäny vähän rennommin aloittaa tätä kilojen karistelua ja kaverin valmistujaiset meni kosteissa merkeissä.

Salilla on tullut käytyä 1-4 neljä kertaa viikossa, ihan ehtimisen ja oman jaksamisen puitteissa. Jos ei olla ehditty salille, oon yrittäny lenkkeillä vähän korvaamaan missattua punttijumppaa. Ja oon rakastunu salilla uudestaan spinning-tunteihin, ihanaa rääkkiä<3

Ruokapuolen kanssa onkin sitten... Yritän syödä aikuisten oikeesti terveellisesti ja pitää kalorien pudottelun maltillisena. Yritän saada riittävästi proteiinia ja syödä vähintään sen puoli kiloa kasviksia päivässä. Yritän pysyä erossa herkuista ja liiasta alkoholista. Yritän olla ahmimatta.

Ja oon mielestäni onnistunutkin ihan hyvin :)

Kalorit pyörii niinkin hurjissa lukemissa kuin 1400-1800 !

Aktiivisuusranneke/sykemittari näyttää mun arkikulutuksen olevan jotain 2000-2200 kcal luokkaa, ja kovina salipäivinä vieläkin enemmän. Eli ruokapuolella pysytään maltillisilla miinuksilla. Ja näillä isommilla kaloreilla syödessä pystyn välttämään suurimmat ahmimishimot.

Mun pitääkin tässä pikkuhiljaa laihtuessa opetella sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä ja pois kaikki-heti-mulle-nyt-asenteesta, kun ne kilot ei ihan yhdessä-kahdessa yössä katoa. Pitkäjänteisyys on päivän sana :)

Toivoisin, että syyskuun alkuun mennessä paino olisi jo 7 alkavissa luvuissa. 

Tää on nyt vähän tällanen tynkäpostaus, kun ei oikein kuulu mitään uutta. Tsempit kaikille ja kuulumisiin! :) 

Oikeasti nyt

Paino 83,0 kiloa.

Mitat otettu.

Before-kuvat otettu.

Tänään hakemaan kaverin kanssa salijäsenyys ja tekemään eka punttijumppa varmaan kolmeen kuukauteen.

Tästä se lähtee.

Tällä kertaa mä oikeasti onnistun.

Itsekuriton.

Nyt ei oikein ole kirjoittaminen sujunut. 

Oon tässä lähiaikoina tuntenu itteni lähinnä vain huonoksi ja epäonnistuneeksi. 
Laiskaksi ja saamattomaksi. 
Itsekurittomaksi läskiksi.

Se ruokapäiväkirjan pitäminenkin on vähän jäänyt.

Vähän on jäänyt myös mun tsemppi ja motivaatiokin... mistä voisikin vaan taikoa lisää kuria itselleen? Tahtoa on, mutta totautus kusee, pahasti.

Paino oli maanantaina 83 kiloa.

BMI 26,2 - lievä lihavuus.

Painoa siis tällähetkellä eniten I K I N Ä.

Hyi.

Hävettää.

Maanantaina haetaan kaverin kanssa vihdoin salikortit. Jos edes kunnostautuisi liikunnan saralla...

Oon koittanu lisätä "oikean ruuan" syömistä ja sen kaloreita, jos mättöhimot pienenisi. Enpä vielä oo huomannu suurta vaikutusta, mutta annan muutaman päivää tällekin kokeilulle aikaa.

Onneksi on sentään tuo poikaystävä. Sen ollessa kotona en kehtaa syödä ihan jatkuvasti, enkä pitää hillittömiä mättöjä. 

Oon miettiny, psytyisinkö ikinä elämään (=syömään) normaalisti. Ilman, että tunnen huonoa omaatuntoa joka suupalasta. Ilman mättöjä. Ilman ahdistusta. Ilman paastoilua. Ilman tarkkaa kalorien laskemista. Ilman syyllisyyttä. Ilman inhoa itseäni kohtaan.

Tämän painoisena - rehellisesti sanottuna en. En sitten tiedä toisiko laihuus mukanaan onnen? Mutta ainakin vaatteet mahtuisi taas päälle ja peilikuva muuttuisi siedettävämpään suuntaan.

Asialle pitää tehdä jotain.

Pitäisi varmaan kaivaa Jutan Superdieetin ohjeet laatikon pohjalta ja yrittää mukailla niitä omaan suuhun sopivaksi. Olisihan tuossa SDssä vähän enemmän kaloreita, mutta laadukkaampaa ruokaa, sekä myös liikuntaa... Tuloksia ehkä tulisi hitaammin, mutta oon niin epätoivonen et kelpaisi myös sekin.

Oon taas ihan umpikujassa ja pää hajalla.

Höpöhöpöä

Aamupaino 81,5 kg.

Tänään olen syönyt:

- aamupala: ruispuuroa, mustikoita, mehukeittoa
- lounas: 2 kananmunaa, skyr vihreä omena
- päivällinen: italianpataa, grillijuustoa, kirsikkatomaatteja
- iltapala: skyr mustikka

Yhteensä n. 1015 kcal.

Homma luistaa, toivottavasti viikonloppu sujuu samaan malliin, perjantain tyttöjen illasta ja lauantain yksinolosta huolimatta.

Mulle suurimpia sudenkuoppia dieetin yllpäitämisessä on just noi kosteat ja herkuilla höystetyt bileillat sekä yksin olo.

Baareilua oon vähentäny nyt kesällä ihan huomattavasti, aiemmin oon käyny lähes poikkeuksetta kerran tai parikin viikossa, etenkin nyt keväällä tuntuu että aina oli jotkut kissanristiäiset, joihin oli pakko osallistua. Ja kun juodaan niin juodaan kunnolla, mieluummin överit ku vajarit, jotta ei mene "hukkaan" koko reissu. Järki hoi... Nyt oon viimeks ollu baarissa juhannuksena, ja silloinkin aika rauhallisesti liikenteessä.

Ja noi yksin olot... On se kumma kun aikuinen ihminen ei kestä olla yksin, ilman että pitää tuhota kaappien sisältö; sipsipussi, karkkia, paketti jäätelöä, levy suklaata, pizzaa... you name it, mä syön sen. Ei mulla normi arkipäivinä iske tällaisia himomättöjä, vaikka Poikaystävä onkin päivät töissä (no joo, ehkä välillä, vähän, mutta harvoin kuitenkin!). Tavallisesti nää iskee kun Poikaystävä lähtee pidemmäksi aikaa pois, esim. viikonlopuksi kyläilemään sukulaisillaan tai lähtee viihteelle kavereidensa kanssa. Joo oon tyhmä ja ahdistunut ja kaikkea, mutta ruoka ilmeisesti paikkaa sitä "tyhjiöö" minkä yksinolo tuottaa, ja turruttaa sitä pelkoo, et jään oikeesti YKSIN. Miten niin naurettava lähimmäisriippuvuus-menettämisen pelko-ongelma? >:D En osaa selittää tätä sen paremmin, mut kuitenki.

Mut oon yrittäny tosissani työstää näit ongelmia, etenki nyt ku alan oikeesti tiedostaa nää. Ehkä mä voisinkin nauttia illasta baanalla vähän vähemmillä juomisilla, ehkä ilman niitä baarin jälkeen haettavia mättöjä ja darran vaatimia lohtusafkoja. Ehkä mä voisin opetella kestämään yksinoloa. Ehkä...

Ehkä mun itsevarmuus ja olo kohenee kun peilikuva alkaa taas näyttää miellyttävämmältä.

Uudet tuulet

Paino 81,8 kiloa.

Alaspäin ollaan tultu 800 gramman verran siitä, mitä paino vielä perjantaina ennen viikonloppua oli. Suunta on siis oikea, vaikka vaa'an lukema onkin vielä liian iso.

Pahin turvotus alkaa kadota, ja uskaltauduin ostamaan kavereiden häitä varten uuden mekonkin. Kunhan jatkan tiukasti mun "ruokavaliolla", niin kai mä kehtaan pukeutuakin siihen. Häihin on aikaa enää vajaa pari viikkoa, joten ihmeitä mä en odottele, mutta turvotuksesta kun pääsisi niin sekin jo parantaisi oloa.

Niin mikä mun "ruokavalio" nyt sitten oikein on?

Periaatteessa yritän syödä ihan normaaleja kotiruokia, mutta painottaen proteiineja, kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Hiilareita maltillisesti. Ja kalorit melko alhaalla, suurin piirtein tonnissa. Yli 1200 ei saisi mennä.

Ruokapäiväkirja ti 7.7.

- aamupala: neljän viljan puuro, mustikoita, mehukeittoa
- lounas: kananmuna, 3 pientä hapankorppua, oivariinia
- välipala: mansikoita
- päivällinen: makaronilaatikkoa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, raejuustoa
- iltapala: smoothie: rahkajogurtti, mansikkaa, ananasta, banaania, mehukeittoa, hunajaa

yhteensä n. 1040 kcal

Ruokapäiväkirja ke 8.7.

- aamupala: smoothie: rahkajogurtti, mansikkaa, ananasta, banaania, mehukeittoa, hunajaa
- lounas: kaksi kananmunaa
- päivällinen: makaronilaatikkoa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, raejuustoa
- iltapala: smoothie, samanlainen kuin aamulla

yhteensä n. 1155 kcal

Tätä about tonnin linjaa yritän pitää kaverien häihin asti, ainakin.

Vielä kun saisi lisättyä liikuntaa ja hankittua sen salikortin, niin kaikki alkaisi olla melko hyvin.

Positiivisin mielin eteenpäin, nyt tuntuu pitkästä aikaa sitä, että mä vielä onnistun! :)

Ahdistusmättö

Taaskaan en tiedä mitä kirjottelisin.

Hiljaiseloa vietellään, niin blogissa kuin kotonakin.

Ahdistaa vaihteeksi ihan helvetisti.

Ahdistaa olla kesätyötön, ahdistaa olla rahaton.

Ahdistaa "elää poikaystävän siivellä". Ahdistaa ettei sossusta kuulu mitään, vaikka lähettelen liitteenliitteenliitteitä, jotta saatais poikaystävän kanssa pakolliset laskut ja menot ja ruuat edes maksettua. Vanhemmilta en kehtaa jatkuvasti pyytää rahaa.

Ahdistaa olla vaan kotona neljän seinän sisällä. Ei tule kauheasti lähdettyä päivisin minnekään, kun poikaystävä on päivät töissä ja iltaisin väsynyt, kavereita mulla ei juurikaan ole ja ne vähäisetkin on myös töissä, eikä vapaa-ajalla kauheasti pysty tekemään mitään, mihin vaadittaisiin rahaa... terassit, kahvittelut, jätskillä käymiset, shoppailut, reissailuista tai festareista puhumattakaan on tänä kesänä turha edes haaveilla.

Ahdistaa, etten saa opparia etenemään. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksaisi tehdä, eikä vaan saa otettua itseään niskasta kiinni ja lähdettyä a) hankkimaan kirjastokortti, b) lainaamaan materiaalia tai c) kirjoittamaan mitään. Papereitakin pitäisi lähetellä ties minne...

Hain äsken kaupasta kassillisen herkkuja. Mättöä. Tämän viikonlopun poikaystävä on isänsä luona, joten voin syöpötellä rauhassa. Mä oon yrittäny pitää tiukempaa linjaa, päästä siedettävämpään kuntoon kaverien häitä varten, päästä edes turvotuksesta eroon. Ehei, ei onnistu, tietenkään. Päässä napsahtaa ja visa vinkuu lähikaupan kassalla, liukuhihnalla siirtyy eteenpäin sipsejä, dippiä, mansikoita, suklaata, pakastepizza... Ja kotona odottaa paketti jäätelöä, keksejä, colalightia, karkkia, lisää suklaata, leipää, juustoa, hapankorppuja... Valinnanvaraa löytyy.

