Huutelen pimeään

Muokkailin hieman ulkoasua, raikkaampaan suuntaan(?).

Itse olen kovin tykästynyt siniseen ja turkoosiin viime aikoina, jotenkin ne värit tuo mulle talvifiiliksen. Vaikken nyt talvesta sen enempää välitäkään, eikä lumesta ole tietoakaan...

Talvi kuitenkin muistuttaa olemassaolostaan jatkuvasti:

Palelen ja tärisen jatkuvasti, sormet on nytkin jääkylmät kun istuskelen koneella selailemassa sivuja ja kirjoittelen.

Superdieetti yhä käynnissä (vaikka viime viikonloppu reissailun ansiosta menikin syömiseksi...).
Päivittäiset syödyt kalorit huitelee 1000-1500 suunnilla.

Painoa yhä 79,0 kiloa. 

Hyi.

Mutta ainakin on salikärpänen päässyt taas puraisemaan:
Tällä viikolla jo tiitaina, keskiviikkona ja tänään olen käynyt salilla n. tunnin kerrallaan ahertamassa. Kerralla palaa suunnilleen 450-800 kaloria sykemittarin mukaan.
Ja tarkoitus olisi mennä huomenna ja lauantainakin :)

Sunnuntain vietän todennäköisestikin "lepäillen" (krapulassa).

Niin, lauantaina kavereiden kanssa viihteelle, eli sillä sitten vissiin nollautuu tämänkin viikon "saavutukset".

Pakko yrittää lauantaina (ja sunnuntainakin) vähän himmailla juomista ja etenkin syömistä.

Ahdistavaa.

Onneksi tämän viikonlopun jälkeen on seuraaviin "pakollisiin" alkoholia sisältäviin pippaloihin vähän pidempi väli,

Pitäisi siivotakin.

Ja kirjoittaa muutama essee.

Mitään en taas ole saanut aikaiseksi.

Pitäisi varmaan ottaa tänne uudet kuvat omasta "kunnosta".
Motivoisi varmaan vähän yrittämään enemmän?

Seuraava postaus on muuten sadas, pitäisikö keksiä jotain spesiaalia?

Superdieetti?

Kuten otsikostakin voi päätellä, sorruin taas kaivamaan about vuosi takaperin ostetut Fitfarmin Superdieetin ohjeet esiin. Ihan vaan inspiroituneena juuri alkaneen uuden SDn mainoksista ympäri nettiä.

Jospa tällä kertaa edes yrittäisi vetää dieetin loppuun asti...

Tosin aivan täysin orjallisesti en ihan jokaista pilkkua ohjeessa ajatellut noudattaa, koska viimeksi homma kusi siihen. Nyt yritänkin pitää SDn ohjeet hyvänä "punaisena lankana" jota seurata. Tärkeintä mä koen tässä mulle olevan säännöllinen ateriarytmi, kasvisten paljous (mitään tylsiä värisääntöjä en yritä tällä kertaa noudattaa...) ja riittävä proteiinin saanti. Pyrin myös syömään mahdollisimman maidottomasti.

Toivottavasti myös energiatasot olisi sitä luokkaa, että jaksaisin käydä salilla edes sen kolme kertaa viikossa näin aluksi.

Tavoitteena mulla tän SDn kuuden viikon aikana olisi edes viiden kilon pudotus, terveellisemmän ruokarytmin omaksuminen ja salilla käymisen säännöllistäminen.

Kahden ja puolen viikon päästä olisi ristiäiset, joissa hoidan kummitädin roolia, joten siihen mennessä olisi myös upeaa saada tää mättöjen aiheuttama turvotus laskemaan. Ja jouluksi lähdetään poikaystävän kanssa reissuun (ei onneksi millekään rantalomalle :D), niin olisi kiva olla paremmassa kuosissa sielläkin ;)

Maanantainahan on tunnetusti aina hyvä päivä aloittaa "uusi elämä", joten silloin minäkin nämä ohjeet etsin uutta kokeilua varten.

Nyt menossa siis SD päivä 3.

Alkupaino maanantaina 10.11.2014 oli taas huikeat 80,3 kg.

Tänään keskiviikkona 12.11.2014 paino 79,0 kg.

Superdieetin toivon myös auttavan mua pääsemään eroon ajattelutavasta "syön mahdollisimman vähän ja laihdun", josta seuraa aina jojoilua ja mättökierrettä. Jos tässä yrittäisi opetella sitä normaalin tervettä suhtautumista ruokaan, liikuntaan ja laihdutukseen...

Kellään kokemusta Superdieetistä tai muista vastaavista? :)

Lonely day

Joskus tekisi mieli vain romahtaa.

Itkeä hallitsemattomasti. 

Itkeä kaikki paha olo pois.

Joskus tekisi mieli vain jäädä nukkumaan.

Nukkua se kaikki väsymys pois, ja ahdistus myöhemmäksi.

Tällä hetkellä mä olen niin väsynyt. Ulkona on jatkuvasti pimeää ja märkää, mikä ei mulla ainakaan mielialaa paranna.

Tekosyitä tekosyiden perään. Mitään en muka ehdi = en jaksa. Silti mä ehdin koulupäivän jälkeen istua useamman tunnin tietokoneen ääressä, lueskella blogeja, selailla foorumeita, jumittaa facebookissa, tarkistaa instagrammin välissä jos toisessa, katsella rajattomasti sarjoja netflixistä, syödä, napostella, syödä, mättää, syödä...

Tosin aina ehtii bilettää, tietenkin. Nytkin luvassa opiskelijaristeily, eli alkoholia ja laivaherkuttelua suuressa mittakaavassa. Joskus mä mietin, miten helppoa olisi vaan jäädä syrjään kaikista riennoista ja olla vaan kotona, syödä tai olla syömättä miten haluaa. Sosiaalinen elämähän siinä kärsisi, mutta ehkä se kalorien määrä pienenisi huomattavasti ja darramätöt ainakin jäisivät pois? Säälittävää, ettei mulla ole täällä opiskelupaikkakunnalla juurikaan muunlaista sosiaalista elämää.

Painosta ei tietoakaan, vaa'alle en ole uskaltanut astua ties koska viimeksi.

Ehkä mä ensi maanantaina jo uskallan? 

Kriisit

Syysloma on nyt lomailtu, ja kotiin arjen pariin palailtu. Tuliaisena lomalta ainakin törkeä turvotus, vaa'alle en ole uskaltautunut vielä... Enkä siis lomaillut missään hienosti ulkomailla, ihan vaan vanhempien ja kavereiden luona.

Ruokaa, alkoholia, ruokaa, löysäilyä, alkoholia, mättöjä, ruokaa, löhöilyä, ruokaa... Tarvitseeko edes enempää loman sisällöstä sanoa?

Pohdin tänään hyppytunnilla, kuinka sekaisin olenkaan saanut aineenvaihduntani. Miten en enää vain laihdukaan lisäämällä liikuntaa ja syömällä sen 1000-1500 kaloria, joskus jopa alle. Miten mun kroppa pitääkin kiinni tästä valtavasta kilomäärästään...

Olenko ihan vaan yksinkertaisesti jojoilemalla voinut pilata aineenvaihduntani? 

Enkä todellakaan tiedä mitä tehdä.

Stressikään ei varmasti paranna asiaa. Stressaa koulutyöt, stressaa laihdutus, ahdistaa oma ulkonäkö, ahdistaa käytännössä kaikki mahdollinen. Ja ahdistukseenhan auttaa tunnetusti syöminen, herkuttelu ja mättäminen. You name it.

Jos olisin järkevä, niin alkaisin kai vain syödä sen  noin 2000 kaloria päivässä, terveellistä normaalia ruokaa, normaaleja annoksia, tasaisin väliajoin. Tasaisin energiansaantia. Liikkuisin silloin tällöin hyvän olon vuoksi. unohtaisin tän stressin laihdutuksesta ja laihtumattomuudesta. Nukkuisin kunnon yöunia. Hoitaisin kouluhommat pois ja lopettaisin kaiken turhan murehtimisen. Ehkä se ei haittaisi, että paino on mitä on, ehkä mä voisin opetella tykkäämään itsestäni ihan vaan näin. 

