Täällä taas.
Hieno homma.
Miten tää päätyykin aina tähän?
Ensin kaikki on hyvin, mulla on hyvä olla, rentoudun, syön ja sitten syönkin vähän lisää ja lisää ja lisää... Lopputuloksena on turvonnut masentunut läskipallo, vailla minkäänlaista itsetuntoa.
Se siitä uudesta alusta.
Hyvinhän se alkoi, mutta siihen se sitten jäikin.
En ole käynyt vaa'alla aikoihin, mutta viimeksi se näytti lähenevän huolestuttavasti 80 kiloa... Enpä epäilisi yhtään, etteikö jo oltaisi siellä, koska farkut puristavat ja peilikuva on inhottavampi kuin ikinä.
Miksi?
Miksi mä oon taas antanu itseni syödä näin?
Miksen mä opi?
Mikä mut sitten herätti tähän tilanteeseen taas? Mulla menee parisuhteessa paremmin kuin hyvin, opiskelut on loppusuoralla, kaikki on kohtalaisen hyvin?
Mä olen taas stressisyönyt, liikunnat ovat jääneet "kiireiden" takia, syöminen taas lisääntynyt ja ulkona tulee käytyä juomassa turhankin usein. Seliseliseli. Turhaa mun on yrittää tätä itselleni selitellä, ei mun paino sillä laske, että selitän itselleni paremman mielen. Pitäisi vaan katsoa realistisesti peiliin ja parantaa tavat. Lopettaa se sipsin mässäily keskellä viikkoa, jättää se lähes joka viikonloppuinen baarireissu välistä, jättää selitykset siitä kuinka en muka ehdi salille...
Lukeekohan kukaan enää tätä?
Sinänsä ihan sama, itselleni mä tätä kirjoitan.
Pakko saada ajatukset taas raiteille, pakko selvittää päätä.
Viikon olen nyt maannut kotona kipeänä ja haudutellut ajatuksia.
Tässä lopputulos...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti