Paluu raiteille

Oon taas hetken pitänyt hiljaiseloa blogin puolella.

On ollut liikaa kaikkea, liikaa kouluhommia, liikaa ihmisiä, liikaa menoja ja liikaa ruokaa.

Oon aloitellut taas ruokaremonttia, tällä kertaa onnistuneesti.

Melkein viikon olen jo "osannut" syödä tarpeeksi, mutta terveellisesti.

Tein keittiöön kaapin oveen listan, johon merkkaan päivän kalorit ja :) tai :( riippuen siitä, onnistuiko päivä. Tähän mennessä on vielä vain iloisia hymynaamoja, jeij!

(Ja päivähän on onnistunut, jos kalorit pyörii alle 1500.)

Salillakin oon ehtinyt käymään muutaman kerran, sitäkin pitää vielä vähän yrittää lisätä.

Meillä alkoi koulussa harjoittelujakso, joka hiukan syö mun päivistä aikaa salilta ja melkeinpä kaikelta muulta sosiaaliselta elämältä... Tiedänpä ainakin, ettei tämä harjoittelupaikkani tule koskaan olemaan se ala, jolle valmistuttuani suuntaudun.

Täytyy yrittää aktivoitua tässä kirjoittelussa, jospa tässä ruokarempan saralla tulisi niitä onnistumisiakin.

Motivaatio on ainakin ihan huipussaan :)

To the stars

Pahoittelen, en oo saanu aikaiseksi piiitkään aikaan kirjoiteltua tännekään.

Tuntuu vaan, ettei mikään suju, eikä jaksamiset riitä mihinkään.

Väsyttää, vituttaa ja viluttaa jatkuvasti.

Rahaa ei ole, stressaa.

Koulu, puuttuva harjoittelupaikka, esseet ja ryhmätyöt. 
Pitääkö tätä edes selittää?

Paino junnaa, junnaa, junnaa. 

Tai vaihtoehtoisesti nousee kilon-pari, laskee kovalla työllä ja rääkillä, ja sitten junnaa taas.

Paino ei jostain syystä laske alle 73 kilon. 
Nytkin pyörii jatkuvasti siinä 73-75 kilossa.

Inhottaa oma peilikuva.

Miljoonannen kerran teen sen pyhän lupauksen itselleni: mä laihdun!

Mä alan käydä siellä salilla oikeasti usein, aina kun mahdollista.

Syön laadullisesti hyvää ruokaa, kohtuullisesti, terveellisesti, säännöllisesti.

Lenkille lenkille lenkille!

Mässyt saa luvan jäädä kauppaan ja alkoholiin ei tarvitse sortua aina kun joku pyytää viihteelle.

Yritä edes, läski-saamaton-laiska-paska...

PS. Haluan uuden tatuoinnin! Lupaan hiljaa mielessäni, että jos laihdun tästä 10 kiloa ensi kesäksi, hankin itselleni syntymäpäivälahjaksi mustetta ihoon ♥

Lies of autumn

Jumijumijumijumijumissa.

Paino heittelehtii siinä kilon tai parin sisällä, vahtaan joka aamu vaa'alla lisääntyviä tai katoavia grammoja. Ne grammat vaikuttaa liiankin ratkaisevasti mun päivän fiilikseen.

Eilen tuli taas telkkarista Dieetit vaihtoon. Me katseltiin sitä poikaystävän kanssa, toinen soitteli kitaraa ja katseli telkkaria, nauroi ja moitti lihavia, kauhisteli laihoja... Itse vaan yritin käpertyä huovan alle mahdollisimman pieneksi, ahdisti. Ja silti jatkan sarjan seuraamista.

Mulle ei selkeesti sovi tuo 5:2-dieetti. Toisilla se toimii loistavasti, mitä olen netin foorumeilta lukenut. Hehkutuksesta viis, itse taidan siirtyä suosiolla muihin tapoihin pudottaa painoa. Mulla käy liian helposti siten, että "paastopäivän" jälkeen syön (/ahmin) liikaa.

Pitää vaan kehittää taas oma toimiva systeemi, jolla tää ylimääräinen paino katoaa.

Koska ensi keväänä mä olen laihempi.

Koulu stressaa taas vaihteeksi liikaa.

Olisi harjoittelupaikan hankkimista, se itse harjoittelu, ihan liikaa ryhmätöitä ja esityksiä, massiivinen tentti, esseitä... Ja Kelakin päätti ilahduttaa opintopisteiden selvityspyynnöllä. Se nyt tästä vielä puuttuikin...

Mä olen valehtelematta liikaa pois koulusta, skippaan ne tunnit jotka ei vaan kiinnosta. Onneksi ei ole läsnäolopakkoja, mutta tääkin varmaan kostautuu tentissä...

Haluan vaan nukkua.

Kiitos syksy, pimeä, märkä ja kylmä.

Herättäisikö joku mut taas keväällä?

A promise

Mä oikeastaan en tykkää sanasta laihdutus.  Se kuulostaa kauhean negatiiviselta. Eihän mun periaatteessa edes tarvitsisi laihduttaa, oon normaalipainoinen, keskiverron kokoinen tyttö. Ehkä vähän tavallista pidempi, mutta kuitenkin suht koht normaali.

Mutta...

Mä haluan olla laihempi. Pienempi. Kevyempi. Kiinteämpi. Paremmassa kunnossa. Elää terveellisemmin?

Eli mä kuitenkin laihdutan.

Tai voihan sitä kutsua vaikka elämäntapamuutokseksi?

Mun todellaki pitäisi ihan tosissaan alkaa remontoida mun elämäntapoja, jos haluan sitä painoa pudottaa, pienentyä ja kiinteytyä jne.

Mä syön liikaa herkkuja, käyn liikaa ulkona juhlimassa, juon alkoholia, käyn darramätöillä, tykkään napostella, annoskoot on päin sitä itseään, samoin ruoka-ajat...

Eli parannuksen varaa löytyy, näitä kun vaan saisi napista painamalla muutettua paremmiksi...

Vaikeinta on tuo napostelu ja herkuttelu, samoin opiskelijaelämään kuuluva juhliminen ja alkoholinkäyttö (josta tietenkin luonnollisena seurauksena darramätöt ja muut kivat...).

Nyt aletaan vaan olla siinä pisteessä, etten mä kestä katsoa itseäni peilistä tän näköisenä. Eikä opiskelijabudjetti kestä jatkuvaa ulkona käymistä. 

Pakko siis tehdä asialle jotain.

• Ulkona käydään max. 2 kertaa kuussa (ja se alkoholin käyttö valtavaan darraan asti ei ole pakollista, pitää opetella kohtuus...)
• Napostelulle stop!
• Ruoka-ajat kuntoon, nyt kun päivät alkaa mukautua takaisin normaaliin koulu/arkirytmiin
• Lihaton lokakuu -haastetta en täysin pysty toteuttamaan, mutta vähennän lihansyöntiä, opettelen käyttämään enemmän kasviksia yms. ruuanlaitossa
• Ei ylimääräisiä herkkuja kaupasta kotiin -> ei mahdollisuutta ylettömään herkutteluun tai naposteluun
• Ei turhia ulkona syömisiä!
• Syömiset ylös Kiloklubin ruokapäiväkirjaan, samoin liikunnat ja edistyminen

Uudet vaatteet

Paino on laskusuunnassa.

Maha ei turvota niin pahasti kuin muutama päivä sitten.

Mun mieli on hyvä ja olo on onnistunut.

Tästä se lähtee, tästä on hyvä jatkaa.

Ostin eilen Gina Tricotista ihan mahtavat mustat sporttilegginsit (en tiedä mikä niiden virallinen nimi on). Tuntuu hyviltä jaloissa ja jopa onnistuin kohtalaisesti tykkäämään siitä, miltä jalkani niissä näyttivät, ainakin kehtasin lähteä ulos ne jalassa... yleensä kun inhoan jalkojani vaatteessa kuin vaatteessa. Vielä tosin on paljon paljon paljon matkaa siihen, että olisin rehellisesti tyytyväinen jalkoihini.

Grrr oon kuuma... Reidet ja maha </333

Tässä lähdössä aamupäivällä lenkille. Tuli "juostua" (=hölkkäiltyä ja käveltyä, muahahaha paska kunto...) noin 4 kilometrin pikkulenkki.

Kohta päivällinen (riisiä ja tomaattista jauhelihakastiketta), ja hetki sen jälkeen suuntana salille pumppaamaan rautaa ;) Kunnon sporttispäivä siis :)

Ei oikotietä

Ei tää mee aina ihan niin kuin suunnittelisi.

Pitääkin olla niin heikko, ettei voi vastustaa kunnon kännejä, kännissä mättöiltapalaa, darra-aamun (ja koko loppu päivän...) mättöhimoista puhumattakaan. Hetken oli hauskaa ja nyt vituttaa.

Turvottaa.

Paino jumittaa.

Olen mättänyt kaksi edellistä päivää niin huolella, että hyvä jos saan loppu vuonna syödä yhtään mitään...

Tänään on suunnitelmissa pitää onnistunut paastopäivä, eli kalorit pysyisi oikeasti siinä 500-600. Saa nähdä toimiiko, toivotaan...

Viikonlopun ajattelin omistaa terveelliselle syömiselle, lenkkeilylle ja saleilulle.

Nyt joku roti tähän hommaan.

Mulla ei oo yhtään hyvää tekosyytä antaa tän homman kusahtaa.

Mä pystyn tähän.

Paper wings

Eipä tässä kauheasti mitään uusia kuulumisia ole.

Kunhan tulin vaan selventämään, että alan päivittelemään tuon mun pätkäpaastoilun (ks. edellinen postaus) sujumista, kalorimääriä ja painon / mittojen vaihtelua tuolle erilliselle sivulle, jonka taitavana onnistuin lopulta väkertämään.

5:2 dieettailu alkoi siis eilen, "paastopäivällä", ja se sujui oletettua paremmin. Ei ihan kympin, eikä edes ysin suoritus, mutta eipä mennyt ainakaan perussyömiseksi eikä thankgod miksikään mättöahminnaksi.

Seuraavan "paastopäivän" ajattelin pitää jo huomenna. Mun on paljon helpompi syödä vähän kun on vapaapäivä, eikä tarvitse miettiä koulussa jaksamista, saa nukkua pitkään ja hillua vaan kotona.

Tänään oli "normisyömispäivä" ja sekin sujui (tai sujunee toivon mukaan) hyvin: olen syönyt aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapala on tulossa pian. Ei ole ollut nälkä, ei ole tullut ahmittua, kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Kaloreitahan tästä tulee.... Hiukan ahdistaa, mutta pakko opetella syömään normaalimmin.

Pelottaa vaan tuleva viikonloppu, lähdetään poikaystävän kanssa entiselle kotipaikkakunnalle, luvassa kavereiden näkemistä, kolmena iltana baareilua, alkoholia, ulkona syömistä, mättöä... Pakko yrittää pitää kohtuus ja kontrolli, ainakin ruuan suhteen...

PS. Ihanaa, lukijoita on jo 50, arvostan kaikkia ketkä jaksaa seurailla ja kommentoidakin silloin tällöin :) ♥

Wicked game

Paino on yhä jotain hirveää. 

Tuntuu, ettei se millään laske...

Mä olen nyt muutaman päivän syönyt kohtuullisesti, käynyt salilla ja kävelemässä. Eli kaipa se tästä lähtee laskuun, jos vaan saan pidettyä tän hyvän rytmin syömisessä ja liikunnassa... Toivottavasti...

Ajattelin kokeillä pätkäpaastoa eli 5:2-dieettiä, eli viitenä päivänä viikossa saa syödä normaalisti, mutta kahtena (ei peräkkäisenä) päivänä syödään vain 500 kalorin edestä.

Mun "normaalisti" syöminen on ollut vähän sitä sun tätä viime aikoina ja kesän aikana, mutta nyt kun löytyy taas perus koulurytmi, niin uskon syömistenkin hieman helpottavan ja salilla käymisen lisääntyvän. Siihen ainakin pyritään. Tälläisenä normaalisyömisen päivänä koitan pitää maksimina 1500 kaloria, mikä kuulostaa mun päässä ihan järkyttävän suurelta määrältä... Mutta ehkä se buustaa aineenvaihduntaa ja pistää stopin jatkuville mättöahminnoille?

Poikaystävän kanssa puhuttiin, että alettaisiin käydä salilla mahdollisimman usein, eli luultavasti pyritään 5 päivään viikossa, kun en usko, että 500kcal päivinä jaksan käydä... Poikaystävä myös tietää, että alan syödä tuon 5:2 mallin mukaisesti, joten pyysin, ettei tämä houkuttelisi mua kiusaukseen ja vahtisi myös hiukan mitä syödään... Toivottavasti toimii.

Huomenna odottaa jo ensimmäinen paastopäivä, pitääkin illalla vielä suunnitella valmiiksi mitä voin syödä 500 kalorin rajoissa :)

Olenkin ottanut rakkaan Kiloklubin taas säännölliseen käyttöön, helpottaa huomattavasti kalorien laskemista ja ruokailujen suunnittelua. Pysyy myös helposti kärryllä painon putoamisesta - tai putoamattomuudesta...

Onko joku muu huomannut, että kun suunnittelee valmiiksi mitä syö, ei tule syötyä ihan niiin helposti ylimääräisiä?

Totuus vai tequila?

Paino huitelee taivaissa, vaa'alle en uskalla astua.
Näkee sen mahastakin, että viikonloppuna on taas tullut syötyö (ja juotua....) liiankin hyvin :(

Ehkä tää tänään alkanut koulu tasoittaa näitä syömisiä, ateriarytmejä ja viihteellä käymisiä.

Ja tietenkin se, että taloudellinen tilanne poikaystävän kanssa on perseaukinen, vaikeuttaa herkutteluja ja baareiluja. Tavallaan siis ihan hyväkin asia tää jatkuva opiskelijan rahapula...

Oon miettiny, et jos kertoisin mun poikaystävälle näistä mun syömisongelmista?
Vai onko mulla mitään ongelmaa?
Oon ihan normipainoinen kuitenkin...

Enkä usko, että poikaystävä osaisi suhtautua siihen, että koen mulla olevan jonkinasteisia ongelmia syömisen kanssa. Kuitenkin melkeen kaks vuotta ollaan asuttu yhdessä, enkä oo sille sanonu näistä jutuista mitään... Tietäähän se, että haluan laihtua, tarkkailen syömisiä ja pyrin liikkumaan laihduttaakseni. Se tietää myös, että mua ahdistaa mm. tietynlainen seurassa syöminen ja jouluiset sukuruokailut.

Mutta...

Mä tavallaan haluaisin, että se tietäisi, kuinka paljon mun päässäni pyörii ruoka, syöminen, syömättömyys... Miten paljon mua ahdistaa elää tän näköisenä, miten paljon vihaan itseäni, miten huono itsetunto mulla oikeastioikeasti on...

Tällä hetkellä se ei tiedä puoliakaan. Mulla on päässäni, blogissa ja foorumeilla ihan erillinen "minä", josta poikaystävä ei mitään.

Pelkään vaan valtavasti poikaystävän suhtautumista. En tiedä mitä se ajattelisi.

Eniten pelkään ehkä sitä, että poikaystävä nauraisi mulle. Tai suhtautuisi välinpitämättömästi koko asiaan. Tai käskisi sitten treenata vaan lisää ja lopettaa herkuttelut ja juomiset, jos kerran laihtua haluan (ihan kuin se olisikin niin helppoa....). Enkä nyt hae mitään sellaista, että poikaystävän pitäisi osata toimia/reagoida tietyllä tavalla, mutta olisi mukavaa, jos se pystyisi jotenkin tukemaan mua ja ymmärtämään mun ahdistuksia...

Enkä mä halua, että se ajattelee, että mulla olisi syömishäiriö. Valitettavasti luulen myös, että poikaystävä on niitä ihmisiä, joiden mielestä syömishäiriöiset on kaikki niitä laihaakin laihempia anorektikkoja, jotka eivät syö mitään ja liikkuvat hulluna. Ihan kuin muunlaisia syömisongelmia ei voisi olla, tai niillä ei ole niin väliä, ei niitä tarvitse ottaa todesta...

Tosin, en mä edes usko, tai en ainakaan ajattele, että mulla mitään syömishäiriötä olisi?

Kauhean vaikeaa kaikki.

Ehkä olen vaan hiljaa pienen mieleni kanssa.

...

Avautumista.

...

Mutta on jotain hyvääkin tässä lähipäivinä tapahtunut; poikaystävä vaihtoi koulua, pääsi alalle, josta oikeasti on edes vähän kiinnostunut. Toivotaan nyt vaan, että viihtyy tuolla loppuun asti (kestääkin vain kaksi vuotta tuo kuolutus). Ja mullehan tässä on parasta, ettei tuo poikaystävä ole jatkuvasti tekemisissä sen horolehmäluokkalaisensa kanssa. Mun puolesta saisi hävittää kyseisen ämmän elämästään vaikka täysin. Bye bye bitch!

Nyt on myös kuntosalikärpänen puraissut pitkästä aikaa!
On mukavaa lähteä salille, huhkia hiki lentäen ja olo on jälkeenpäin hyvä.

You think you know

Mun paino on noussut kesän aikana melkein viisi kiloa.
Noin 70 kilosta melkein 75 kiloon.
Yök.

Nyt olen tosin jo saanut pari kiloa pois, turvotustahan tässä (toivottavasti) suurin osa on.

Tänään aamupaino massiiviset 73 kiloa. 

Onneksi ensi viikolla jatkuu koulu, päiviin tulee taas joku selkeä rytmi, eikä tarvitse istua kotona miettimässä joko sitä taas vähän söisi...

Miten mä olenkaan voinut päästää itseni kesän aikana repsahtamaan näin?

Sain melkein puolet takaisin siitä kymmenestä kilosta, jotka luulin lopullisesti pudottaneeni syksyn ja talven aikana. Masentavaa.

Syksy on onneksi uusien alkujen aikaa.

Nyt ainakin tiedän, että mun on mahdollista laihduttaa se 10 kiloa, joten tän uuden projektin ei pitäisi olla kovin mahdoton.

Uusina tavoitteina on nyt aluksi päästä 70 kiloon mahdollisimman nopeasti ja siitä 65 kiloon. Haluaisin myös parempaan/timmimpään kuntoon ja kestävyyttä (jos sen lenkkeilyn saisi vihdoin kunnolla alulle).

Oon nyt viikon syönyt "paremmin" eli jättänyt ylimääräiset herkut pois, tarkkaillut ruokailurytmiä ja annoskokoja sekä tehnyt ruuan suhteen kevyempiä ja terveellisempiä valintoja. Kaloreita en laske, koska uskon, että kun olen niitä 13-vuotiaasta asti laskenut, osaan arvioida suunnilleen mitä kannattaa ja saa syödä...

Ehkä mun onnistuu pitää tätä "dieettiä" yllä, kun en heti alusta asti ota liian tiukistelulinjaa, jolloin varmasti sorrun ahmimiseen... Totutellaan nyt ensin tähän terveellisempään linjaan :)

Hyvää syksyä kaikille! ♥

Rakkauslaulu

Yyyh, painonpudotuksen saralta ei mitään sanottavaa, tilanne on kökkö ja tuntuu, etten saa mitään järkevää aikaseks, syön vaan.

Mutta jotain hyvääkin on kai tässä viime aikoina ollut...
Seuraavaa ei kannata lukea, jos ei kiinnosta ällösiirappinen avautuminen.

Tultiin viikonloppuna baarista ja kun piti alkaa nukkua, alkoi poikaystävä kertoa, kuinka paljon mä merkitsen sille, että mä oon sille oikeasti kaikkein tärkeintä. Se kertoi, että haluu oikeasti olla vain mun kanssa, nyt ja aina, perustaa perheen ja viedä mut vihille, vanheta ja harmaantua yhdessä.

Tässä vaiheessa mä itkin jo ihan täysillä.

Mun oli pakko avautua sille, kuinka pahalta musta on tuntunut helmikuusta asti, miten paljon muhun sattui ja miten paljon mä pelkäsin, miten kamalalta musta tuntui aina kun edes ajattelin sitä sen horo-luokkakaveria... Poikaystävä pyysi anteeksi, sanoi, että ei haluu et musta tuntuu pahalta ja ahdistaa. Meil oli vaan vaikeeta sillon, ja me ollaan pääsemäs sen yli. Poikaystävä oli kuulemma sillon vaan väsyny kaikkeen...

Poikaystävä myös lupas, ettei hänen tarvii olla missään väleissä/tekemisissä tän ihmisen kanssa, ei häntä kiinnosta pätkääkään olla sen kanssa. Se, että mulla on hyvä olla, on tärkeintä.

Oon kuulemma jopa nii tärkee, et jos pyytäisin, ni poikaystävä vaikka heittäisi pleikkarinkin pois :D

Puhuttiin paljon muutakin, mut noi jäi vaan parhaiten mieleen. 

Nyt mä vaan toivon, että noi ei ollu mitään kännipuheita.

Sattuu välittää toisesta ihan liikaa.

Mut ton jälkeen mulla on ollut hiukan parempi olo, varmempi olo.

Ehkä tää vielä tästä, kaikki kääntyy parempaan :)

Tästä sai myös uutta jaksamista syömis/laihdutus-projektiin.

Tsemppiä kaikille!

That's what you get

Maanantait on hyviä päiviä aloittaa alusta.

Paino valtavat 73,5 kiloa. Yök.

Miten mä oon voinu päästää itseni repsahtamaan näin?

Kaikkea ei voi enää laittaa pelkän turvotuksen ja/tai menkkojenkaan piikkiin. 

Yök.

Eilen jo päätin, että tänään se alkaa taas.

Mähän näytän kaikille, mä laihdun vielä. Musta on tähän. Mä pystyn siihen. Kymmenen kiloa lähti jo, miksei se toinenkin kymppi lähtisi? Se vie aikaa, mutta on kaiken sen ajan arvoista. Se tekee tiukkaa ja on vaikeaa, mutta lopputulos palkitsee.

Ensimmäinen välitavoite on 70 kiloa. Sitten 65 kiloa. Ja 60...

Pitääkin kehitellä jotain välitavoitepalkintoja, pysyy vire yllä :) Ideoita?

Miten mä aion onnistua:

• Salille, salille, salille - aina kun mahdollista!
• Ruokaa max. 1500 kcal päivässä ja vähemmän on toki aina parempi
• Herkut poispoispois!
• Lisää proteiinia, vähemmän hiilarihöttöjä
• Alkoholin käyttö minimiin
• Hyötyliikuntaa lisää

Ainakin alkuun näin.

Kaunis, kiinteä, sopusuhtainen kroppa - here I come!!!!

Auta mua

En taaskaan ole saanut aikaiseksi kirjoitella tänne,

Oikeastaan, en ole saanut aikaiseksi tehdä yhtään mitään.

Paitsi syödä ja lössähtää.

Päivät kuluu leppoisasti nukkuen, sohvalla poikaystävän kanssa lököillen, napostellen, herkutellen, syöden, ahmien... ja iltaa kohti tulee vaikea päätös: pitäiskö tänäänki juoda, mentäiskö baariin, jaksanko käydä suihkussa ja laittautua sitä varten?

Mennyt ihan överiksi rahan käyttö. Ja herkuttelu. Ja ulkona käyminen.

Kännit on vaan pakko riipaista pari kertaa viikossa, jotta pää ei hajoa.

Oloa ei paranna lainkaan poikaystävän luokkakaveri (tämä, joka on hyvinkin selvästi päättänyt iskeä varatun miehen...), joka tekstailee ja chattailee, pyytelee juhlimaan jne.

Ahdistus kohoaa maksimiin, aina kun näen kyseisen ihmisen, aina kun kuulen kyseisestä ihmisestä, aina kun huomaan hänen lähettelevän viestejään... Itku- ja ahdistuskohtaukset ♥

En kestä ajatellakaan sitä, kun poikaystävällä jatkuu koulut parin viikon päästä, kun tiedän tämän tytön keinolla millä hyvänsä pyrkivän samaan seuraan, saamaan poikaystävääni juhlimaan "luokkalaistensa" kesken (mikä yleensä tarkoittaa tätä tyttöä, poikaystävääni ja kahta muuta heidän luokkansa poikaa). Vitun lehmä.

Enkä vieläkään uskalla tai pysty puhumaan asiasta poikaystävälleni, koska en halua, että häntä alkaa ahdistaa tai luultavammin vituttaa mun epävarmuuteni ja pelkoni.

Mun on pakko saada itseäni taas niskasta kiinni.

Mä en kestä elää tän näköisenä, tän kokoisena.

Miten vaatteiden pukeminen ja valitseminen voikaan ottaa niin koville, ahdistaa niin paljon?

Vaa'alle en ole uskaltautunut piiiitkäään aikaan.

Hyi minua.

♥

Kesä ja yö

Tää on taas niin tätä.

Pakko hankkiutua känniin mahdollisimman usein, jotta ei ahdistaisi niin valtavasti.

Köyhä kesätyötön opiskelija, alkoholismi here I come!

Ainut mikä tässäkin vituttaa, on mahdolliset (=erittäin todennäköiset) darramässyt ja alkoholin ah-niin-"pienet" kalorit.

Eipä mulla muuta, vituttaa, meen hakemaan uuden siiderin.

Saapahan muuta ajateltavaa.

Tällästä tänään...

Sininen maanantai

Maanantait ovat hyviä päiviä aloittaa "alusta", puhtaalta pöydältä.

Sattumalta on vielä kuun ensimmäinen päivä - eli aivan täydellinen ajoitus tähän ruoka- ja liikuntaremonttiin.

Päivä alkoi mukavasti, nukuin hiukan ylipitkään puoleen päivään, mutta "aamupuuron" jälkeen lähdettiin poikaystävän kanssa hikoilemaan salille. Pitkästä aikaa treeni sujui, jaksoi mukavasti ja intoa riitti.

Ruokailutkin on sujuneet tänään hyvin (vaikka vedinkin kaksi ylimääräistä riisikakkua oltermannilla ruokahimoissani). Riisiä ja jauhelihakastiketta päivälliseksi, omena + porkkana välipalana ja herkullinen marjahedelmäsmoothie iltapalana nam nam :) Tuli tehtyä tuota smoothieta vielä sen verran paljon, että voin huomenna nauttia loput aamupalaksi.

Illemmalla tehtiin vielä pieni puolen tunnin kävelylenkki, kun oli niin nätti sää.

Kun saisi vielä pidettyä tän hyvän meiningin syömisissä ja liikunnassa, niin ehkä syyskuussa voisi näkyä jotain tuloksiakin mitoissa, sitä odotellessa :---b

Happyhappyjoyjoy? No ei ihan kuitenkaan.

Päivään mahtui myös iltainen itkuahdistuskohtaus - tuttava, jonka mökillä olimme juhannuksena, lisäsi mukavan ryhmäkuvan juhannusporukasta facebookkiin... Ja mitä kamalaa ahdistavaa siinä sitten oli? Se, että esiinnyn kuvassa bikinit päällä ja maha siideristä ja grilliruuasta pöhöttyneenä, reidet höllyväisinä ja naama punaisena. Kaunista! Nopeasti merkinnät pois kuvasta ja toivomaan, ettei kukaan tuttu ole ehtinyt vielä kuvaa ihastelemaan...

Nukahdistus

Hukassa.

Ihan pihalla ja sekaisin.

Mihin mä oon kadonnut?

Se vanha minä, joka jaksoi, jaksoi uskoa, tsempata ja laihtua?
Se, joka sai itseään uudelleen niskasta kiinni, kun epäonnistui?
Se, joka jaksoi yrittää uudestaan ja uudestaan, eikä välittänyt epäonnistumisista?

Mä haluan vanhan itseni takaisin.

Myös sen itseni, joka jaksoi olla positiivinen, pukeutua kuten haluaa, tykätä itsestään ja elää huoletta.

Mulla on mennyt syömiset ja liikkumiset niin huonosti koko kesän, etten ole kehdannut tulla blogin puolelle edes vilkaisemaan. Olen varmaan (/varmasti) lihonnut, vaa'alle en uskaltaudu kuin ehkä ensiviikon loppupuolella... Pelottaa.

Tänään yritän ottaa itseäni niskasta kiinni uudelleen, tehdä ruokasuunnitelman jota noudattaa ja alan huomenna käymään salilla taas kunnolla. Lupaan itselleni.

Syömiset kusee, liikunta kusee ja ihmissuhteet kusee - ihanaa.

Kivahan se on istua kotona vaan kesätyöttömänä ja köyhänä opiskelijana, kaverit ties missä. Sosiaalisina kontakteina lähinnä kaupan kassat ja poikaystävä, jonka kanssa saan aina vaan uuden ongelman/ahdistuksen kehitettyä. Miksi mä en voi päästä vaan yli vanhoista?

Se tunne, kun miettii miten hyvin mulla paino putosi talvella... Se fiilis, kun vaaka näytti pienempiä ja pienempiä lukuja... Mä haluun sen takasin.

Se tunne, kun meillä meni poikaystävän kanssa oikeasti hyvin, kun mä pystyin luottamaan siihen täysin... Se mitä meillä oli ennen helmikuuta. Sen mä haluan takaisin. Nykyään ei mene päivääkään, ilman ahdistusta. Joskus ahdistaa paljon ja liikaa, joskus vähemmän... Ja asiasta kun yrittää keskustella, poikaystävä sanoo kaiken olevan hyvin.

"Kaikki on hyvin."

No mutta kun mulla ei ole.

Kukkakaupan kulmalla

Mun suunnitelmat on pitäneet ihan kohtuullisesti; liikunta on sujunut, syömisissä vielä vähän parannettavaa... Myös päätös olla ilman alkoholia juhannukseen asti on hieman rakoillut, koska kesäkelit ja terassit <3

Syömiset menneet niin ja näin, ei hyvin, muttei _kauhean_ huonostikaan... Annoskoot alkaa olla ok, mutta pääsisipä vaan noista ylimääräisistä houkutuksista eroon :-// Liian helposti tulee lähdettyä jätskille, ostettua suklaapatukka, otettua ylimääräistä välipalaa jne. Nyt tosin ostin pussillisen kiivejä ja porkkanoita, jos niitä sitten napostelisi välipaloina, jos tekee mieli herkutella :-))

Ja olen jopa onnistunut juomaan reilusti vettä, iso mukillinen melkeinpä koko ajan vieressä ja siitä sitten hörpin, namnam.... Ja tämä on saavutus, koska mielestäni meillä tulee pahan makuista vettä hanasta. Erittäin kylmänä ja parilla jääpalalla höystettynä sekin onneksi menee alas.

Salilla ollaan tosiaan jaksettu käydä lähes päivittäin, joskus jopa kahdesti: välillä iskenyt iltaisin hirmuinen tylsyys ja ollaan extempore lähdetty vielä hetkeksi salille polkemaan kuntopyörää tai crosstrainerille... Ihanaa, kun on tuo meiän sali ihan naapurissa, tien toisella puolella ja auki 24/7 :-D

Olen jopa huomannut pientä kehitystä tuolla salilla, mulla on tainnut päästä jonkinlainen haba kasvamaan, vaikka mitään ei ulospäin huomaakaan eikä näykään... Mutta jaksan tehdä huomattavasti isommilla painoilla liikkeitä, kun verrataan siihen, mitä tein kun reilu puolisen vuotta sitten aloitin salilla käymisen. Ehkä mullakin joku kaunis päivä erottuu jotain lihaksia :---D En mitään kisakireetä treenattua kroppaa tavoittele, mutta sellainen timmi olisi kiva, ei mikään laihaläski you know :--)