Miksi kaikki on joko tai?

Mä inhoan itseäni.

Painoa on tullut takaisin, peilikuva ällöttää.
+2 kiloa.
Ainakin silloin kun viimeksi uskalsin vaa'alle astua...

Joko tai.

Mä en osaa enää syödä edes normaalihkosti.
Se on joko tai. Mä mätän ruokaa hulluna naamaan, ahmin, herkuttelen, otan lisää.
Tai sitten välttelen loppuun asti.

Mielellään olisin ilman lämmintä ruokaa. Se herättää eniten halun syödä. Mutta poikaystävän takia en voi välttää sitä. Pakko tehdä yhteinen, kunnollinen päivällinen, koska muuten silläkään ei olisi kunnon ruokaa. Ja poikaystävän on pakko syödä hyvin, koska sillä on diabetes.

Parhaiten pärjäisin, jos saisin syödä vain vihanneksia, hedelmiä, leipää, rasvatonta maitorahkaa, veteen tehtyä ruispuuroa, Lämmin kuppi-pussikeittoja ja ehkä silloin tällöin kananmunia. Ei nousisi päivittäiset kalorit ihan taivaisiin...

Mä oon ehkä vaan niin heikko?

Jos musta tuntuu, että päivän syömiset meni penkin alle (esimerkiksi, söin liian ison lounaan, otin liikaa juustoa leivän päälle, tai vastaavaa...), niin koko loppu päivän ajattelen "hällä väliä, millään mitä syön tänään, ei ole enää merkitystä, homma kusi jo". Siitäpä seuraakin nykyisin tuttua tutumpi syömis-ahmimis-herkuttelu-kierre.

"Ihan sama, syödään vaikka pizzaa. Ihan sama, otan vielä lisää ruokaa. Ihan sama, herkutellaan vaan illalla, sipsejä nam. Ihan sama. Ihan sama. Ihan sama..."

Ja kultaista keskitietä mä en vaan löydä... Miten musta tuntuukin, että jos syön normaalisti (aamupalan, koulussa lounaan, päivällisen ja iltapalan, välillä välipalankin) ja vielä suhteellisen terveellisesti, mä vaan lihoan? Onko mun kropalla joku ongelma, onko mussa joku vika?

Mä toivon, että saan tän syömisen taas hallintaan. Koulussa alkaa joululoma perjantaina. Ehkä mä saan loman aikana syömiset takaisin kontrolliin: ei enää pilviä hipovia kalorimääriä. Lomalla on taas paremmin aikaa keskittyä syömisiin (=syömättömyyteen).

Mä lupaan, että jouluna mä oon kevyempi. 
Mä haluun olla laihempi. 
Mä en kestä olla tällainen.