Pää on ihan tyhjä, eikä mulle oo tapahtunu edes mitään mainitsemisen arvoista.
Ei oo tapahtunut oikeestaan mitään.
Herään, käyn koulussa, olen kotona, käydään kaupassa, katsellaan telkkaria, istun koneella... Sosiaalinen elämä haloo? Minne olet kadonnut?
Seuraavana viikonloppu ollaan lähdössä poikaystävän kanssa vanhoille seuduille, käymään vanhempien luona ja mahdollisesti näkemään kavereita sieltä päin. Mua pelottaa ihan hirveesti, että mun kaverit ei jaksa enää nähdä mua. Jotenkin aina tuntuu, että niiden lähteminen mun seuraksi ulos ja baariin on tosi nihkeetä. Saan kysellä ja suostutella... Muutenkin tuntuu, että kaikki se vähäinen yhteydenpito on aina mun toimesta lähtöisin... Mä pelkään, että jään yksin.
Syömiset menneet niin ja näin, taas vaihteeksi.
Paino onneksi suht samoissa yhä.
Salillekaan ei ole päässyt, podetaan poikaystävän kanssa inhottavaa pikkuflunssaa...
Pitäisi syödä vähemmän.
Kalorit pyörii päivittäin noin tuhannessa. Liikaa.
Mä inhoan mun reisiä.
Miten paljon mä haluaisinkaan laihtua, näyttää muille, että kyllä mä pystyn! Mä olen joku päivä vielä niin laiha, että muut ei enää ylenkatso mun löllyviä kilojani. Mä haluan kuulla, että joku kysyy olenko laihtunut...
Mä haluaisin yli kaiken olla pieni ja suloinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti