Tuntuu ihan kauhean vaikealta päästä palailemaan "normaaliin" arkirytmiin: suunniteltujen syömisten, liikunnan tai edes unirytmin takaisin palauttaminen tuntuu raskaalta. Ahdistaa kaikki. Mitään ei oikein saa aikaiseksi. Helpompaa on vaan syödä huonosti ja hautautua peiton alle sohvannurkkaan. Ja syödä. Paljon. Ja vielä vähän lisää...
Tekisi mieli itkeä.
Turvottaakin ihan valtavasti.
Pääsiäinenkin meni ylläripylläri ihan mämmiksi (hehe). Ruokaa, herkkuja, alkoholia, ruokaa, mättöä, alkoholia, ruokaa... Eilen Poikaystävä halusi opintotukien kunniaksi ulos syömään siipiä ja mozzarellatikkuja, tänään vuorossa luokkakaverien kanssa ravintolareissu.
Mun pää ei kestä tällaista sosiaalista pakkosyömistä (ja juomista).
Toisaalta, vielä kamalampaa olisi jäädä erakoitumaan kotiin. Kotiin jäämisessä vaarana on myös ahdistusmätöt...
Ei ole helppoa olla näin vaikea.
Pian voi onneksi taas luistaa ravintolailloista ja baarireissuista rahojen loppumisen varjolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti