Hiljaiseloa vietellään, niin blogissa kuin kotonakin.
Ahdistaa vaihteeksi ihan helvetisti.
Ahdistaa olla kesätyötön, ahdistaa olla rahaton.
Ahdistaa "elää poikaystävän siivellä". Ahdistaa ettei sossusta kuulu mitään, vaikka lähettelen liitteenliitteenliitteitä, jotta saatais poikaystävän kanssa pakolliset laskut ja menot ja ruuat edes maksettua. Vanhemmilta en kehtaa jatkuvasti pyytää rahaa.
Ahdistaa olla vaan kotona neljän seinän sisällä. Ei tule kauheasti lähdettyä päivisin minnekään, kun poikaystävä on päivät töissä ja iltaisin väsynyt, kavereita mulla ei juurikaan ole ja ne vähäisetkin on myös töissä, eikä vapaa-ajalla kauheasti pysty tekemään mitään, mihin vaadittaisiin rahaa... terassit, kahvittelut, jätskillä käymiset, shoppailut, reissailuista tai festareista puhumattakaan on tänä kesänä turha edes haaveilla.
Ahdistaa, etten saa opparia etenemään. Mikään ei kiinnosta, mitään ei jaksaisi tehdä, eikä vaan saa otettua itseään niskasta kiinni ja lähdettyä a) hankkimaan kirjastokortti, b) lainaamaan materiaalia tai c) kirjoittamaan mitään. Papereitakin pitäisi lähetellä ties minne...
Hain äsken kaupasta kassillisen herkkuja. Mättöä. Tämän viikonlopun poikaystävä on isänsä luona, joten voin syöpötellä rauhassa. Mä oon yrittäny pitää tiukempaa linjaa, päästä siedettävämpään kuntoon kaverien häitä varten, päästä edes turvotuksesta eroon. Ehei, ei onnistu, tietenkään. Päässä napsahtaa ja visa vinkuu lähikaupan kassalla, liukuhihnalla siirtyy eteenpäin sipsejä, dippiä, mansikoita, suklaata, pakastepizza... Ja kotona odottaa paketti jäätelöä, keksejä, colalightia, karkkia, lisää suklaata, leipää, juustoa, hapankorppuja... Valinnanvaraa löytyy.
Nyt vaan odotan, et saan koiran ulkoilutettua, käytyä saunassa ja sitten voin "vähän herkutella".
Täyttää tyhjiön ruualla?
En oikeen tiedä mitä pitäis ajatella. Tai tehdä.
Ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti