Kriisit

Syysloma on nyt lomailtu, ja kotiin arjen pariin palailtu. Tuliaisena lomalta ainakin törkeä turvotus, vaa'alle en ole uskaltautunut vielä... Enkä siis lomaillut missään hienosti ulkomailla, ihan vaan vanhempien ja kavereiden luona.

Ruokaa, alkoholia, ruokaa, löysäilyä, alkoholia, mättöjä, ruokaa, löhöilyä, ruokaa... Tarvitseeko edes enempää loman sisällöstä sanoa?

Pohdin tänään hyppytunnilla, kuinka sekaisin olenkaan saanut aineenvaihduntani. Miten en enää vain laihdukaan lisäämällä liikuntaa ja syömällä sen 1000-1500 kaloria, joskus jopa alle. Miten mun kroppa pitääkin kiinni tästä valtavasta kilomäärästään...

Olenko ihan vaan yksinkertaisesti jojoilemalla voinut pilata aineenvaihduntani? 

Enkä todellakaan tiedä mitä tehdä.

Stressikään ei varmasti paranna asiaa. Stressaa koulutyöt, stressaa laihdutus, ahdistaa oma ulkonäkö, ahdistaa käytännössä kaikki mahdollinen. Ja ahdistukseenhan auttaa tunnetusti syöminen, herkuttelu ja mättäminen. You name it.

Jos olisin järkevä, niin alkaisin kai vain syödä sen  noin 2000 kaloria päivässä, terveellistä normaalia ruokaa, normaaleja annoksia, tasaisin väliajoin. Tasaisin energiansaantia. Liikkuisin silloin tällöin hyvän olon vuoksi. unohtaisin tän stressin laihdutuksesta ja laihtumattomuudesta. Nukkuisin kunnon yöunia. Hoitaisin kouluhommat pois ja lopettaisin kaiken turhan murehtimisen. Ehkä se ei haittaisi, että paino on mitä on, ehkä mä voisin opetella tykkäämään itsestäni ihan vaan näin. 

Ehkä.

Kunpa se olisikin noin helppoa...

Säälittävää.

Hanki nyt jo joku itsekuri.

Kuvavaroitus!

Paino viikonlopun "lomareissun" jäljiltä noussut, 79,0 kiloa.

Huomenna aamulla salille, 

Tänään en "ehdi", pakko yrittää lukea tenttiin ja tehdä yksi koulutyö pois alta.

Tosin tenttiin lukemista vältellessäni innostuin tekemään kunnon kollaasit mun "kehityksestä". Tosin se kehitys kulkee vaan surullisempaan ja huonompaan suuntaan, kuten kuvista näkyy.  Vähän masentaa katsoa näitäkin kuvia, mutta olkoot tulevaa before-after kuvien materiaalia!

Tämä kuva tänään otettu... Tässä tosiaan viime kesän (2013) maastokuosiset shortsit (kokoa 40), nyt ne hiukan jo kiristää, mutta ei niin pahasti etteikö voisi käyttää (tosin jos vaan kehtaisi - en todellakaan...). Hyvin huomaa kohdat jotka kaipaa paranneltavaa: massiivinen hyppyripersaus, jenkkikset, pömppis ja reidet nyt ainakin.

Tässä myös tänään kokeillut, viime kesäiset farkkushortsit (kokoa 40), ei oikeen istu... Puristaa kiristää ahdistaa. Kamalaa katsottavaa. Nämä on mun ensimmäiset tavoite housut. Kun mä mahdun taas niihin ihan "nätisti", niin ehkä kehtaan ostaa itselleni palkinnoksi uudet farkut :)

Hienoja sensurointeja eikös? Sori :D Tässä vähän kuvamateriaalia siltä ajalta, kun olin hieman pienempi. Tyytyväinen en ollut edes laihimmissa kuvissani, jotenkin kamala nyt ajatella, että kelpaisi epäröimättä tuo 2009-2010 vuosien kroppa, painoa varmaan joku 65 kiloa tai sinne päin, shortsien koko 38. Miksen mä silloin nauttinut itsestäni? 

2011 alkoi jo hiukan alkoholi tulla kuvioihin baareilun kasvamisen myötä, joten samalla kasvoi myös elopaino, reidet, perse... Vaatekoko jo 40, ja paino suunnilleen 70 kiloa? Ja tuosta onkin ollut suunta valitettavasti vain ylöspäin...

2008-2009 oli varmaan aikaa, jolloin mun ensimmäiset "huonot" ajatukset olivat jo kunnolla tulleet pintaan. Yläasteen lopussa pyörin eri foorumeilla, opettelin kaloreiden laskemista ja ensimmäistä kertaa ikinä tietoisesti pyrin laihtumaan rippikoulua ja myöhemmin lukion alkua varten (kuva lukion kakkosta edeltävältä kesältä). Laihtumista ei tapahtunut kuin parin hassun kilon ylös-alas-jojoiluna, mutta ruokailutottumukset meni ihan sekaisin, samoin luultavasti kropan aineenvaihdunta (joka yhä taitaa olla aika sotkussa...)

Tuo kroppa olisi tällä hetkellä ihan unelma; melkein se kuuluisa reisivakokin löytyi silloin joskus :D Lähinnä kaipaan tuota timmimpää olemusta, ei pömpöttävää masua, pienempiä reisiä ja peppua. Kiinteytystä tänne kiitos! Toistan itseäni, mutta olisipa silloin joskus tajunnut sen, kuinka "pieni" oli, eikä verrannut itseään muihin, etenkin kavereihin - tottakai he olivat kevyempiä jo sen takia, että olivat päätä lyhyempiä...

Nyt hurja tsemppi päälle, after-kuvia odotellessa! 
Ja niitä pieniä onnistumisia tavoittelemaan, 
askel askeleelta! ♥

The Beautiful People

Aloin pohtimaan mun tavoitteita tän laihdutuksen suhteen.

Mitä mä haluan, kuinka paljon, mitä mä toivon?

Helppoa tää ei tule olemaan, mutta mä olen (taas kerran) valmis tekemään parhaani. En yrittämään, vaan tekemään.

Haaveena on tietenkin omaa silmää miellyttävä, "täydellinen" kroppa. Osaan myös mielestäni asettaa realistiset tavoitteet itselleni, pystyn ymmärtämään ettei mun ruumiinrakenteella esimerkiksi saavuteta superlaihaa ja siroa malliballeriinakeijukaisen kroppaa, tulee luut vastaan. Enkä sellaista tavoittelekaan.

Haluaisin olla sporttisen näköinen, hoikka ja hyvinvoiva. 

Haluaisin ihan vaan yksinkertaisesti tykätä siitä, miltä näytän ja olla itsevarma omissa nahoissani.

Haluaisin pystyä käyttämään kivoja mekkoja, shortseja, hauskoja sukkahousuja, jopa vartaloa myötäilevämpiä vaatteita, ilman että läskit tursuaa ja olo on kuin joulukinkulla verkkosukassaan. Kaipaan myös värikkäämpiä vaatteita, nyt piilotan kaiken tummiin väreihin, jotten herätä huomiota ja jotka muka "hoikentavat". Löysät miesten hupparit, joilla mielelläni peitän mahani ja takamustani, ovat tällä hetkellä oma turvavaate...

Rakastan lököttäviä paitoja ja ruutupaitoja. Tällä hetkellä ne tosin ovat selkeästi puettu siksi, että mahamakkarat ja hyppyriperse jäisivät piiloon. Kaipaan sitä, kuinka ne saavat näyttämään sirolta. Ja omaa vaatemakuani miellyttää esimerkiksi kahden ylemmän kuvan tyyliset asukokonaisuudet...

Kukapa ei myöskään haluaisi niitä täydellsiä farkkuja? Tällä hetkellä omani ovat mustat perus pillifarkut, koska kuvittelen myös niidenkin hoikentavan. Ja ne farkut on aina yhdistetty tylsästi isoihin huppareihin tai löysiin paitoihin. Haluaisin käyttää huoletta, ilman jalkamakkaroita, kaikenlaisia ihania värillisiäkin farkkuja, samoin haaveilen niistä täydellisesti hieman revityistä farkuista ♥ Varastossa olisi odottamassa "tavoitefarkkuja", jotka ovat joskus mahtuneet päälleni, niihin haluaisin taas mahtua. 

Se kuuluisa rantakunto olisi myös mahtavaa saavuttaa. Voisi lähteä rannalle bikineissä ilman pelkoa siitä, että joku tulee työntämään valaan takaisin mereen. Heheh...

Sen kummempia fantasioita esimerkiksi reisivaosta ja muista överilaihuusjutuista mulla ei ole, tyytyisin onnellisesti vanhaan lukion aikaiseen vaatekokooni M, jolloin painoin n. 60-65 kiloa. Tosin toivon saavuttavani sporttisemman ulkomuodon vanhan laihalöysän sijaan.

Tää vaatii varmasti paljon työtä, hikeä ja kyyneleitä, mutta päivä päivältä mä olen lähempänä onnistumista. Ja mä todellakin aion onnistua.

Toivo

Tänään aamupaino 78,4 kiloa.

Eli suunta on hyvinkin alaspäin, jo 1,9 kiloa pudotusta puolessatoista viikossa.

Eilinen ilta meni leffassa ja 1,5 litran popparikippoa tyhjentäessä. Se saikin sitten olla iltapala - noin 215 kaloria ainakin? Thank god silti tuli pudotusta (eilinen aamupaino 79,1 kiloa).

Tänään nukuin tarkoituksella aamutuntien yli, ei jaksa kiinnostaa tilastot ja muu tutkimuspaska. Opettajakin on ihan täysi kusipää. Muutenkin kauheat univelat ja viikonloppuna pitäisi jaksaa juhlia kaverin synttäreitä (jotka nekin ahdistavat herkkuineen ja juomisineen...).

Oon nyt taas ottanu aktiivisesti Kiloklubin käyttöön, joten se helpottaa huomattavasti mun kaloreiden ja painon edistymisen seuraamista. Toisaalta, masentavaa katsella vanhoja painoja siellä esim. about puolitoista vuotta sitten. Miten mä oon päästäny itteni tähän kuosiin??

Tällä kertaa mä onnistun ja pystyn tähän, enkä feilaa kaikkea ♥