Syömiset on viikonloppuna menneet suoraan sanoen ihan v*tuiksi, juomiset myös.
Miksi on niin vaikea lähteä baariin ja juoda kohtuudella muutama, pitää hauskaa, nähdä kavereita ja tanssia? Miksi pitää vetää perseet, ahdistua, lähteä grillimätöille valomerkin aikaan ja ahdistua lisää. Ja tietenkin hankkia ah-niin-ihana darra?
Kohtuus olisi kova sana.
Paino surullisesti noussut, toivon, että se on vaan nesteitä ja turvotusta.
Miksen mä saa pudotettua niitä paria ratkaisevaa kiloa, tulisi -10 kiloa täyteen? Voisin sanoa (tai ainakin ajatella...) saavuttaneeni oikeasti jotain. Voisin olla ehkä vähän ylpeäkin itsestäni. Tosin, ihan turhaan: ällöttävä-läski-luuseri-minä olen vain onnistunut lihottamaan itseäni sen lähes +20 kiloa, eli pudotusurakka on vasta puolessa välissä. Ja senkin jälkeen ollaan plusmiinus nolla tilanteessa.
Mä en voi ymmärtää, miten mä oon voinut antaa itseni lihota näin...
Miksei mun päässä se pieni ääni ole ensimmäisen +5 kilon kohdalla kirkunut kauhuissaan, käskenyt rajoittaa, lopettaa järjettömän mättämisen, varoittanut mua tulevasta?
Mutta, nyt niskasta kiinni ja salille.
♥
Hirmusesti tsemppiä kaikille!
(PS. Ajattelin tehdä loppuviikosta "päivä kuvina" postauksen, jeejee :) )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti