Alamäkeä

Eipä oo tässä oikein ollut mitään mistä kirjoittaa...

Oon sekoillu, mättäny, syönyt, juonut, mättänyt, säätänyt, juonut,  syönyt ja mättänyt. Tehny virheitä virheen perään.

Lujaa mennään alamäkeä.

Paino on ???

Vaa'alle meno tuntuu ylivoimaiselta. Jo se, miten kehnosti vaatteet sopii päälle, kertoo kaiken. Syksy pelottaa, mistä mä revin rahat uusiin kelvollisiin vaatteisiin? Miten mun pää kestää jo ennestään suuren vaatekoon kasvun? Miten mä kestän katsoa itseäni peilistä?

Mulla on niin huono olla, henkisesti ja fyysisesti.

Mä en jaksa opiskella, en tehdä mitään, en siivota, en käydä salilla, en olla sosiaalinen... Harjoittelu alkaa syyskuun alussa, eli lomaa olisi vielä hiukan jäljellä. Pitäisi löytää voimia ja motivaatiota tehdä täyskäännös. Tai yrittää ottaa edes pieniä edistysaskelia oikeeseen suuntaan.

Mä en osaa puhua tästä muille. Seurassa iso hymy naamalle ja läppää kehiin, niin kulissit pysyy hienosti kasassa.

Osaisipa vielä kontrolloida syömisiään kuten yläaste-lukio-ikäisenä. Silloin ei ollut temppu eikä mikään elää alle 1000 kalorilla päivässä. Ja laihtua. Antaisin mitä vaan, jos saisin sen aikaisen kroppani takaisin. Nyt yli 20kg painavampana arvostaisin sitä enemmän, enkä lähtis tälle tielle...