Sivut

lauantai 1. joulukuuta 2012

Väärinpäin lentävät linnut

On jo joulukuu... eikä musta tunnu yhtään siltä, että vuosi olisi taas pian kulunut. Mitään kummempaa tai erityisen merkittävää ei ole tapahtunut? En ainakaan heti muista. No, ainakin olen saanut jätettyä tämän vuoden puolelle useamman kilon itsestäni. Ja ehkä otan uuden vuoden vastaan vielä kevyempänä...

Mä tykkään, että asiat sujuu suunnitelmien mukaan.

Aina aamuisin, mä lasken ja suunnittelen Kiloklubin ruokapäiväkirjan avulla, mitä mä tänään saan syödä ja kuinka paljon. Tulee hyvä mieli ja varma olo, kun on suunnitelma, jossa pysyn. Kun on suunnitelma, siinä on helpompi pysyä. Kontrolli on parempi, kuin ilman suunnitelmaa, silloin mielihalut ottaa helposti yliotteen.

Vaan aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan...

Tänäänkin olin päättänyt, että päivälliseksi syödään couscousia (nam). Laskin kalorit tälle päivälle ja olin tyytyväinen. Ei paha. Mutta. Ylläripylläri kun alan tehdä ruokaa, huomaan couscousin olevan liian loppu. Ei. Ei. Ei... Suunnitelmat uusiksi, pastaa couscousin sijaan. Ei sinänsä ehkä suuri muutos, mutta siinä meni päivän suunnitelma ja kalorilaskut sekaisin, kaloreja tuli ylimääräisiä. Inhottaa.

Mä stressaan nykyisin ihan liian pikkuasioista.

Koulu, ruoka, ihmiset, ruoka, joulu, ruoka... Kaikki stressaa. Mietin liikaa?

Koulua on onneksi enää vain yhden tentin verran, sitten alkaa loma ja koulun murehtimista voi jatkaa loman jälkeen.

Ruoka, miksi mä stressaan sitä? Se on luonnollisimpia asioita elämässä. Miksi syömisen ja syömättömyyden pitää olla niin vaikeaa? Miksi se ahdistaa näin paljon?

Ihmiset... Miksi musta tuntuu aina enemmän ja enemmän, että mulla ei ole eikä tule kavereita? Pelkään jatkuvasti poikaystävän kyllästyvän muhun ja haluavan erota. Miksi pitää rakastaa liikaa?

Joulu. Hyi. Inhoan jouluruokia ja joulumusiikkia. Mennään poikaystävän sukulaisille jouluksi. Ahdistaa. Liikaa ihmisiä, ruokaa ja iloista joulutunnelmaa. Haluaisin mieluiten olla vaan kotona, viltin alla, juoda teetä ja olla rauhassa.

"Tuu syömään iltapalaa?"

 Joo, kyllä mä pian. Otan kupin teetä ja palaan koneelle. Mä syön kohta.
Toinen kuppi teetä. Onneksi tuli käytyä tänään salilla. Omena? Satsuma?
Jos herkuttelisi ja söisi vielä muutaman lusikallisen rusinoita?

Miksimiksimiksimiksi?

Mä haluaisin olla vaan tyytyväinen itseeni. Syödä normaalista, elää normaalisti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti