Seinäruusu

Tuntuu kuin olisin täysin turha.

Eihän mulla niin väliä ole...

Arvoton?

Mun mielipiteet on huonoja, olen huono, olen tylsä ja mitäänsanomaton. En saa suutani auki oikeissa paikoissa, väärissä kohdissa puhun liikaa. Ahdistaa. Sosiaaliset tilanteet koulussa kammottaa. Kyllä mä kavereitten kanssa pystyn juttelemaan niitä näitä, mutta ryhmätyön tekemisestä ja keskusteluista vieraiden kanssa ei tule mitään. Istun tyhmänä hiljaa.

Miksi mun paino ei laske?

Mä haluaisin olla kaunis, hoikka, rohkea ja itsevarma. Sellainen, josta huokuu hyvä olo. Sellainen, joka ei hiljaa ja mitättömänä istu seinäkukkasena. En halua huomion keskipisteeksi, ei ei ei. Mutta olisihan se kieltämättä mukava saada positiivista huomiota silloin tällöin. Tai tuntea itsensä edes jollain tapaa riittäväksi...

Tällä hetkellä ainut mikä musta huokuu, on läskit, niitä kyllä riittää!

Keskiviikkona olin opiskelijabileissä, laittautunut nätiksi ja alkoholi oli mukavasti kohottanut itsetuntoa. Baarissa sain huomiota parilta satunnaiselta mieheltä. Toinen kertoili kuinka rakastunut onkaan muhun. Tietenkin siinä puhui känni, mutta tuntui hyvältä saada positiivista huomiota, tulla kehutuksi, tuntea itsensä kauniiksi.

Miksi mä en osaa syödä?

Kaikki tai ei mitään - tuntuu etten muulla tapaa osaa syödä. Jos aamupäivällä menee syömiset "huonosti", niin koko loppupäivästä katoaa kontrolli. Kalorit huitelee taivaissa ja olo on surkea. Seuraavana päivänä morkkis on valtava! Samoin maha...

Ajattelin kokeilla FitFarmin Go Fat Go ruokavaliota, hieman tosin omaan makuuni ja tottumuksiini muutellen. Päivittäseksi kalorimääräksi saisin suunnilleen 1000... Ehkä ei repsahtelisi niin kovasti, kun söisi säännöllisesti "kunnolla". Ohjeet löysin googlailemalla, kuulostaa ihan hyvältä? Tosin nyt mun on ihan pakko hankkia se kauan kaipaamani keittiövaaka, jotta saan parhaan mahdollisen tarkkuuden annoskokoihin, jee :)

Ja näin lopuksi btw, ärsyttää ihan valtavasti salkkari-Iida syömishäiriöineen. Huoh.

♥