Oodi epätoivolle

Tänään mä saan taas rastittaa sivupalkista uuden luvun, vaaka näytti aamulla 70,8 kiloa. Se miinus kymmenen kiloa alkaa olla lähellä ♥

Pelkään vaan, että menee tää ilta täysin ahminnaksi... 

Poikaystävä lähti luokkakavereineen syömään ja jatkavat sitten baariin - mua taas ahdistaa ja oon ihan yksin. Miksen mä enää kestä olla yksin? Asuinhan mä sentään reilu vuoden ihan yksin, jopa ihan keskellä ei mitään...

Plus se, että oon sairaalloisen epävarma itsestäni, mustasukkainenkin? Pelkään, että Poikaystäväni luokkakaverit (käytännössä pelkkiä tyttöjä kaikki...) ovat paljon kauniimpia (no, kyllähän suurin osa taitaa ollakin...), hauskempia, haluttavampia... Laihempia... En usko Poikaystäväni mitään tekevän, pelkään vaan mitä muut voisivat tehdä... Helvetin kännissä kun kaikki ovat... Äääää vainoharhailen.

Ruuat ja herkut odottavat kaapissa. Ne huutaa mun nimeä.

Piti "herkutella" yksinäisen illan iloksi dipillä ja vihanneksilla, mutta Poikaystävä osti minttusuklaata ja sipsejä. Pelkään, että mätän ne surutta alas ja jatkan ahmintaa tyhjentämällä leipäpussin, syömällä paketin pizzanmakuisia juustokakkuja, hotkimalla useamman desin kermaista kasvissosekeittoa, kaivamalla jäätelöt pakastimesta... Lyhyesti sanottuna tyhjentämällä jokaisen kaapin sisällön. Pahinta tässä ehkä on, että mä en edes oksentaisi. Siihen mä en kykene, vaikka joskus toivoisinkin pystyväni...

Pelottaa, miten mun ilta jatkuu.

Niin kauan, kun keksin itselleni vain tekemistä tietokoneella, ei tule mässäiltyä. Kunhan vaan päällä ja käsillä on muuta tekemistä.

Mä oon niin heikko.

Pitäisi ehkä vaan tuijottaa vuorotellen kauniita kuvia ja omia jalkoja, mahaa, käsiä... kyllä siinä äkkiä katoaisi syömishalut...

Tavallaan jokainen on surullinen

Mulla oli joku hieno ajatus, mitä tänne kirjottelisin, mutta heti kun pääsin kirjautumaan, ajatus katosi. Hemmetin tyhjäpää.

Syömiset menneet vähän niin ja näin.

Liikuntaa on onneksi tullut harrastettua ihan hyvin.

Jotenkin ahdistaa, kun en voi kenellekään puhua laihdutuksesta. Kun on bmi:n mukaan normaalipainoinen, niin vastaanotto laihdutuspuheille on ikävä ja välttelevä: "eihän sun tarvii, oot ihan normaali, oot ihan hyvän kokoinen jne jne." 

Ihan kuin normaalipainoisuus automaattisesti tarkoittaisi, että silloin on täydellisen tyytyväinen itseensä? Tai pitäisi ainakin olla... Koska normaalipainoisellahan ei vaan voi olla mitään, mistä laihduttaa tai kiinteyttää.

Ja entä jos en halua olla vaan ihan normaali?

Ja en mä edes ole "hyvän kokoinen" nyt!
Löllyväinen ja palleroinen, kasa löysää läskiä. Kiinteyttämisvaraa löytyy joka paikasta. Läskiä saisi polttaa vaikka mistä, senttejä kadota metrikaupalla ja painon pudota vielä useita kiloja ennen kun voidaan puhua sen olevan edes lähellä alipainon rajoja...

Tuntuu, että mun elämä vaan valuu eteenpäin, kun en uskalla elää kunnolla. Ajattelen aina, että sitten kun olen laihempi, sitten kun olen kauniimpi...
Nyt en kehtaa.

En kehtaa pukeutua täysin kuten haluan...
En kehtaa harrastaa täysin miten haluan...
En kehtaa olla ja elää kuten haluan...

Häpen itseäni koulussa, kavereitten seurassa, juhlimassa baarissa, kaupungilla ostoksilla, ruokakaupassa, salilla...

Miten mun elämästä on voinut tulla näin helvetin säälittävää ja ulkonäkökeskeistä?

Tältä musta tuntuu liian usein :(

Seinäruusu

Tuntuu kuin olisin täysin turha.

Eihän mulla niin väliä ole...

Arvoton?

Mun mielipiteet on huonoja, olen huono, olen tylsä ja mitäänsanomaton. En saa suutani auki oikeissa paikoissa, väärissä kohdissa puhun liikaa. Ahdistaa. Sosiaaliset tilanteet koulussa kammottaa. Kyllä mä kavereitten kanssa pystyn juttelemaan niitä näitä, mutta ryhmätyön tekemisestä ja keskusteluista vieraiden kanssa ei tule mitään. Istun tyhmänä hiljaa.

Miksi mun paino ei laske?

Mä haluaisin olla kaunis, hoikka, rohkea ja itsevarma. Sellainen, josta huokuu hyvä olo. Sellainen, joka ei hiljaa ja mitättömänä istu seinäkukkasena. En halua huomion keskipisteeksi, ei ei ei. Mutta olisihan se kieltämättä mukava saada positiivista huomiota silloin tällöin. Tai tuntea itsensä edes jollain tapaa riittäväksi...

Tällä hetkellä ainut mikä musta huokuu, on läskit, niitä kyllä riittää!

Keskiviikkona olin opiskelijabileissä, laittautunut nätiksi ja alkoholi oli mukavasti kohottanut itsetuntoa. Baarissa sain huomiota parilta satunnaiselta mieheltä. Toinen kertoili kuinka rakastunut onkaan muhun. Tietenkin siinä puhui känni, mutta tuntui hyvältä saada positiivista huomiota, tulla kehutuksi, tuntea itsensä kauniiksi.

Miksi mä en osaa syödä?

Kaikki tai ei mitään - tuntuu etten muulla tapaa osaa syödä. Jos aamupäivällä menee syömiset "huonosti", niin koko loppupäivästä katoaa kontrolli. Kalorit huitelee taivaissa ja olo on surkea. Seuraavana päivänä morkkis on valtava! Samoin maha...

Ajattelin kokeilla FitFarmin Go Fat Go ruokavaliota, hieman tosin omaan makuuni ja tottumuksiini muutellen. Päivittäseksi kalorimääräksi saisin suunnilleen 1000... Ehkä ei repsahtelisi niin kovasti, kun söisi säännöllisesti "kunnolla". Ohjeet löysin googlailemalla, kuulostaa ihan hyvältä? Tosin nyt mun on ihan pakko hankkia se kauan kaipaamani keittiövaaka, jotta saan parhaan mahdollisen tarkkuuden annoskokoihin, jee :)

Ja näin lopuksi btw, ärsyttää ihan valtavasti salkkari-Iida syömishäiriöineen. Huoh.

♥

Henkilökohtaisesti

Kiitos haasteesta Essi :)

Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Asiat:

1. Poikaystäväni on mulle kaikki kaikessa
Tuki ja turva, paras ystävä ja rakkain ihminen ikinä, en osaa enää kuvitella elämää yksin. Joskus aikoinamme tavattiin onnekkaasti vahingossa, monen sattuman kautta, juuri ennen muuttoani sadan kilometrin päähän :) Ollaan oltu kohta vuosi kihloissa ja asutaan yhdessä ♥

2. Rakastan ruokaa ja ruuanlaittoa
Tykkään kokkailla ja leipoa, olen jopa kohtuullisen hyvä :) Ahdistaa vaan se syömispuoli...

3. Olen hyvin hyvin nirso
Eli syön vain ruokaa joka maistuu hyvälle :D Olen myös erittäin laatutietoinen - ei kiitos einesateriat yms.

4. Rakastan teetä
Erityisesti vihreä mintunmakuinen tee, nami! Tykkään myös juoda lämmintä mehua, joka on keitetty omista viinimarjoista. Se lämmin tunne juomisen aikana ja jälkeen on ihana, nimimerkillä palelen aina...

5. Pelkään liian monia asioita
Yli kaiken pelkään ampiaisia. Kaikki vähänkään ampiaista muistuttavat (kaikki pörriäiset, kärpäset, perhoset ja kukkakärpäsetkin) saavat vatsani kääntyilemään pelosta. Sydän jättää lyöntejä välistä, kylmänhiki nousee, itkettää, ahdistaa... Parhaimmillaan iskee paniikkikohtaus. Pelkään myös mm. yksin jäämistä/hylätyksi tulemista, pimeää, ukkosta, lihomista sairaalloiseksi, ahtaita paikkoja, joskus muita ihmisiä/sosiaalisia tilanteita, puhelimessa puhumista... Yhh...

6. Haluaisin olla laihempi
Ei mun tarvitsisi olla mikään kokoa XXS, superpieni keijukainen, tiedän, että mun luustolla ja ruumiinrakenteella se on mahdotonta :( Mutta edes laihempi. kevyempi. Kauniimpi ja kiinteämpi. Paremmassa kunnossa. Tahtoisin vain olla tyytyväinen itseeni, hymyillä peilikuvalle.

7. Olen aina myöhässä.
Paha tapa. Jollen nyt suoraan myöhässä, niin juuri ja juuri sovittuun aikaan paikalla. Jotenkin lähteminen jää aina viime tippaan...

8. En juurikaan jaksa nykyisin panostaa ulkonäkööni
Aina ennen, pari vuotta - vuosikin sitten, en voinut lähteä ulos edes lähikauppaan ilman meikkiä ja tukka huonosti. Nykyisin en jaksa välittää niin paljon. Tietenkin haluan näyttää siistiltä, kouluun yms. laitan pienesti meikkiä, tukankin jaksan useimmiten laittaa. Enää en vain panosta niihin niin valtavasti, käytä tunteja ennen uloslähtöä. Riittää, että näytän suht siistiltä ja puhtaalta. Toki sitten onkin kahta kivempi silloin tällöin laittaitua kunnolla, kun se ei ole jokapäiväistä rutiinia. (Minulle siis kunnolla laittautuminen tarkoittaa suihkua, tukan föönaamista, huolellista suoristusta, tyvien tupeerausta, hiuslakkaa ja-puuteria, silmiin rajausten tekoa ja ehkä jopa huulipunan tai hieman näkyvämpää luomivärin käyttöä, ei siis silti mitään usean tunnin laittautumista :D)

9. Luen mieluummin kirjan, kuin katson leffoja tai telkkaria
koska kirjat nyt vaan on yleensä paljon paljon parempia :)

10. Tykkään olla kielioppinatsi 
Yhdyssanat ovat intohimoni >:D

11. Olen huono kertomaan itsestäni
Kuten huomata voi, alan joko jaarittelemaan turhuuksia, toinen vaihtoehto taas on, etten saa mitään irti... Olen ihan liian tylsä, eipä mulla mitään mielekästä asiaa olisikaan kertoa itsestäni :D Tähän voisi myös liittää sen, etten tykkää puhua itsestäni, etenkään kehua tai puhua ongelmista/pahasta olosta...

Kysymykset:

1. Oletko yrittänyt tehdä mikrokakkua? En ole kuullutkaan? :D
2. Voisitko kuvitella meneväsi uudisasukkaaksi toiselle planeetalle? Tuskin, pelottaisi liikaa
3. Voiko kauneutta määritellä? Kai sitä voi jokainen määritellä miten haluaa, mutta tuskin on olemassa yhtä oikeaa määritelmää...
4. Koetko olevasi hyvä juuri tuollaisena? Kohtuullisen, mutten tarpeeksi
5. Jos voisit olla puoliksi ihminen ja puoliksi eläin, mikä eläin olisit? Jaa-a :D Vaikeaa, mutta ekana tuli mieleen koira. Olisi kyllä kummallisen näköinen combo :P
6. Kuinka paljon nesteitä juot päivässä keskimäärin? Pyrin juomaan vähintään pari litraa, lähinnä juon vettä, teetä, kivennäisvettä tai funlight-mehuja
7. Tiedätkö, mikä on dollarin kurssi tällä hetkellä? Ei mitään hajua :D Voisin leikkiä fiksua ja googlettaa, muttei nyt jaksa :D
8. Pelottaako vanheneminen sinua? Entä tulevaisuus? Vähän, tavallaan? Kaikki on kuitenkin niin epävarmaa. Mutta kaikenlaisia toiveita ja suunnitelmia kyllä löytyy.
9. Mikä laulu kuvaisi elämääsi hyvin? En osaa sanoa, vielä ei ole löytynyt niin hyvin kuvaavaa luultavasti :D
10. Jos saisit poistaa yhden asian maailmasta, minkä poistaisit? Yleistä hyvää ajatellen pitäisi kai poistaa sodat, nälänhätä tai jokin muu yhtä hienolta kuulostava asia. Omaa hyvää ajatellen, varmaan selluliitti :D
11. Voisitko olla syömättä kaikista parhainta lempiruokaasi enään koskaan, jos sinulle maksettaisiin siitä 10 000 euroa? En :D


Pahoittelen, en nyt ehdi haasta ketään :(
Tai jokainen voi itse tehdä tämän, jos siltä tuntuu :)

Ikuinen leikki

Vihaan itseäni.

Olen ruma ja lihava löllykkä.

Peilikuva-ahdistus.

Ensimmäiset viisi kiloa multa lähti parissa kuukaudessa, samoin katosi senttejä sieltä täältä... Nyt oon lokakuusta asti taistellut seuraavien viiden kilon kanssa, eivätkä ne ota lähteäkseen sitten millään. Liikuntaa olen lisännyt, repsahduksia on vähemmän (ellei lasketa joululoman aikaista mättöputkea...).

Inhoan itseäni joka päivä enemmän ja enemmän, kun astun vaa'alle. Muutosta ei näy, muutos tapahtuu liian hitaasti? Mä haluaisin kaiken heti ja nyt. Tiedän, kauneuden eteen pitää kärsiä... :(

Onneksi hankittiin poikaystävän kanssa jäsenyys kuntosalille, joka on ihan naapurissa, riittää kun kävelee tien yli. Pääsee treenaamaan helposti, eikä keksi edes tekosyitä olla menemättä. Eilen pieni iltatreeni, tänään aamulla myös treeni, illalla ehkä myös?

Juokse läski juokse.

Mua thinspoaa ihan valtavasti yksi mun entinen luokkakaveri, joka on laiha ja jolla on ihanat hiukset. Se vaikuttaa niin varmalta ja rohkealta. Mäkin haluan täydelliset hiukset, kauniit jalat ja litteän mahan. Tahdon uskaltaa pukeutua juuri niin kuin haluan, näyttää hyvältä vaatteessa kuin vaatteessa. Tämänhetkistä "tyyliäni" voisi kuvailla sanoilla säkkimäinen ja tylsä.

Tänään syön:

• ennen salia: omena
• aamupala: ruisleipä, becel, ultrakevyt meetvursti, paistettu kananmuna
• lounas: valio viola tomaatti-vuohenjuustokeitto
• päivällinen: kaalipata
• iltapala: smoothie - rasvatonta maitorahkaa, valio plus maitoa, marjoja, banaania, ananasta

Kaloreita yhteensä n. 1200.

Tiedän.

Syön liikaa.

Eipä näillä mätöillä läskit lähde...

Tiet etäisyyksiin

Paino aamulla 71,4 kiloa.

Jee, uusi rasti sivupalkkiin :)

Kohta pian päästään sinne odotettuihin kutosella alkaviin lukuihin, niitä ei olekaan vaa'assa näkynyt pariin (?) vuoteen...

Mikä siinä on, vaikka vaaka näyttää kilojen pudonneet ja mittanauhakin vahvistaa senttien lähteneen.... mutta "muutos" ei näy peilissä? Sieltä kurkkii yhä sama valtava, ällöttävä rumilus.

Ärsyttää.

Tänään ruokalistalla:

• aamupala: keitetty kananmuna
• lounas: valio viola tomaatti-vuohenjuustokeitto, puolikas greippi
• päivällinen: kaalipataa, puolikas greippi
• iltapala: smoothie: valio plus -maitoa, rasvatonta maitorahkaa, marjoja, vadelmaa, kiiviä

Yhteensä kaloreita noin 825.

Ja juonut olen useamman mukia vihreää teetä sekä pepsi maxia.

Illalla vielä salille kuluttamaan kaloreita.

Kesällä mäkin haluan kehdata pukeutua kauniisiin hameisiin, mekkoihin, shortseihin... En haluaisi aina vaan peitellä ja hävetä itseäni. 

Ei pitäisi olla liikaa pyydetty, että voisi vain tykätä itsestään? 

Mä olen niin vahvasti päättänyt onnistua kesään mennessä, muu ei ole enää mahdollista. Mä oon liian monta kertaa pettynyt itseeni, pettänyt itseni...

Kaiken jälkeen olet kaunis

Tuli pitkästä aikaa käytyä shoppailemassa.

Nykyisin jäänyt vähän vähemmälle, ihan jo opiskelijan surkean rahatilanteen vuoksi...

Inhoan tosin talvella kaupoissa kiertelyä: talvivaatteet päällä, tulee kuuma ja parhaimmillaan hiki virtaa, sovittaminen on hankalaa, ei jaksaisi riisua-pukea-riisua-pukea, ahdistaa jos (ja kun) vaatteet eivät sovikaan, ärsyttää löytää ihana vaate - johon ei kuitenkaan ole varaa tai sitten ajattelen automaattisesti, kuinka paljon paremmalta se näyttäisikään jos olisin laiha... Enkä toisaalta myöskään raaski ostaa uusia hienoja vaatteita, kun toivon ainakin laihtuvani, jolloin ne jäisivät isoiksi ja turhaksi...

Vaikeaa.

Tai ainakin teen tästä vaikeaa :)

Tällä kertaa tosin löysin jotain kivaa, suht edullisesti vieläpä!

Ostin urheilurintsikat, noin polvipituiset urheilutrikoot sekä sporttisen lyhythihaisen paidan. Eli tuli tällä kertaa panostettua tuohon liikuntapuoleen, jee :) Ehkä tämä "rahantuhlailu" motivoi myös käyttämään näitä ja liikkumaan enemmän. Hyvää tekee myös nähdä trikoissa oma valtava takapuolensa ja reitensä... Eipä tee mieli mättää herkkuja, ja ehkä pöksyt inspiroi tekemään salilla vielä muutaman toiston lisää :)

Voisin melkeinpä kuvailla joku päivä nämä, näkisitte sitten muhkean ruhoni - hyvää reverseä. Ehkä joku kaunis päivä saisin siihen viereen kuvan, jossa olen laiha... Motivoisi sekin, kun pitäisi todistaa itselleen, että mä pystyn tähän! Mä en jää tällaiseksi ihrapallukaksi!

Tänään syönyt:

• aamupala: ruisleipä + becel ja kinkkua, keitetty kananmuna
• lounas: Valio Viola tomaatti-vuohenjuustokeitto
• päivällinen: kaalipata
• iltapala: smoothie: valio plus -maitoa, rasvatonta maitorahkaa, marjoja, kiiviä, banaania

Yhteensä noin 1050 kaloria.

Ja hei, melkein unohdin mainita... Paino oli aamulla 72,1 kiloa - eli pian saan rastittaa sivupalkista uuden kohdan. Pian ollaan pudotettu se ensimmäinen kymppi. Pian mäkin alan olla siedettävän näköinen?

Tähdet varjelkoon

Turvottaa ja mahaan sattuu.

Itkettää ja tunteet heittää volttia, kiihtyvät ja laskevat nollasta sataan sekunneissa.

Kuukautiset.

Yhh...

Mun paino on jumittanut jo muutaman päivää, laitetaan naistenpäivien piikkiin. Ruokaa ei tee mieli kuitenkaan mättää, mikä on sinänsä ihme. Toisaalta, eipä ihme, kun olen syönytkin nyt melkeinpä viikon sen noin 1000 kaloria päivässä, mikä on paljon?

Uusi sali missä käyn, on mukavan oloinen. Uusiin laitteisiin kestää hetken tottua, mutta hyvältä vaikuttaa :) Etenkin crosstrainerit (niitä on useampi! jee!) on mahtavia. Sellaisen kun vain saisi kotiinkin mahdutettua...

Ajattelin alkaa tilaamaan Fit -lehteä, tuli hyvä tarjous: 6kk / 20e ja kaupan päälle meikkisetti. Jos vaikka inspiroisi liikkumaan vielä enemmän ja syömään paremmin.

Tänään syömiset näyttävät tältä:

• aamupala: -
• lounas: "salaatti" - 3-% fetajuustoa, kurkkua, paprikaa, tomaattia ja kanafilekuutioita, hiukan pähkinöitä
• päivällinen: puolikas greippi, lihamakaroonilaatikkoa ja raejuustoa
• iltapala: banaani ja marja-vadelma-rahka-smoothie

Kaloreita kertyy yhteensä n. 1150.

Pitäisi opetella syömään pieniä annoksia pitkin päivää, jolloin ehkä kalorisaldo jäisi pienemmäksi, kun nälkää ei pääse kertymään. Mun ongelma on just nuo pitkät ateriavälit, joten kun ruoka-aika koittaa, mätän yli varojeni. Vaikeaa vain syödä tiheämmin, kun on koulussa aamusta iltapäivään, 8-16, lähes joka päivä...

Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä, mitä pitkiin koulupäiviin välipalaksi? 

Edullista, helppoa, pientä ja mielellään vähäkalorista?

♥

Linnuton puu

Ahdistaa taas täysillä.

Syönyt olen ihan liikaa, paino jumittaa, tuntuu että mahassa kasvaisi ilmapallo.

Olo on kurja.

Meinasin tänään pillahtaa itkuun, kun jonotin hakemaan salin asiakaspalvelusta sitä 24h kulkuavainta. Ai miksi? No koska kuulin, että siellä kun se tyttö täyttää niitä sun henkilötietolomakkeita koneelle, se kysyy myös mun painon. Enkä mä halua puhua siitä. Viimeinen asia maailmassa jonka haluan sanoa ääneen. Myöntää, kuinka monta kiloa olen epäonnistunut. Poikaystävän, joka oli mukana, pakotin kauas istumaan ja odottamaan, että saan asioitua. Viimeinen henkilö maailmassa, jonka haluan tietävän, kuinka valtava oikeasti oikeasti olen...

Siellä sitten se fitness-tyttö kirjaili ylös mun henkilötietoja, painon kohdalla mun oli pakko hiukan pyöristää alaspäin...
"En tiedä, varmaan jotain suunnilleen..." 
Silti liikaa. Ällöttävää. Ja samaa varmaan ajatteli se tyttökin. Sydän hakkasi, tuskainen hiki puski pintaan ja olo oli kurjaakin kurjempi. Hyvä etten sen edessä alkanut parkua. Olen niin heikko. Syytäkin liittyä salille ja vielä käydä siellä ehkä vähän useamminkin...

Tänään illalla sitten salille!

Ruokaa on tullut mätettyä tänään kunnolla:

• aamupala: ruisleipä kananmunalla, juustosiivuilla ja becelillä
• lounas: pieni sämpylä + levite, "salaatti" - kurkkua, paprikaa, 3%-fetajuustoa ja muutama pähkinä
• päivällinen: lihamakaroonilaatikkoa, tomaattia, raejuusto
• iltapala: maitorahka ja marjoja (ehkä?)

Yhteensä saldo siinä 1200 kalorin kieppeillä.

Tyttö joka katsoo merelle

Mä toistan itseäni varmaan jatkuvasti, mutta minkäs sille voi, ettei elämässä tapahdu mitään uutta, jännää ja mielenkiintoista.

Painoa en aamulla uskaltanut ottaa, maha pinkeän pullea kuin valtava kumipallo, kipeäkin vielä. Turvotti ja sattui. Istuin luennotkin väkisin kipeän mahapalloni kanssa, häveten sen kurinaa ja käymistä. Että kiitos vaan eilinen pizza. En kyllä ikinä (hah, katsotaan vaan koska sorrun...) enää vedä vaaleista jauhoista tehtyä paskaa naamaan, en! Hiilarihöttö ei vaan sovi mun vatsalle, hyväkarppaus-tyylinen ruokavalio on ehkä enemmän mun juttu? :)

Mentiin tänään poikaystävän kanssa naapuriin avatulle salille käymään - ihan vaan katselemaan, jos vaihdettaisiin sinne. Ajateltiin, että plussaa olisi läheinen sijainti, on nimittäin tien toisella puolella, sekä 24h käymismahdollisuus kulkulätkän kanssa.

Sielläpä oli jokin supertarjous - voimassa vain tänään - liittyminen vain kuukausimaksun (30e) hintaan! Elikkä ei erikseen liittymismaksua, pantteja kulkulätkästä, vain ensimmäisen kuun hinta, sekin -10 euroa alessa :) Olihan sinne pakko sitten liittyä, oli ihan mukavan näköinen paikka, vaikka porukkaa käykin ehkä enemmän kuin salilla, jossa ennen olemme käyneet... Ehkä mun on vihdoin pakko opetella pois tästä naurettavasta julkisen-liikunnan-pelosta, hui!

Motivoi kyllä hurjasti tuo "suuren" rahasumman (kyllä, köyhälle opiskelijalle se on paljon rahaa) tuhlaaminen. Pakko siellä on sen verran sitten käydäkin, että tulee käytyä koko rahan edestä, ja enemmänkin! :)

Houkuttelisi myös käydä ostamassa uusia liikuntavaatteita, kun tuolla näytti kaikilla olevan jotain niin hienoa urheiluvaatetta päällä... Toisaalta, mitä väliä niillä vaatteilla on? Samapa se, kuljenko siellä vanhoissa, kulahtaneissa lökäreissä, vai urheilumerkin X uusimmissa supersporttisvaatteissa? Toisaalta taas, koskaan en ole tuohon urheilupuolen välineistöön panostanut (nimimerkki: omistan pikkuveljen vanhat sisäliikuntakengät...), voisi olla jo aika :D Eikä se shoppailu ihan vastenmielistäkään ole, raha yleensä on vaan esteenä hidasteena... Ja sekin motivoisi, kun hankkisi varta vasten salille uudet kuteet :) Toisaalta, näytän yhä ihan hirveältä, eikä sitä paljon hienoilla vaatteilla pelasteta, päinvastoin, sporttivaatteet vaan korostaa sitä naurettavaa lihavuuden määrää....

Tänään tullut syötyä seuraavasti:

• aamupala: 1 keitetty kananmuna, n. 100g Korpelan broilerin filekuutioita, tomaatti
• lounas: 2dl Valio Viola tomaatti-vuohenjuustokeittoa, puolikas greippi
• päivällinen: Apetit BBQ-muurikkakasviksia vajaa puolipussia, n. 200g maustamattomia kanasuikaleita
• iltapala: Valion pehmeää maitorahkaa muutama ruokalusikallinen, desi marjoja

Yhteensä saldoksi siis ~ 920 kaloria.

Toivottavasti uskaltaudun huomenna vaa'alle.

Huomenna kouluakin kello 16 asti - pakko tehdä omat ruuat mukaan, kouluruokaa en voi syödä, ahdistaa, enkä kestä sitä arvailua määristä ja kaloreista. Voisin nopeasti aamulla kehitellä pienen kevyen feta-kana-salaatin, nam :) 

Ahhhhh, tui tui ♥

Hiljaisia päiviä

Paleltaa.

Toinen kupillinen vihreää teetä.

Ehkä vielä hiukan lisää teetä?

Paino oli aamulla 72,3 kiloa.
Jeij, nyt ollaan vihdoin -200 grammaa keveämpiä, kuin ennen joululomaa.
Motivoi taas jatkamaan ja jaksamaan entistä enemmän, pidemmälle.

70 kilon rajapyykki lähestyy!
Ehdotuksia, miten voisin palkita itseni 10 kg:n pudotuksesta?
Uusia vaatteita en vielä halua ostaa, ne vasta kun olen kunnolla pienentynyt :)

Tänään pidettiin kuitenkin poikaystävän kanssa pizzapäivä, elikkä pieni pellillinen pizzaa, puolikas kummallekin. Pohjaa yritin keventää korvaamalla kolmasosan vehnäjauhoista ruisjauholla ja oman puolikkaani päälle päätyi tomaattisoseen lisäksi herkkusieniviipaleita, paprikaa, ananasmurskaa, tomaattia sekä sipulia. Katkaravut unohtui ostaa kaupasta :( Ja siihen päälle ripottelin vielä hiukan juustoraastettakin. Omnomnom läski. Poikaystävä herkutteli jo kerralla koko oman puolikkaansa, itse syön viimeisen palan iltapalana...

Pizzan lisäksi olen syönyt tänään yhden keitetyn kananmunan ja desin Valio Viola tomaatti-vuohenjuustokeittoa. Tuo keitto onkin muuten uusin rakkauteni: 85 kcal / 100 grammaa. Suhteellisen kevyttä jopa :) Aion maistaa myös muita Violan keittoja, kuulostavat herkuilta!

Päivän kalorit suunnilleen 1460 - en osaa enää mieltää, onko se liikaa?
Kiloklubin mukaan saisin syödä lähes 1600 kaloria päivässä, jolloin laihtuisin. Tuolloin päivittäinen vaje olisi -500 kaloria...
Pää taas sanoo, että ehdottomasti yli tuhatta ei saisi syödä, koska silloin lihoan.
Ehkä syön huomenna vähän kevyemmin...

Tatuointikuume osoittaa taas paluuta, kai se vaan on, kun on ottanut yhden, haluaa lisää :)
Ideakin löytyisi, mutta mistä rahaa?

Rakastan erilaisia sukkahousuja! Kun saan omat jalkani siedettävämpään kuntoon,
kehtaan ehkä alkaa liikkua enemmän mekoissa tai shortseissa. Ja siis tietysti kauniiden sukkahousujen kera :)

On elettävä huolella

Pää on ihan tyhjä, taas kerran.

En osaa kirjoittaa mistään, mulla ei edes taida olla mitään kirjoittamisen arvoista?

Olo on turha ja tunnen itseni vain epäonnistuneeksi kaikessa, arvottomaksi ja huonoksi.

Paino on 73,1 kiloa, jumittanut siinä jo kolme päivää... Vielä puoli kiloa pois, niin olen samassa painossa kuin ennen joululomaa ja valtavia mättöfestivaaleja. Pitikin olla niin heikko ja imuroida lomalla jokainen herkku kurkusta alas... Kyllä, syy maailman nälänhätään ilmoittautuu tässä! 

Ostin mainoksen uhrina FIT Laihdu! -lehden. Vielä en ole ehtinyt lukemaan, mutta otsikot kuulostavat lupaavilta: "Näin loppuu jojoilu", "Miten taltutan nälän?", "Laihdu takuulla - 3 muutosta syömiseen" sekä "25 kevyttä reseptiä". Jospa vaikka löytyisi hyviä vinkkejä omaan urakkaan :)

Poikaystävä haluaisi, että tehtäisiin huomenna pizzaa... Nam, maistuisi varmasti, mutta tiedän sen morkkiksen määrän myöhemmin :/ Nyt pitäisi keksiä hyviä syitä vaihtaa tuo ehdotus johonkin kevyempään... Muutenkin tuntuu vaikeilta nää viikonloput, kun ollaan koko päivä saman katon alla; syömättömyys ei onnistu ja poikaystävä haluaa vähän herkutella, syödä paremmin sekä rentoutua oluen ja vaikka sipsipussin kera...

Oon myös miettinyt, miten mun kävis, jos joku tuttu (poikaystävä esim.) löytäisi ja lukisi mun blogia, tai perinteisempää käsinkirjoitettua "päiväkirjaa", jossa mulla on ylhäällä painot ja tarkat mitat sekä kaikennäköisiä ajatuksia... Olisinko mä sen mielestä vain säälittävä? Tyhmä ja huomionhakuinen? Olisinko mä siitä vastenmielinen? Syömishäiriöinen mä en ole? Näin painava ja paljon syövä ei voi olla.

Mä en kestäisi keskustella asiasta. Miten voi jollekin rakkaalleen sanoa, että inhoaa itseään yli kaiken? Kertoa, että oma mieli on kieroutunut ja inhottava paikka? Paljastaa, että oikeasti ne superlaihat tytöt ovatkin mun kateuden kohde, laihuus tavoiteltava asia, päämäärä... Melkeinpä ehto sille, että olisin onnellisempi, on pudottaa painoa, paljon...

Ahdistaa ja pelottaa.

Ja silti mä haluan vaan jatkaa ja saada aikaan tuloksia.

Täydelliset reidet ja ihana massu ♥♥♥♥

Kärsimätön

Sormet ovat ihan jäiset.

Muutenkin paleltaa, vaikka päällä onkin villasukat ja poikaystävän huppari.

Onko mitään ihanampaa kuin pitää päällään rakkaalta tuoksuvaa lämpöistä hupparia?

No hupsista, paino oli sunnuntaina muhkeat 75,1 kiloa, HIEMAN siis tullut plussaa joululoman herkutteluista. Tänään aamupaino oli jo onneksi 73,5 kiloa - eli suunnilleen kilon enemmän kuin ennen lomaa. Toivottavasti nyt lähtisi nopeasti pois loputkin, niin pääsisi "lähtökuoppiin" ja jatkamaan siitä, mihin jäätiin.

Ensi viikolla ajattelin kokeilla kaalisoppa-dieettiä, onko jollain kokemuksia?

Kuulostaa ainakin lupaavalta, koska yleensä tälläiset dieetit kaatuu siihen, että olen valtavan nirso, enkä tykkää syödä dieettiin soveltuvia ruoka-aineita... Tästä en ainakaan ensi lukemalta bongannut mitään ällöä :D Toivon vaan, että soppa maistuu edes kohtalaisen hyvältä :D Tykkään myös siitä, että saa syödä "oikeaa" ruokaa säännöllisesti, eli ei olla täysin kitudieetillä. Ainut ongelma tulee olemaan dieettiin kuuluva makeutusaineiden, hiilihappojuomien ja teen juonnin välttäminen... Mutta kokeilemalla selviää, lähtöökö tämän tytön läski tuolla dieetillä :D

Salillekin jaksettiin poikaystävän kanssa tänään lähteä, olikin oikeasti ihan tosi kivaa treenata pitkästä aikaa. Tuntuukin, että ainut vastenmielinen osuus mulle liikunnassa onkin vaan sen aloittaminen - kun sitten jaksaa lähteä salille tai alkaa tehdä kotona kuntopiiriä niin olo on mitä mahtavin :)

Minäkin haluan olla kaunis ja laiha. Ja onnellinen.

Täydellisiä jalkoja odotellessa.

Ei yksinäinen unta saa

Mä en saa unta.

Unirytmi on loman aikana kääntynyt ja vääntynyt ihan päin sitä itseään.

Tuntuu, että mä olen tyhjentänyt lapsuudenkodin kaikki ruokakaapit, lähikaupat ja muut paikat, joista vaan ruokaa voi saada. Mahassa ainakin tuntuu siltä, pömpöttää ja pullottaa, turvottaa ja ahdistaa. Olo on onneton, mutta sitähän voi aina parannella herkuilla?

Miten se, että palaa lapsuudenkotiin vanhempien luokse, voikin laukaista mulla aina kauhean negatiivisia tapoja ja tehdä olosta kurjan? Täällä mä syön kuin hevonen (tai useampikin...), äksyilen ja kiukkuilen (vähintään pääni sisällä) ja itkuherkkyys on 100. Kotiinpaluuta alkaa odottaa jo seuraavana aamuna saapumisesta.

Etenkin nyt tuntuu vaikealta, kun poikaystävä lähti jo kotiin, koska sillä alkoi jo koulu ja mulla alkaa vasta ensi viikolla. Kun se on täällä myös, on mun olo paljon tasaisempi (muttei siltikään tasainen...) ja saan ainakin jotain kontrollia syömisiini, kun en kehtaa sen seurassa mässyttää suurperheen viikon ruokaostoksia vastaavaa määrää herkkuja yhdessä illassa...

On jo niin ikävä.

Mä yritin ottaa loman rennosti ja huolettomasti. En merkkaile kaloreja, enkä edes käy vaa'alla (okei, pariin otteeseen olen erehtynyt astumaan vaa'alle - itkuhan siitä melkeen irtosi). Kokeilen, jos pystyisin ns. rentoon painonhallintaan: söisin kohtuudella, saisin ehkä vähän herkutella ja juoda, en huolehtisi koko ajan syömisistäni. Vituiksi meni, niin kuin se kuuluisa Jeesuksen pääsiäinenkin...

Tiedän, että painoni on noussut hieman. Tarkkaa lukua en osaa sanoa, koska luotan vain omaan kotivaakaani, mutta kyllä tämäkin vaaka suuntaa antaa... Toivottavasti painonnousu on pelkkää turvotusta, nesteitä, jotta ne katoaisivat nopeasti, kun pääsen takaisin kotiin ja "normaaliin" päivärytmiini.

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt (koska olin luultavasti niin kännissä, etten kyennyt...), mutta näin jälkikäteen, lupasin päätin laihtuvani ja pitäväni sen painon poissa, käyn salilla ja kohotan kuntoani. Syön terveellisemmin. Yritän olla onnellisempi.

Kello on jo sen verran, etten kykene tarkistamaan tekstiä huolella, joten pahoittelen jos löytyypi paljon virheitä tai muita kamaluuksia :))