Nyt vaan odotan, et saan koiran ulkoilutettua, käytyä saunassa ja sitten voin "vähän herkutella".

Täyttää tyhjiön ruualla?

En oikeen tiedä mitä pitäis ajatella. Tai tehdä.

Ahdistaa.

Läskisuo

Syvällä läskisuossa.

Siellä mä olen piilotellut ja masistellut.

Paino varmasti huitelee taivaissa, vaakaa päin en uskalla edes vilkuilla. Tästä mahamakkaran kasvusta voi jo päätellä oleellisen...

Kesäloma. Vettä sataa tai keli on muuten vaan kurja. Päivät kuluu nukkuen, netflixiä tuijottaen, syöden, mättäen...

Jos nyt jotain hyvääkin pitää kertoa, niin meille on kesän alussa muuttanut ihana pieni hauvavauva <3 Päiviin sisältyy siis pennun leikittämistä ja lukemattomia pissareissuja pihalle. Vielä ei lenkkeilystä voi kuin haaveilla, mutta ehkä myöhemmin pennusta on kunnon lenkkikaveriksikin :)

Kaverin häihin alkaa olla aikaa jäljellä enää muutama viikko. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä. Mekkoa juhliin mulla ei vielä ole, ja koko ajatus sovittamisesta ja etsinnästä ahdistaa, häissä sen päällä pitämisestä puhumattakaan...

Motivoivaa maanantaita, uusia alkuja ja hyviä valintoja kaikille! 

Ehkä?

Karkkia.

Sipsipussi. Enemmänkin olisi mennyt.

5 suklaamuffinsia. 
Itsetehtyä rieskapohjaista pizzaa, jauheliha-tuplajuusto.

Useampi näkkileipä, voita, juusto, leikkelettä.
Jäätelöä.

.

.

.

Paljon.

Ja nämäkin tässä ihan vaan muutaman tunnin sisällä.

Yksin. Salaa.

Voinko mä nyt jo ääneen myöntää, että mulla on ongelmia. 

Ruuan kanssa. Syömisessä. Syömisen kontrolloinnissa. Tunnesyömisessä. Syömättömyydessä. Ruuan määrissä.

Ahmimishäiriö.

Kuulostaa omaan korvaan pahalta, häpeälliseltä. Ällöttävä läski mättää suuhunsa esim. kaiken mikä eteen tulee. Vatsa turpoaa ja olo huononee joka suupalalla, mutta jokin saa vaan syömään lisää ja lisää. Ikään kuin pää yrittäisi paikata jotain mustaa aukkoa ruualla. Olo on tyhjä, vaikka maha olisi kuinka täysi. Session jälkeen tai sessioiden välillä, tunnen häpeää ja toivottomuutta. Tunnen epäonnistuneeni. Hävettää. Päivittäin mietin oksentamista, mutta en kykene. En. Vielä. Enhän? 

Ulospäin ei kukaan sitä huomaa. Vähän on tyttö päässyt pyöristymään, mutta normaalin rajamailla mennään vielä. Paha olo peittyy huumoriin ja sarkasmiin, biletykseen ja nollaamiseen, asioiden mitätöimiseen ja väistelemiseen. Itsetunto on hyvinkin miinuksella, stressi- ja ahdistuskerroin ovat taas valtavat. Hävettää. Enkä todellakaan osaisi puhua tästä kenellekään, eihän mua otettaisi tosissaan.

"Mila me tykätään niin paljon hyvästä ruuasta ja juhlia, ei meillä ainakaan voisi olla syömishäiriötä!"  

Syömishäiriö. 

Sitäkö tää on? Jos niin, niin siinäkin sitten olen epäonnistunut. Syömishäiriöinen = laiha, anoreksia = itsekuri, kontrolli, eikö vain? Siten ainakin suurin osa ajattelee. Laihuus on ihailtavaa, pullukat on itsekurittomia luusereita. Mä en pysty edes onnistumaan missään. Huono syömishäiriöinen. Läski. 

Hävettää kirjoittaakin tätä.

Itkuja

Ne hetket, kun ei vaan jaksais.

Itkettää ja väsyyttää. Ahdistaa. Kaikki huolet ja kiireet kaatuu päälle.

Paino.

Ihan liian suuri. Muuttokiireiden ja turhien pippaloiden takia syömiset menneet ihan huolella päin sitä itseään. Iltaisin on myös kiva lohduttautua herkuilla, kun päivä on muuten vaan ollut huono, olo väsynyt, tai jokin muu loistava tekosyy X.

Raha.

Ei ole. Eikä ole tulossakaan. Kesätöitä ei löydy hakemisesta huolimatta, sossun toimeentulotukipapereiden täyttely kaikkine tulostettavine ja hankittavine liitteineen tuntuu ylivoimaiselta. Ehkä mä makaan koko kesän yksin kotona, kun ei ole varaa lähteä minnekään. Olettaen myös voivani elää poikaystävän siivellä. Vituttaa olla persaukinen opiskelija.

Muutto.

Kiire, sekasorto, tavarat väärässä kaupungissa, kaiken mahdollisen hankaluus. En suosittele kenellekään muuttoa ensin 100km päähän ja neljän vuoden päästä takaisin. Tavaramäärä viisinkertaistaa (vähintään) itsensä. Ja hamstraajaluonne kun on, niin mistään ei raaskisi luopua... Rahanmeno on myös aina jees...

Parisuhde.

Laimeaa. Stressaa. Ikävä. Ahdistaa. Pelottaa. Rakastan. Liikaa. Kelpaanko?

Kaikki.

Ahdistus.

Viikonloppuhan meni ihan huolella vituiksi, taas vaihteeksi.

Se niistä hyvistä lupauksista.

Sunnuntaina yritin vähän saada ryhtiliikettä aikaiseksi, mutta tänään tuntuu että pudotaan syöksykierrettä ihan kunnon vauhdilla. Päivä ei ehdi olla puolessakaan välissä, kun mun tekee mieli ekaa kertaa pillahtaa itkuun, ja lohduttaudunkin ah-niin-järkevästi suklaalla... Hyvä minä!

Oon jo tunnin ollut kotona, salivaatteet päällä, ja arvon yhä päässäni lähtisinkö treenaamaan vai en. Ei ole ollenkaan fiilistä, ei jaksaisi. Toki usein kun salille asti pääsisi ja vaan alkaisi treenaamaan, niin mieli kohenisi ja olo paranisi, näin ainakin monet sanoo.

Tai sitten ei. Usein kun lähden puoliväsyksissä ja kiinnostus nollassa salille, tekee mieli sielläkin vaan pillahtaa itkuun. Mikään ei suju, painot ei oikein nouse eikä treenissä ole päätä eikä häntää. Satunnaista räpeltämistä siellä täällä. Ja treenin jälkeen mieli ei ole kovinkaan korkealla, ennemminkin olen kiukkuinen ja/tai turhautunut.

Vaikka ainut huono treenihän on se tekemätön treeni...

Nytkin itkettää.

Väsyttää.

Ahdistaa.

Stressaa.

Eikä mulla ole oikein ketään, kelle tästä(kään) puhuisi. Poikaystävä ei ymmärrä, sen mielestä salitreeni on parasta mitä maa päällään kantaa. Sille jaksaminen, sali, koulu, oma kroppa, syöminen, kaverit, raha, elämä, kaikki on ihan helppoa, tasapainoista, eikä stressinaiheuttajia.

Eikä mulla oikeestaan oo kunnon kavereita, joille uskaltaisi sanoa, että nyt ahdistaa. Mun rooli on olla porukassa sarkistinen, hauska, huoleton, se joka tykkää pitää hauskaa, käydä baarissa, juhlia ja juoda alkoholia reippaalla kädellä, se joka tykkää syödä hyvin, se jolla ei ole ongelmia itsensä kanssa.

Enkä mä osaa irrottaa tästä roolista - en kertoa kuinka rikki mä oon, kuinka häpeän itseäni joka kerta kun katson peiliin, kuinka paljon mä pelkään kaikkea, kuinka paljon mua ahdistaa kaikki tai kuinka vaikeaa syöminen ja sen hallinta mulle on.

"Ei sulla mila ainakaan mitään syömishäiriötä voisi olla, 

ku sähän tykkäät hyvästä ruuasta nii paljo."

Niin kai sitten.

Chasing the sun

79,5 kg.

Maanantaina se oli mättöviikonlopun jälkeen 81,1 kg. Eli -1,6 kg muutamassa päivässä, kun olen keventänyt ja säännöllistänyt ruokailuja, ja käynyt taas ahkerammin salilla.

Ehkä (toivottavasti) paino olisi loppuviikosta vielä hiukan vähemmän...?

Salilla oon käynyt nyt maanantaina, tiistaina, torstaina ja tänään. Huomenna ainakin pidempi kävelylenkki, mahdollisesti myös sali. Sunnuntainakin sali, etenkin jos lauantaina en menekään.

Tuntuu kummalliselta, että liikun nykyisin paljon enemmän kuin ennen. 

Ja silti olen isoimmillani. 

Nytkin pyrin käymään salilla vähintään kolmisen kertaa viikossa, mutta usein käyn silti viisi tai kuusikin kertaa.

Syömiset tässä vaan kusee. 

Viikot saattaa useimmiten sujua hyvin, syön suunnitelmien mukaan ja teen terveellisempiä valintoja. Painokin osoittaa laskemisen merkkejä... Ja sitten tulee viikonloppu. Usein ajaudun poikaystävän myötä syömään herkkuja, lähtemään viihteelle kera alkoholin, ja siitä seuraakin krapula ja darramätöt, koska kohtuus = nevahööd.

Usein mun syömiset kusahtaa myös siihen, että lähdetään viikonlopuksi kyläilemään, esimerkiksi poikaystävän äidin luo, tai mun porukoille. Tuntuu, ettei "lomalla" pysty syömään järkevästi, kun joku muu tekee ruuat ja ostaa ruuat jääkaappiin. Joko siellä ei ole sitä, mihin oon tottunut, tai sit päässä vaan napsahtaa, eikä kykene tekee fiksuja valintoja. Ja nää vierailut yleensä sisältää myös niiden kavereiden näkemistä, joita näkee harvemmin = luvassa viihteellä käymistä, herkkuja, alkoholia...

Nyt oonki päättäny yrittää pysyä mahdollisimman paljon ilman alkoholia.

Ikävän usein alkoholi vaan sisältyy niin moniin pippaloihin ja juhlapäiviin... Harmittavan usein ei jaksa olla se porukan ainut selvä, vaikka ilman alkoholiakin voi olla hauskaa... tai näin ainakin oon kuullut ;) Mutta yritetään, ainakin vähentää reippaasti!

Detox-kokeilu

Olo on epätoivoinen, ahdistunut, väsynyt, itkuinen.

Paleltaa.

Mä antaisin mitä tahansa, jotta saisin takaisin sen itsekurin, jonka kanssa mä sain pari vuotta sitten pudotettua sen kymmenen kiloa. 

Miten mä olenkaan onnistunut pilaamaan sen urakan? Syömään ne kilot takaisin, korkojen kera vieläpä!

Mä inhotan itseäni.

Peilikuvassa ei näy enää mä.

Enhän mä voi näyttää tolta?

Aloitin eilen detox-puhdistuskuurin. Kaappeja tutkiessani löysin Yves-Rocherilta tilaamani setin, johon kuuluu detox-juoma, kuorinta-aine ja kiinteyttävä vartalogeeli. Extempore detox-kuuri päälle siis. Ja tää tulikin ihan hyvään saumaan, kun kymmenen päivän kuuri loppuu sopivasti hiukan ennen vappua - jos vaikka onnistuisi vähän edes laihtumaan siihen mennessä.

Motivaatio on ainakin tällä hetkellä korkealla. Kesään on enää n. 7 viikkoa, tulee kiire jos aion näyttää edes siedettävältä kesällä. Tai mahtua mihinkään vaatteisiini... Vähän motivoi myös raha, tai sen hukkaan heittäminen, jos nyt pilaan tän detox-kuurin.

Detoxin aikana pyrin liikkumaan vähintään neljästi viikossa, syömään mahdollisimman puhtaasti, vältellen höttöhiilareita ja herkkuja. Vähennän myös light-limujen käyttöä - juon mieluummin ihan vaan vettä. Alkoholiin en koske. Päivittäiset kalorit pyörivät varmaan siinä 1000-1500 paikkeilla. Paljonhan tuo on, mutta yritän näin välttää turhat ahmintahimot...

Alkupainon ja mitat otin tänään, eilen kun keksin tän kuurin aloittamisen vasta puolilta päivin.
Katsotaan, jos (kun) muutosta tulee, niin päivittelen tännekin :)

Breathe

Väsyttää taas vaihteeksi ihan hirveästi.

Tuntuu ihan kauhean vaikealta päästä palailemaan "normaaliin" arkirytmiin: suunniteltujen syömisten, liikunnan tai edes unirytmin takaisin palauttaminen tuntuu raskaalta. Ahdistaa kaikki. Mitään ei oikein saa aikaiseksi. Helpompaa on vaan syödä huonosti ja hautautua peiton alle sohvannurkkaan. Ja syödä. Paljon. Ja vielä vähän lisää...

Tekisi mieli itkeä.

Turvottaakin ihan valtavasti.

Pääsiäinenkin meni ylläripylläri ihan mämmiksi (hehe). Ruokaa, herkkuja, alkoholia, ruokaa, mättöä, alkoholia, ruokaa... Eilen Poikaystävä halusi opintotukien kunniaksi ulos syömään siipiä ja mozzarellatikkuja, tänään vuorossa luokkakaverien kanssa ravintolareissu.

Mun pää ei kestä tällaista sosiaalista pakkosyömistä (ja juomista).

Toisaalta, vielä kamalampaa olisi jäädä erakoitumaan kotiin. Kotiin jäämisessä vaarana on myös ahdistusmätöt...

Ei ole helppoa olla näin vaikea.

Pian voi onneksi taas luistaa ravintolailloista ja baarireissuista rahojen loppumisen varjolla...

Over & over

Päässä lyö ihan tyhjää.

Paino heittelehtii kuin vuoristoradassa, ylöspäin on taas menty...
Seuraavaksi pakko päästä piiiitkään alamäkeen!

Syömiset menneet niin ja näin, kalorit pyörineet jopa 1500 tietämillä. Pitkät koulupäivät verottaa jaksamista, ja tulee syötyä ihan liikaa... Aamupala on pakko syödä, että kestän koulussa, samoin jotain lounaalla.

 Ja meidän koulun ruokalassa on yleensä melko surkeat vaihtoehdot (etenkin kun olen vielä näin nirso...). Pari vaihtoehtoa eri lämpimiä ruokia, kasvisvaihtoehto, keitto, salaatti tai täytetty patonki. Juu kuulostaa hyvältä ja laajalta, mutta ei... Yleensä ne hyvät ruuat ja vaihtoehdot on aina samaan aikaan, ja niitä huonompia sitten yhdessä vielä kamalampien kanssa... Valivali halpaa lounasta, kelpais varmaa kenelle tahansa normaalille...

Kunpa alkaisi jo kesäloma. 

Kesätöistä ei tietoakaan, hakemisesta huolimatta.

 Silloin tällöin tulee ilmoituksia "Valitettavasti valintamme ei juuri tällä kertaa osunut sinuun, kiitos kiinnostuksesta plaaplaaplaa..." Kesäloma menee todennäköisesti sitten lusmuillessa ja penniä venyttäen. Sinänsä hyvä, eipä ole varaa ylimääräiseen ruokaan... Kunhan vaan salimaksun saisi jostain maksettua. Sitten voikin keskittyä koko kesän omaan napaan ja laihduttamiseen.

Itkettää jatkuvasti. Väsyttää. Ahdistaa. Kiukuttaa. Äksyilen.

Mikään ei oikein suju, eikä jaksaisi enää keskittyä kunnolla. Päässä pyörii paljolti ruoka, kalorit, ruoka, liikunta, ruoka...

Pääsiäisviikonloppuna lähdetään Poikaystävän äidin luo pariksi yöksi, samoin mun vanhempien luo pariksi yöksi. Luvassa on siis ruokaa, alkoholia, houkutuksia, ratkeamisia, ahdistusta, huonoa omaatuntoa ja muuta mukavaa.

Piti tällä reissulla nähdä hyvää kaveriakin, kun oltiin puhuttu, että nyt nähtäisiin kun oon taas pitkästä aikaa samalla paikkakunnalla. Just joo. Nyt sillä on sitten sovittu muuta, katotaan nyt ehditäänkö nähdä... Vituttaa tämäkin, tunnenpa itseni taas tärkeäksi. Pitää varmaan roikuskella Poikaystävän ja sen kavereiden seurassa, jos (ja kun) ne viihteelle lähtevät. Vaihtoehtona ei ole jäädä kahden Poikaystävän (ihan kivan) äidin kanssa (ja jääkaapin...), ei kauheasti sen seura jaksaisi innostaa...

Mitenkä vaan pystyisi välttämään alkoholin (kalorit), ilman että saisi tylsän ihmisen leiman otsaansa?

Wasted

Juupa juu, itsepetostahan se on tuollainen ajattelu, että "leivon tässä vähän ja syötän herkut kavereille, itse sitten vaan maistelen korkeintaan..."

Vituiksi meni tämäkin viikonloppu.

Kumpanakin iltana, perjantaina ja lauantaina, alkoholia, herkkuja, leivoksia, sipsiä, poppareita, karkkia, suklaata, keksejä, you name it... Perjantaina baarin jälkeen kebabmättö ja lauantaina hesepullaa... Darrasafkoista puhumattakaan!

Että kurkusta alas vaan nekin vähäiset laihdutustulokset.

Olihan mulla hetken kivaa, seura oli hyvää ja oli ihana lähteä ulos tuulettumaan... Mutta näin jälkeenpäin harmittaa, eikä se kaikki hauskuus kuitenkaan tainnut olla näiden kaikkien alas menneiden kalorien arvoista.

En tiedä uskallanko huomenna pitää punnitusta tai ottaa uusia mittoja, vaikka näin suunnittelinkin vielä alkuviikosta... En tiedä uskallanko tiistainakaan...

Tänään jo koitin vähän kevennellä syömisiä, kalorit pyörinee siellä 1500-1700 suunnilla, en ole edes  laskenut tarkkaan?
Vähän niin kuin normaaleilla ihmisillä? Miten paljon normaalit ihmiset edes syö? Ja mitä ne syö?

Turvottaa ja ahdistaa. 

Farkut puristaa ja mahamakkarat löllyy.

Mun pää ei kestä tätä mun kokoa.

Tavoitepalkintoja

Paino tiistaina aamulla jo 78,5 kg.

Ajattelin lisätä tähän laihdutustouhuun lisämotivaattoreita, eli tavoitepainon saavutettua olisi aina luvassa jotain kivaa, joku palkinto :)

Alustavasti ajattelin näin:

77,X kg - Kaapissa odottaa uudet mustat farkut

75,X kg - Salilegginsit, uusia treenitoppeja

73,X kg - Aktiivisuusranneke tai muu vastaava

70,X kg - Uudet treenikengät

68,X kg - Uudet bikinit

65,X kg - Tatuointi

.
.
.

Kunpa nyt vaan pysyisi ruodussa.

Huomenna tulossa kaveri kylään kahvittelemaan, ja ihanana emäntänä ajattelin illalla loihtia kahvipöytään suklaamuffinsseja... Ostin myös kaupasta tarjottavaksi keksejä ja suolapähkinöitä... Kun vaan ei menisi kaikki omaan suuhun... Saan maistella, mutta vain vähän! Ja päivän muut syömiset täysin minimiin.