Ehkä.

Kunpa se olisikin noin helppoa...

Säälittävää.

Hanki nyt jo joku itsekuri.

Kuvavaroitus!

Paino viikonlopun "lomareissun" jäljiltä noussut, 79,0 kiloa.

Huomenna aamulla salille, 

Tänään en "ehdi", pakko yrittää lukea tenttiin ja tehdä yksi koulutyö pois alta.

Tosin tenttiin lukemista vältellessäni innostuin tekemään kunnon kollaasit mun "kehityksestä". Tosin se kehitys kulkee vaan surullisempaan ja huonompaan suuntaan, kuten kuvista näkyy.  Vähän masentaa katsoa näitäkin kuvia, mutta olkoot tulevaa before-after kuvien materiaalia!

Tämä kuva tänään otettu... Tässä tosiaan viime kesän (2013) maastokuosiset shortsit (kokoa 40), nyt ne hiukan jo kiristää, mutta ei niin pahasti etteikö voisi käyttää (tosin jos vaan kehtaisi - en todellakaan...). Hyvin huomaa kohdat jotka kaipaa paranneltavaa: massiivinen hyppyripersaus, jenkkikset, pömppis ja reidet nyt ainakin.

Tässä myös tänään kokeillut, viime kesäiset farkkushortsit (kokoa 40), ei oikeen istu... Puristaa kiristää ahdistaa. Kamalaa katsottavaa. Nämä on mun ensimmäiset tavoite housut. Kun mä mahdun taas niihin ihan "nätisti", niin ehkä kehtaan ostaa itselleni palkinnoksi uudet farkut :)

Hienoja sensurointeja eikös? Sori :D Tässä vähän kuvamateriaalia siltä ajalta, kun olin hieman pienempi. Tyytyväinen en ollut edes laihimmissa kuvissani, jotenkin kamala nyt ajatella, että kelpaisi epäröimättä tuo 2009-2010 vuosien kroppa, painoa varmaan joku 65 kiloa tai sinne päin, shortsien koko 38. Miksen mä silloin nauttinut itsestäni? 

2011 alkoi jo hiukan alkoholi tulla kuvioihin baareilun kasvamisen myötä, joten samalla kasvoi myös elopaino, reidet, perse... Vaatekoko jo 40, ja paino suunnilleen 70 kiloa? Ja tuosta onkin ollut suunta valitettavasti vain ylöspäin...

2008-2009 oli varmaan aikaa, jolloin mun ensimmäiset "huonot" ajatukset olivat jo kunnolla tulleet pintaan. Yläasteen lopussa pyörin eri foorumeilla, opettelin kaloreiden laskemista ja ensimmäistä kertaa ikinä tietoisesti pyrin laihtumaan rippikoulua ja myöhemmin lukion alkua varten (kuva lukion kakkosta edeltävältä kesältä). Laihtumista ei tapahtunut kuin parin hassun kilon ylös-alas-jojoiluna, mutta ruokailutottumukset meni ihan sekaisin, samoin luultavasti kropan aineenvaihdunta (joka yhä taitaa olla aika sotkussa...)

Tuo kroppa olisi tällä hetkellä ihan unelma; melkein se kuuluisa reisivakokin löytyi silloin joskus :D Lähinnä kaipaan tuota timmimpää olemusta, ei pömpöttävää masua, pienempiä reisiä ja peppua. Kiinteytystä tänne kiitos! Toistan itseäni, mutta olisipa silloin joskus tajunnut sen, kuinka "pieni" oli, eikä verrannut itseään muihin, etenkin kavereihin - tottakai he olivat kevyempiä jo sen takia, että olivat päätä lyhyempiä...

Nyt hurja tsemppi päälle, after-kuvia odotellessa! 
Ja niitä pieniä onnistumisia tavoittelemaan, 
askel askeleelta! ♥

The Beautiful People

Aloin pohtimaan mun tavoitteita tän laihdutuksen suhteen.

Mitä mä haluan, kuinka paljon, mitä mä toivon?

