Ihmisenpyörä

Kertokaa mulle kiltit,

olenko ihan sekopäinen, läheisriippuvainen ja epävarma mustasukkainen paska,

jos en halua ja tykkää, että poikaystäväni viettää vapaa-aikaa luokkakaverinsa kanssa,

joka on kiinnostunut ja yrittää iskeä poikaystävääni?

.
.
.

Musta tuntuu, että mun poikaystävän mielestä oon ihan kamala, kun ajattelen näin.

Mustakin alkaa vähitellen tuntua siltä, että oon ihan kamala.

Mutta en todellakaan voi sille mitään, että ahdistaa ihan valtavasti tuo ihminen tekstailuineen ja muine lähestymisineen... Muhun sattuu aina, kun vaan ajattelenkin tuota tyttöä... ja ajattelenkin ihan liikaa...

Mua ahdistaa ja itkettää, tuntuu, että takerrun mun poikaystävään menettämisen pelossa. Mun maailma on ollut ihan romuna viimeiset kaks kuukautta ja pelkään tosissani, että poikaystävä kyllästyy muhun ja mun epävarmuuteeni...

Ja mä oon koittanut puhua tuosta poikaystävälle useammankin kerran, mutta vastaus on aina sama: "Me ollaan vaan hyviä kavereita, se on kiva ja hauska ihminen". Sen mielestä asiassa ei pitäisi olla mitään syytä ahdistukseen...

Olkoonkin kuinka kiva tahansa, niin ei hyviä (varattuja!) kavereita kuulu iskeä, eihän?
Eikö aikuiselle ihmiselle sano mikään järki päässä, että jättää varatut rauhaan?
Miksi pitää yrittää toisten väliin...
Voisiko neiti yrittää ajatella tapausta omalle kohdallensa, kuinka kivalta tuntuisi?

Joo, angst.