Pelkään vaan, että menee tää ilta täysin ahminnaksi...
Poikaystävä lähti luokkakavereineen syömään ja jatkavat sitten baariin - mua taas ahdistaa ja oon ihan yksin. Miksen mä enää kestä olla yksin? Asuinhan mä sentään reilu vuoden ihan yksin, jopa ihan keskellä ei mitään...
Plus se, että oon sairaalloisen epävarma itsestäni, mustasukkainenkin? Pelkään, että Poikaystäväni luokkakaverit (käytännössä pelkkiä tyttöjä kaikki...) ovat paljon kauniimpia (no, kyllähän suurin osa taitaa ollakin...), hauskempia, haluttavampia... Laihempia... En usko Poikaystäväni mitään tekevän, pelkään vaan mitä muut voisivat tehdä... Helvetin kännissä kun kaikki ovat... Äääää vainoharhailen.
Ruuat ja herkut odottavat kaapissa. Ne huutaa mun nimeä.
Piti "herkutella" yksinäisen illan iloksi dipillä ja vihanneksilla, mutta Poikaystävä osti minttusuklaata ja sipsejä. Pelkään, että mätän ne surutta alas ja jatkan ahmintaa tyhjentämällä leipäpussin, syömällä paketin pizzanmakuisia juustokakkuja, hotkimalla useamman desin kermaista kasvissosekeittoa, kaivamalla jäätelöt pakastimesta... Lyhyesti sanottuna tyhjentämällä jokaisen kaapin sisällön. Pahinta tässä ehkä on, että mä en edes oksentaisi. Siihen mä en kykene, vaikka joskus toivoisinkin pystyväni...
Pelottaa, miten mun ilta jatkuu.
Niin kauan, kun keksin itselleni vain tekemistä tietokoneella, ei tule mässäiltyä. Kunhan vaan päällä ja käsillä on muuta tekemistä.
Mä oon niin heikko.
Pitäisi ehkä vaan tuijottaa vuorotellen kauniita kuvia ja omia jalkoja, mahaa, käsiä... kyllä siinä äkkiä katoaisi syömishalut...
Mullakin oli kamala yksinäisyyden ahdistusvaihe parisuhteessa. Oon aina tykänny olla yksin, asunu kaks vuotta yksin ja nyt, kun oon asunu yhdessä poikaystävän kanssa en enää osaa olla yksin! Yhdessä vaiheessa en pystyny oleen yksin ahdistumatta edes yhtä vuorokautta! Mikäköhän siinä oikein on?
VastaaPoistaSen jälkeen kun poikaystävä oli ulkomailla pari viikkoa ja mä jouduin oleen sen ajan yksin kotona, on toi ahdistus ruvennu helpottaan. Sillon rupesin muistaan kuka mä oon kun oon yksin ja mitä mä tykkään tehdä. Vaan mä.
Kyllä se siitä siis sullakin varmasti helpottaa :) Sun pitää tehdä niitä asioita mitä tykkäät tehdä mutta et voi kun poikaystävä on paikalla! :)
Pitäisi joo todellakin opetella nauttimaan "ihan omasta ajasta", muistan kyllä hyvin sen, kuinka ihanan vapaa tunne mulla yksin asuessa oli :)
VastaaPoistaNyt oon jo saanut hyvän alun illalle, lämmin suihku, ja kynsien laitto seuraavaksi ohjelmassa, kevyt iltapala + Jutan superdieetit telkkarista ja aikaisin nukkumaan.
Vielä kun suunnitelmat toteutuisi.