Helppoa tää ei tule olemaan, mutta mä olen (taas kerran) valmis tekemään parhaani. En yrittämään, vaan tekemään.

Haaveena on tietenkin omaa silmää miellyttävä, "täydellinen" kroppa. Osaan myös mielestäni asettaa realistiset tavoitteet itselleni, pystyn ymmärtämään ettei mun ruumiinrakenteella esimerkiksi saavuteta superlaihaa ja siroa malliballeriinakeijukaisen kroppaa, tulee luut vastaan. Enkä sellaista tavoittelekaan.

Haluaisin olla sporttisen näköinen, hoikka ja hyvinvoiva. 

Haluaisin ihan vaan yksinkertaisesti tykätä siitä, miltä näytän ja olla itsevarma omissa nahoissani.

Haluaisin pystyä käyttämään kivoja mekkoja, shortseja, hauskoja sukkahousuja, jopa vartaloa myötäilevämpiä vaatteita, ilman että läskit tursuaa ja olo on kuin joulukinkulla verkkosukassaan. Kaipaan myös värikkäämpiä vaatteita, nyt piilotan kaiken tummiin väreihin, jotten herätä huomiota ja jotka muka "hoikentavat". Löysät miesten hupparit, joilla mielelläni peitän mahani ja takamustani, ovat tällä hetkellä oma turvavaate...

Rakastan lököttäviä paitoja ja ruutupaitoja. Tällä hetkellä ne tosin ovat selkeästi puettu siksi, että mahamakkarat ja hyppyriperse jäisivät piiloon. Kaipaan sitä, kuinka ne saavat näyttämään sirolta. Ja omaa vaatemakuani miellyttää esimerkiksi kahden ylemmän kuvan tyyliset asukokonaisuudet...

Kukapa ei myöskään haluaisi niitä täydellsiä farkkuja? Tällä hetkellä omani ovat mustat perus pillifarkut, koska kuvittelen myös niidenkin hoikentavan. Ja ne farkut on aina yhdistetty tylsästi isoihin huppareihin tai löysiin paitoihin. Haluaisin käyttää huoletta, ilman jalkamakkaroita, kaikenlaisia ihania värillisiäkin farkkuja, samoin haaveilen niistä täydellisesti hieman revityistä farkuista ♥ Varastossa olisi odottamassa "tavoitefarkkuja", jotka ovat joskus mahtuneet päälleni, niihin haluaisin taas mahtua. 

Se kuuluisa rantakunto olisi myös mahtavaa saavuttaa. Voisi lähteä rannalle bikineissä ilman pelkoa siitä, että joku tulee työntämään valaan takaisin mereen. Heheh...

Sen kummempia fantasioita esimerkiksi reisivaosta ja muista överilaihuusjutuista mulla ei ole, tyytyisin onnellisesti vanhaan lukion aikaiseen vaatekokooni M, jolloin painoin n. 60-65 kiloa. Tosin toivon saavuttavani sporttisemman ulkomuodon vanhan laihalöysän sijaan.

Tää vaatii varmasti paljon työtä, hikeä ja kyyneleitä, mutta päivä päivältä mä olen lähempänä onnistumista. Ja mä todellakin aion onnistua.

Toivo

Tänään aamupaino 78,4 kiloa.

Eli suunta on hyvinkin alaspäin, jo 1,9 kiloa pudotusta puolessatoista viikossa.

Eilinen ilta meni leffassa ja 1,5 litran popparikippoa tyhjentäessä. Se saikin sitten olla iltapala - noin 215 kaloria ainakin? Thank god silti tuli pudotusta (eilinen aamupaino 79,1 kiloa).

Tänään nukuin tarkoituksella aamutuntien yli, ei jaksa kiinnostaa tilastot ja muu tutkimuspaska. Opettajakin on ihan täysi kusipää. Muutenkin kauheat univelat ja viikonloppuna pitäisi jaksaa juhlia kaverin synttäreitä (jotka nekin ahdistavat herkkuineen ja juomisineen...).

Oon nyt taas ottanu aktiivisesti Kiloklubin käyttöön, joten se helpottaa huomattavasti mun kaloreiden ja painon edistymisen seuraamista. Toisaalta, masentavaa katsella vanhoja painoja siellä esim. about puolitoista vuotta sitten. Miten mä oon päästäny itteni tähän kuosiin??

Tällä kertaa mä onnistun ja pystyn tähän, enkä feilaa kaikkea ♥

Second chance

Tästä se lähtee.

Taas...

Hitaasti mutta varmasti.

Vihdoin ja viimein alkaa olla olot siinä kuosissa, että jaksoin kevyelle salitreenille tänään. Tein vähän fiiliksen mukaan ja aika kevyesti, koitan totutella pikkuhiljaa taas säännöllisempään salirytmiin. Monesti mulla on käynyt niin, että aloitan suurella innolla ja liian lujaa, ja siihen se innostus ja jaksaminen sitten äkkiä lopahtavatkin. Nyt opetellaan tästä salihommasta (taas) tuttu rutiini!

Ruokapuolen kun saisi hiottua takaisin kuntoon, niin olisi mahtavaa... Nytkin vedin ison kasan höttöhiilareita pastan muodossa - ihan turhaa sellainen :( Miksi mulle onkin niin vaikea paikka luopua huonoista hiilareista, tai edes vähentää niitä?

Ensi viikolla olisi suunnitelmissa aloittaa superdieetin ruokaohjeiden mukailtu käyttö (joskus innostuin superdieettiinkin osallistumaan, mutta läskiksi meni sekin). Katsotaan miten käy.

Huomenna aamulla vaa'alle ja mahdollisuuksien mukaan mitat.

Apua.

Promise me

80,3 kiloa.

Ikinä, ikinä, ikinä ei vaaka ole näin paljon näyttänyt.

BMI 25,34.

Lievä ylipaino.

Mua ei ole koskaan kuvottanut oma olemukseni näin valtavasti. 

Oon niin vastenmielinen.

Ja tähänhän toimii ratkaisuksi tietenkin vanha tuttu lohtusyöminen, eikös? Miten voi olla näin vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoa ruualle (etenkin niille herkuille) ei?

Nyt joku roti tähän hommaan. Lupaan suunnata salille heti ku tervehdyn! Mä pystyn tähän.

Not strong enough

Täällä taas.

Hieno homma. 

Miten tää päätyykin aina tähän?

Ensin kaikki on hyvin, mulla on hyvä olla, rentoudun, syön ja sitten syönkin vähän lisää ja lisää ja lisää... Lopputuloksena on turvonnut masentunut läskipallo, vailla minkäänlaista itsetuntoa.

Se siitä uudesta alusta.

Hyvinhän se alkoi, mutta siihen se sitten jäikin.

En ole käynyt vaa'alla aikoihin, mutta viimeksi se näytti lähenevän huolestuttavasti 80 kiloa... Enpä epäilisi yhtään, etteikö jo oltaisi siellä, koska farkut puristavat ja peilikuva on inhottavampi kuin ikinä.

Miksi?

Miksi mä oon taas antanu itseni syödä näin?

Miksen mä opi?

Mikä mut sitten herätti tähän tilanteeseen taas? Mulla menee parisuhteessa paremmin kuin hyvin, opiskelut on loppusuoralla, kaikki on kohtalaisen hyvin?

Mä olen taas stressisyönyt, liikunnat ovat jääneet "kiireiden" takia, syöminen taas lisääntynyt ja ulkona tulee käytyä juomassa turhankin usein. Seliseliseli. Turhaa mun on yrittää tätä itselleni selitellä, ei mun paino sillä laske, että selitän itselleni paremman mielen. Pitäisi vaan katsoa realistisesti peiliin ja parantaa tavat. Lopettaa se sipsin mässäily keskellä viikkoa, jättää se lähes joka viikonloppuinen baarireissu välistä, jättää selitykset siitä kuinka en muka ehdi salille...

Lukeekohan kukaan enää tätä?

Sinänsä ihan sama, itselleni mä tätä kirjoitan.

Pakko saada ajatukset taas raiteille, pakko selvittää päätä.

Viikon olen nyt maannut kotona kipeänä ja haudutellut ajatuksia.

Tässä lopputulos...